Minkälainen suhtautuminen Teillä arvoisat lukijat ja kirjoittajat on elinluovutustestamenttiin.
Monet luovuttavat elinaikaan verta, joku saattaa luovuttaa toisen munuaisen, mutta yleensä minkälainen suhtautuminen Teillä on kuoleman jälkeiseen elimien testamenttaamiseen?
Monet luovuttavat elinaikaan verta, joku saattaa luovuttaa toisen munuaisen, mutta yleensä minkälainen suhtautuminen Teillä on kuoleman jälkeiseen elimien testamenttaamiseen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Menisit Jehovalaisten tai mormoonien palstalle , sieltä saat selkeitä vastauksia.
Älä tuu tänne näillä teemoilla.
Kommentti kertoo paljon nimimerkki "alkuunsa"n sieluntilasta ja mielentilasta. Tyyppiesimerkki esikoislestadiolaisesta hengestä.
Todella ajattelematon kannanotto ja hämmentävää torjumista.
tunnetteko noin hyvin kaikki kirjoittajat?
minustakaan elinsiirto/verensiirto ei ole lestadiolaisuutta koskeva kysymys.
enemmän jehkujen toimintakenttää.
Varsin hyvä kysymys, kiitos vaan.
Sisareni (VL) on tehnyt elintestamentin, joten suhtautuminen on hänen osaltaan varauksettoman positiivinen.
Itse olen maailmankuvaltani ns. steineristi, ja suhtaudun elinluovutukseen epäilevästi, niin luovuttajana kuin vastaanottajanakin.
Oikeasti näen siinä monia ongelmatekijöitä ajatuksen positiivisuudesta huolimatta.
Ei tosin ole vielä tullut tehtyä elintenluovutustestamenttia. Vastaavasti olisi mukava, jos olisi joku sopiva elin itselle tai lapsilleni saatavilla, jos joskus olisi moisessa tilanteessa.
Niin siirtoja tehdään paljon. Monet hyväksyvät ja ymmärtävät veren- ,ihon ja munuaisen siirron, mutta sydän on eri asia.
Mikä sen eron tekee ja ennenkaikkea onko tämä raamatunvastaista?
Minun täytyy sanoa, että en ole tehnyt elinluovutustestamenttia, mutta en näe siinä moraalista estettä.
Itse en koe sitä missään mielessä raamatunvastaisena, mutta ns. syväeettisesti hankalana asiana.
Se mitä kuolemanhetken jälkeen tapahtuu on ratkaiseva ongelma ja juuri siksi emmin, mutta lapsilleni kyllä luovuttaisin mitä vaan, mutta en ehdottomasti muille.
Minä en näe eroa sydämen tai muiden elinten välillä. Ilman maksaakaan ei ihminen pärjää ja senkin voi vaihtaa.
Ei elinten luovututtaminen sinällään ole ongelman ydin vaan jokin muu seikka jota ei osata huomioida.
Minulla oli pitkään elinkluovutustestamentti rahapussissani - kaiken varalta.
Mieheni ei pitänyt siitä, vaan repi sen kerran. Kai hän toivoo, että eläisin ikuisesti.
"Vaan käymään tänne tultu on, ei olemaan..."
Olen reipas, kuntoileva ihminen, joka en sairasta juuri koskaan, joten kaipa minulta myös melko terveitä elimiä saisi, jos sattuisin kuolemaan vaikkapa auto-onnettomuudessa.
aion tehdä luovutustestamentin, mutta olen jo tehnyt miehelleni selväksi, että jos kuolen äkisti esim. onnettomuudessa, niin hän saa/hänen pitää antaa lupa elimieni luovuttamiseen.
Koen asian tärkeäksi, koska tätini sairastui melko nuorena vakavasti ja hänen henkensä pelastui maksansiirron (useiden sellaisten) avulla.
Itse en ole lestadiolainen, mutta tiedän monien lestadiolaisten ystävieni tehneen luovutustestamentin.. En sitten tiedä onko mitään yleistä kantaa olemassa. Kai se on enemmän jokaisen oma asia..!
Minulla on ollut jo kymmeniä vuosia lompsassani elintenluovutustestamentti. Olen sitä mieltä, että kaikki saa käyttää kuolemani jälkeen, jos niistä on hyötyä jollekin. Miehelleni ja lapsilleni olen myös asian ilmaissut, etteivät saa estellä, jos tilanne tulee käsille.