tilanne ei kummallakaan ole yhtä vakava kuin aiemmin, minulta alkaa uskoa loppua. Miksi uskoa, toivoa, taistella ja tehdä työtä sen eteen kaikki aina kuitenkin viime hetkillä hajoaa palaksi? Ehkä pitäisi jo uskoa, ettei niin vain ole tarkoitettu tapahtuvaksi ja kadota lopullisesti. Aina ei voi saada mitä haluaa mutta miksei edes joskus.
Helpottaisi jos edes tietäisin mitä ajattelet minusta ja tilanteesta. Sen sijaan että kertoisit, vetäydyt ylpeytesi taakse ja pistät minut arvuuttelemaan mitä oikein haluat. Tunnen itseni entistä typerämmäksi ja tyhjemmäksi...
Helpottaisi jos edes tietäisin mitä ajattelet minusta ja tilanteesta. Sen sijaan että kertoisit, vetäydyt ylpeytesi taakse ja pistät minut arvuuttelemaan mitä oikein haluat. Tunnen itseni entistä typerämmäksi ja tyhjemmäksi...
Vastaukset 13
Vanhimmat
tulisit kysymään niin ei tarttis arvuutella. Tai teejotain mistä huomaan.
tehtävä... ja oppiminen....
Ehkä toinen osapuoli kokee tai koki samalla tavalla. Puhumattomuus on pahin esteistä.
häneltä suoraan. Ehkä niin saat haluamasi vastauksen :)
että olet ihmeellinen ja ainutlaatuinen tyyppi samalla niin ärsyttävä, mutta silti niin ihq ihana.
Mitäkö haluan.. Haaveissani olet niin rakastettuni, isähahmoni kuin vanhoilla päivilläsi hoivattavani. Kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ihan yhdessä jaettu arki ja juhla, suru ja ilo mulla on mielessä. Tällaista tulee äkkiseltään mieleen. Nyt ei tarvitse enää arvuutella. :)
En muista miten tää ketju alkoi.
Ettei vaan olisi jonkun vaimo taas täynnä äijäänsä ja meinaa heti jättää toisen kun on vähän ongelmia ! piru mitä luusereita !!
kun molemmat on tietääkseni vapaita...
Mitä se jonkun vaimon mies tekee tällä palstalla tähän aikaan? Eiko oma enää kiinnosta vai mikä on.Piru vie mitä luusereita!!!
sitä sanoa minun ylpeydeksi.. Jos vain sanoisit kaiken suoraan ja jättäisit kysymykset väliin? Ajattelemalla asiat vain mutkistuvat ja mutkistuvat?
anna mulle ensin ne vastaukset.
minulta sinulle?
Tilanne siis on samansuuntainen molemmilla enkä kyllä näe mitään helpotusta tulevaisuudessa. Sama kissa ja hiiri -leikki uhkaa jatkua taas kun näistä kolhuista on toivuttu. On aivan sama mitä teen, koska se on kuitenkin aina väärin. Olen menettänyt lähelle päästämäni ihmiset syystä tai toisesta. Viime aikoina pudotuspeli on ollut jo liiankin raakaa. Tämä on kuin painajainen, joka toistuu ja josta ei herää koskaan. Ehkä se on ansaittua.
Etäisyydestä ja itsenäisyydestä huolimatta olen hyvin ehdoton luottamuksen ja lojaaliuden suhteen. Välillä luulen, että sittenkin ymmärrät, mutta ehkä se on luulotautia. En tiedä pitäisikö minun luottaa intuitioon vai järkeen ja siihen, mitä ympäriltä on tulkittavissa.
Mitä haluat ja miksi vai tiedätkö sitä itsekään?