Otan riskin ja kirjoitan ihan omalla nimellä, vaikka pelkään, että lääkärin vastaanotolla saan sitten ehkä syksyllä ns. pyyhkeitä, mutta tahdon, että joku tulisi ajatelleeksi tämänluontoistakin asiaa meidän sairastavien kohdalla.
Olen ihan uupunut tähän byrokratiaan johon taas jouduin,nöyryytettynä ja maahanlyötynä jälleen enkä tietystikään saa nukuttua ellen ota" myrkkyjä". Jos vain jaksaisin niin paljon työtä, että sillä elättäisin meidät niin en tässä soppakattilassa olisi enää päivääkään.
Miksi sairaille ja heikoille ihmisille tuotetaan vaan lisähuolta, ahdistusta näissä mielenterveyspalveluissakin. Keväällä jo huhtikuussa pyysin terapeutilta lääkäriaikaa, koska kesäkuun loppuun oli kunt.tukipäätös voimassa. Toukokuussa kysyin taas ja sanottiin, että kesäkuun alussa tulee kirje vastaaottoajasta kotiin, ei kuulunut, ahdistuminen senkuin paheni. Ajan sain vasta 5. heinäkuuta, kun kunt.tuki oli jo päättynyt eli mielestäni siis ainakin kuukautta liian myöhään.
24.heinäkuuta soitin Kela:lle kysyäkseni, että missä kohtaa rattaita kunt.tukiasiani on menossa. Virkailija sanoi, että ei heillä ole kuin viimesyksyinen lääkärinlausunto. Vihaksi pisti jo miten kauan sitä lausuntoa sitten tehdään vai onko se lääkärin "pöytälaatikossa" . Soitin terapeutilleni ja naamarini petti totaalisesti, kun hänkään ei "löytänyt" lausuntoani, lupasi selvittää asian keskiviikoksi, kun menen terapiaan. Siellä sitten ei vieläkään löytynyt koneelta lausuntoani ja konttorinaisilta sitten selvisi, että se on menossa nyt vasta postiin ja Kela:lle eli kuukausi melkein on kulunut kunt.tuen loppumisesta. Tajuan, että kiirettä ja työpainetta on, mutta psyykevammaisena joudun niin kovaan paineeseen, etten jaksa, masennun lisää. Tiedän, että meitä on muitakin psyykepotilaita samassa jamassa. Sain viranomaistaholtakin kannustusta saattaa tietoon tätä asiaa.
Yhden lausunnon myöhästymisen takia joudun valtavaan rumbaan, sosiaalitoimeen joka lainaa rahat ja ottaa ne työttömyysturvasta ja työttömyysturvan joudun palauttamaan jos ja kun kunt.tuki tulee takautuvasti ja se lukematon määrä laskuja joita joudun siirtämään ja maksamaan viivästymismaksuja ja Kela:n asumistukikorjauskin tyött.turvan ajalta, asuntolainamaksujen muutosta jne jne. Eli jotkut kyllä saavat töitä mutta mitä edestakasveivaamista, ei tässä ole järkeä.
En taida jaksaa työttömyysturvalomakkeita edes täyttää.
Tämä ei todellakaan taida edistää kuntoutumistani, päinvastoin. Viimesyksynä oli samanlainen koitos ja vei kuukausia selvitä siitä. Mielessään on yritettävä löytää syitä miksi yleensä elää, kun yhteiskunnan systeemitkin sitä vielä vaikeuttavat. Murrosikäiselle pojalleni ei oikein riitä puurolinja tai laajakaista/netti katkaisut jne. Taloudellinen huoli on jatkunut jo vuosikausia, kun kunt.tukikaan ei ole kuin 650 euroa/kk
Siitä olen hyvilläni, että vihdoinkin jotain konkreettista kohdallani alkaa, Pallon Puro-ryhmä, mutta sekään ei pelasta meitä leivänostosta eikä laskuista. Toivon kyllä jonkinmoista kommenttia tähän ja oletan, että viestitän tästä asiasta myös Mielenterveyden keskusliittoon jos ja kun jaksan.
terv. rauni
Olen ihan uupunut tähän byrokratiaan johon taas jouduin,nöyryytettynä ja maahanlyötynä jälleen enkä tietystikään saa nukuttua ellen ota" myrkkyjä". Jos vain jaksaisin niin paljon työtä, että sillä elättäisin meidät niin en tässä soppakattilassa olisi enää päivääkään.
Miksi sairaille ja heikoille ihmisille tuotetaan vaan lisähuolta, ahdistusta näissä mielenterveyspalveluissakin. Keväällä jo huhtikuussa pyysin terapeutilta lääkäriaikaa, koska kesäkuun loppuun oli kunt.tukipäätös voimassa. Toukokuussa kysyin taas ja sanottiin, että kesäkuun alussa tulee kirje vastaaottoajasta kotiin, ei kuulunut, ahdistuminen senkuin paheni. Ajan sain vasta 5. heinäkuuta, kun kunt.tuki oli jo päättynyt eli mielestäni siis ainakin kuukautta liian myöhään.
24.heinäkuuta soitin Kela:lle kysyäkseni, että missä kohtaa rattaita kunt.tukiasiani on menossa. Virkailija sanoi, että ei heillä ole kuin viimesyksyinen lääkärinlausunto. Vihaksi pisti jo miten kauan sitä lausuntoa sitten tehdään vai onko se lääkärin "pöytälaatikossa" . Soitin terapeutilleni ja naamarini petti totaalisesti, kun hänkään ei "löytänyt" lausuntoani, lupasi selvittää asian keskiviikoksi, kun menen terapiaan. Siellä sitten ei vieläkään löytynyt koneelta lausuntoani ja konttorinaisilta sitten selvisi, että se on menossa nyt vasta postiin ja Kela:lle eli kuukausi melkein on kulunut kunt.tuen loppumisesta. Tajuan, että kiirettä ja työpainetta on, mutta psyykevammaisena joudun niin kovaan paineeseen, etten jaksa, masennun lisää. Tiedän, että meitä on muitakin psyykepotilaita samassa jamassa. Sain viranomaistaholtakin kannustusta saattaa tietoon tätä asiaa.
Yhden lausunnon myöhästymisen takia joudun valtavaan rumbaan, sosiaalitoimeen joka lainaa rahat ja ottaa ne työttömyysturvasta ja työttömyysturvan joudun palauttamaan jos ja kun kunt.tuki tulee takautuvasti ja se lukematon määrä laskuja joita joudun siirtämään ja maksamaan viivästymismaksuja ja Kela:n asumistukikorjauskin tyött.turvan ajalta, asuntolainamaksujen muutosta jne jne. Eli jotkut kyllä saavat töitä mutta mitä edestakasveivaamista, ei tässä ole järkeä.
En taida jaksaa työttömyysturvalomakkeita edes täyttää.
Tämä ei todellakaan taida edistää kuntoutumistani, päinvastoin. Viimesyksynä oli samanlainen koitos ja vei kuukausia selvitä siitä. Mielessään on yritettävä löytää syitä miksi yleensä elää, kun yhteiskunnan systeemitkin sitä vielä vaikeuttavat. Murrosikäiselle pojalleni ei oikein riitä puurolinja tai laajakaista/netti katkaisut jne. Taloudellinen huoli on jatkunut jo vuosikausia, kun kunt.tukikaan ei ole kuin 650 euroa/kk
Siitä olen hyvilläni, että vihdoinkin jotain konkreettista kohdallani alkaa, Pallon Puro-ryhmä, mutta sekään ei pelasta meitä leivänostosta eikä laskuista. Toivon kyllä jonkinmoista kommenttia tähän ja oletan, että viestitän tästä asiasta myös Mielenterveyden keskusliittoon jos ja kun jaksan.
terv. rauni
Vastaukset 1
Vanhimmat
En ehkä saisi kirjoittaa näistä asioista mutta otan riskin. Mikään näistä tiedoista ei käsittele yksittäistä asiakasta.
En ole terapeutti tai lääkäri vaan toimistotyöntekijä mt:stä ja ex-sellainen. Työsuhde loppui oli näitä puolivuotisia.
Tilanteesi on aika "normaali" ja johtuu työvoimapulan ja henkilökunnan laiskuuden vuoksi.
Tähän lisään kuitenkin tärkeän seikan joka on aina voimassa. Psykologit ja psykiatrit testaavat aina asiakkaan omaa motivaatiota hoitoon jopa aika sairailla menetelmillä.
Eli he kylmästi katsovat mikä on asiakkaan oma motivaatio ja jos se ei riitä, niin se on helpotus heille. Yksi asiakas vähemmän.
Äläpä anna periksi vaan näytä niille närhen munat. Raskasta mutta tilanne helpottuu kun he huomaavat ettet ole mikään minuuttiasiakas.
Eli vointeja ja voimia sinulla Rauni.
Älä anna periksi.