Mitä ihmettä pitää tehdä että saan ylimääräiset ihmiset pois mielestäni...tai miten edes voin ajatella jotakuta näin paljon.Olen onnellisesti seurustellut kihlattuni kanssa jo melkein kolme vuotta.Yhdessä vaiheessa tuli semmoinen tapaus että olin todella ihastunut,tai luulin olleeni toiseen mieheen,se johti siihen että näin häntä todella usein,ja sitten yhtenä baari iltana satuimme olemaan samassa baarissa ja minähän se sitten ilmoitin poikaystävälleni että menenkin tästä kaverille yöksi niin ettei sinun tarvitse tulla hakemaan enään näin myöhään,ja miten kävikään,mitäs luulisitte mihin menin,no tietysti sille toiselle miehelle.Jonkun ajan päästä tästä yllätys yllätys jäin kiinni,oli ollut todella vaisu,ja itseeni vetäytyvä joten poikaystäväni luki sitten viestini puhelimesta,johon tietysti tyhmänä olin jättänyt sen toisen lähettämät viestit...eli kiinni jäin!No siitä selvittiin kuitenkin,mutta sitten ihastuin uuteen tyyppiin,joka oli tämän minun poikaystäväni työkaveri,lähettelin hänelle ensin nimettömiä viestejä jne.Ja sitten jossain vaiheessa oli pakko kertoa kuka olin,ja siitä sitten seurasi se että me tapasimme,hän oli niin ihana ihminen kun vaan joku voi olla,sellaisia ihmisiä ei voi edes olla olemassa,no siinä me nyt sitten touhuiltiin tämän uuden löydön kanssa pitkän aikaa ja sitten mentiin sänkyyn ja ihastuin vain entistä enemmän,en voinut ajatella mitään muuta kuin häntä en pystynyt tekemään oikeastaa yhtään mitään,ja sitten hänestä ei enään kuulunut mitään,tuntui oikein kun maailmani olisi romahtanut kokonaan pois,ettei mitään enään ollut...Sitten näimme hänen kanssaa kuitenkin viimeistä kertaa,kun hän lähti työpaikastaan pois,ja minä menin hänen tilalleen,muistan aina sen kun viimeisen kerran hän veti minut itseään kohden ja suuteli,en silti voinut sillon näyttää iloiselta,ja hän kysyi mikä minun on,en tietenkään voinut kertoa,enhän voinut hänelle sanoa että olen ihastunut jne,se vaan sattu niin paljon kun tiesin että se on viimeinen kerta.Ehkä nyt olen hieman hänestä päässyt yli,mutta en todellakaan unohtanut,ajattelen häntä aina välillä ja mietin että pitäisikö lähettää viesti,välillä lähetän ja välillä taas ajattelen että ei hän vastaa kuitenkaan.Silti olen kihloissa avopuolisoni kanssa,ja rakastan häntä maasta taivaisiin,en ikinä haluaisi menettää häntä,mutta mikä hemmetti siinä on että näin pitää käydä,ihastua johonkin toiseen näin kovasti??!! Olkaa kilttejä älkääkä haukkuko jo haukuttua,haluaisin vain saada paremman mielen tästä kaikesta ja jotain selvyyttä tähän asiaan.En ole kenellekkään pystynyt puhumaan tälläisistä asioista ja ne ovat painaneet todella pahasti. Eli kiitos todella paljon jo valmiiksi niile ketkä ehtii ja jaksaa tämän lukea ja vastata!
Miehen pauloissa!?!LUKEKAA TÄMÄ!
Nin
31332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..nyt on niin että siten makaa kuin petaa, ei kukaan sua voi neuvoa omassa elämässäs! Toi tarina kertoo jo paljon sinusta!! Ei kuule kultaseni kaikkea voi saada...
HYVÄKSYNTÄÄKÖ?
"Olen onnellisesti seurustellut kihlattuni kanssa jo melkein kolme vuotta.Yhdessä vaiheessa tuli semmoinen tapaus että olin todella ihastunut,tai luulin olleeni toiseen mieheen,se johti siihen että näin häntä todella usein,ja sitten yhtenä baari iltana satuimme olemaan samassa baarissa ja minähän se sitten ilmoitin poikaystävälleni että menenkin tästä kaverille yöksi niin ettei sinun tarvitse tulla hakemaan enään näin myöhään,ja miten kävikään,mitäs luulisitte mihin menin,no tietysti sille toiselle miehelle."
ONNELLISESTI SEURUSTELLUT?
"No siitä selvittiin kuitenkin,mutta sitten ihastuin uuteen tyyppiin,joka oli tämän minun poikaystäväni työkaveri,lähettelin hänelle ensin nimettömiä viestejä jne.Ja sitten jossain vaiheessa oli pakko kertoa kuka olin,ja siitä sitten seurasi se että me tapasimme,hän oli niin ihana ihminen kun vaan joku voi olla,sellaisia ihmisiä ei voi edes olla olemassa,no siinä me nyt sitten touhuiltiin tämän uuden löydön kanssa pitkän aikaa ja sitten mentiin sänkyyn ja ihastuin vain entistä enemmän,en voinut ajatella mitään muuta kuin häntä en pystynyt tekemään oikeastaa yhtään mitään,ja sitten hänestä ei enään kuulunut mitään,tuntui oikein kun maailmani olisi romahtanut kokonaan pois,ettei mitään enään ollut...Sitten näimme hänen kanssaa kuitenkin viimeistä kertaa,kun hän lähti työpaikastaan pois,ja minä menin hänen tilalleen,muistan aina sen kun viimeisen kerran hän veti minut itseään kohden ja suuteli,en silti voinut sillon näyttää iloiselta,ja hän kysyi mikä minun on,en tietenkään voinut kertoa,enhän voinut hänelle sanoa että olen ihastunut jne,se vaan sattu niin paljon kun tiesin että se on viimeinen kerta.Ehkä nyt olen hieman hänestä päässyt yli,mutta en todellakaan unohtanut,ajattelen häntä aina välillä ja mietin että pitäisikö lähettää viesti,välillä lähetän ja välillä taas ajattelen että ei hän vastaa kuitenkaan.Silti olen kihloissa avopuolisoni kanssa,ja rakastan häntä maasta taivaisiin,en ikinä haluaisi menettää häntä,mutta mikä hemmetti siinä on että näin pitää käydä,ihastua johonkin toiseen näin kovasti??!!
RAKASTAT AVOPUOLIOTASI MAASTA TAIVAISIIN?
Huomaatko itse kirjoituksessasi pientä ristiriitaisuutta? Rakastat toista ja toisen takia maailmasi on romahtaa?
Parempaa mieltä en voi tarjota,haukkua voisin ja ehkä haluaisinkin ,mutta ehkä on niin ettei nymfolle yksi mies riitä.
Tuohon on vaikea löytää ratkaisua, olen ollut itse viimeiset 1,5 vuotta vähän vastaavanlaisessa tilanteessa, eikä loppua näy :(
Hetkittäin tulee vaiheita, jolloin vähän helpottaa, mutta sitten taas jossain nähdään ja nuppi on aivan sekaisin monta viikkoa.
Yks vaihtoehto olisi, et voisit ottaa vähän aikalisää parisuhteestasi, ja kattella maailmaa ihan yksinäsi... ei ole helppo ratkaisu, mutta saisit perspektiiviä ihan toisella tavalla asioihin, jolloin ehkä huomaat itsekin mitä ja kumman lopulta haluat, vai haluatko kumpaakaan...
Tsemppiä sulle kuitenkin!!!
Ja muista sulla on vaan tää yks elämä... ;)