Lauri Parantainen oli nelikymppinen perusjuoppo. Laurin harrastuksiin kuului ryyppääminen ja pontikan keittäminen. Eräänä päivänä Lauri oli hakemassa viinaa kaupasta, kun hän huomasi taivaanrannassa nopeasti kiitävän esineen. U.F.O ajatteli Lauri, joka oli lukenut monia ekstraterrestriaaleja kirjoituksia, mm. Rauni-Leena Luukasen teoksia sekä Juhan af Grannin eskatologisia visioita.
Lauri seurasi katseellaan kiitävää alusta, joka singahti lähes valonnopeudella kohti Lauria ja laskeutui sitten tämän viereen. Lauri oli mykistynyt hämmästyksestä. Sitten Lauri nousi ilmaan ja siirtyi telekinesian avustamana alukseen. Alus kiihdytti valonnopeuteen ja irtosi nopeasti maan vetovoiman piiristä. Matka toiseen galaksiin oli alkanut!
Oli tietysti selvää, ettei valonnopeuskaan riitä mikäli matkaa on useita satoja valovuosia. Humanoideilla oli kuitenkin ässä hihassaan. He käyttivät keksimäänsä eksoottista ainetta ja loivat madonreiän, jonka lävitse alus kiidähti kohti kotigalaksia. Pian oltiinkin perillä. Osmo siirrettiin - jälleen telekinesian avustamana - ulos aluksesta ja hänet vietiin kuninkaan pakeille.
Kuningas kysyi Osmolta monenlaisia kysymyksiä maan elämästä ja erityisesti siitä, miten maassa pidettiin hauskaa. Osmo otti povaristaan kossupullon ja sanoi: "meillä maassa juodaan tällaista nestettä. Sitä sanotaan VIINAKSI"
Kuningas oli hämmästynyt. Hän halusi maistaa kossua ja niinpä hän tarttui pulloon ja kulautti sen hetkessä tyhjäksi. Kului kotvanen kunnes viina alkoi vaikuttaa. Pian kuningas alkoi sammaltaa ja hoippua kuin mikäkin spurgu.
Humanoidit olivat ihmeissään. Lauri valisti noviiseja: "teidän kuninkaanne on HUMALASSA. Meillä maassa sanotaan, että ollaan KÄNNISSÄ tai JURRISSA tai PÄISSÄÄN. Humalatila seuraa VIINAN runsaasta nauttimisesta ja on kenties kaunein ja ihanin olotila koko maailmankaikkeudessa"
Näin puhui Lauri Parantainen. Humanoidit olivat entistä kiinnostuneempia asiasta ja halusivat nyt runsaslukuisina maistaa VIINAA. Valitettavasti kunnianarvoisa kuningas oli jo nauttinut kaiken kossun eikä enempää ollut. Onneksi Lauri oli välkky kaveri ja keksi ratkaisun ongelmaan: hän päätti valmistaa pontikkaa.
Kun tarvittavat vehkeet oli hankittu, alkoi tippa tippua tynnyriin. Lauri teki viinaa useita tynnyrillisiä. Pian kaikki saivat maksansa täydeltä viinaa. Ei kestänyt pitkään, kun humanoidit olivat juoneet itsensä umpitunneliin ja nakit silmilleen. Totta kai Laurikin maisteli sitä mukaan kun lisää keitteli.
Lauri päätti jäädä asumaan planeetalle. Siellä oli kaikki mitä Lauri saattoi kaivata: ryyppykavereita, hyvää ruokaa ja juomiselle myönteinen ilmapiiri. Valitettavasti viina maistui humanoideille liiankin hyvin. Kukaan ei enää halunnut tehdä työtä. Kaikki vain kaatoivat viinaa kurkustaan alas. Yhteiskunnan tukirakenteet alkoivat rakoilla ja lopulta ne romahtivat kokonaan. Oli vain juoppoja ja muita häröjä vailla katkaisuhoitopaikkaa.
Lauri oli toki juoppo, mutta hän oli myös tottunut siihen, että katkolle pääsee aina kun haluaa. Nyt ei päässyt. Lauri päätti matkustaa takaisin maahan. Onneksi aluksessa oli automaattiohjaus ja Lauri pääsi maahan varsin nopeasti. Siellä Lauri teki raittiuslupauksen eikä enää koskenut viinaan. Lauri kävi joka Sunnuntai kirkossa ja teki vapaaehtoistyötä kehitysvammaisten parissa.
Lauri seurasi katseellaan kiitävää alusta, joka singahti lähes valonnopeudella kohti Lauria ja laskeutui sitten tämän viereen. Lauri oli mykistynyt hämmästyksestä. Sitten Lauri nousi ilmaan ja siirtyi telekinesian avustamana alukseen. Alus kiihdytti valonnopeuteen ja irtosi nopeasti maan vetovoiman piiristä. Matka toiseen galaksiin oli alkanut!
Oli tietysti selvää, ettei valonnopeuskaan riitä mikäli matkaa on useita satoja valovuosia. Humanoideilla oli kuitenkin ässä hihassaan. He käyttivät keksimäänsä eksoottista ainetta ja loivat madonreiän, jonka lävitse alus kiidähti kohti kotigalaksia. Pian oltiinkin perillä. Osmo siirrettiin - jälleen telekinesian avustamana - ulos aluksesta ja hänet vietiin kuninkaan pakeille.
Kuningas kysyi Osmolta monenlaisia kysymyksiä maan elämästä ja erityisesti siitä, miten maassa pidettiin hauskaa. Osmo otti povaristaan kossupullon ja sanoi: "meillä maassa juodaan tällaista nestettä. Sitä sanotaan VIINAKSI"
Kuningas oli hämmästynyt. Hän halusi maistaa kossua ja niinpä hän tarttui pulloon ja kulautti sen hetkessä tyhjäksi. Kului kotvanen kunnes viina alkoi vaikuttaa. Pian kuningas alkoi sammaltaa ja hoippua kuin mikäkin spurgu.
Humanoidit olivat ihmeissään. Lauri valisti noviiseja: "teidän kuninkaanne on HUMALASSA. Meillä maassa sanotaan, että ollaan KÄNNISSÄ tai JURRISSA tai PÄISSÄÄN. Humalatila seuraa VIINAN runsaasta nauttimisesta ja on kenties kaunein ja ihanin olotila koko maailmankaikkeudessa"
Näin puhui Lauri Parantainen. Humanoidit olivat entistä kiinnostuneempia asiasta ja halusivat nyt runsaslukuisina maistaa VIINAA. Valitettavasti kunnianarvoisa kuningas oli jo nauttinut kaiken kossun eikä enempää ollut. Onneksi Lauri oli välkky kaveri ja keksi ratkaisun ongelmaan: hän päätti valmistaa pontikkaa.
Kun tarvittavat vehkeet oli hankittu, alkoi tippa tippua tynnyriin. Lauri teki viinaa useita tynnyrillisiä. Pian kaikki saivat maksansa täydeltä viinaa. Ei kestänyt pitkään, kun humanoidit olivat juoneet itsensä umpitunneliin ja nakit silmilleen. Totta kai Laurikin maisteli sitä mukaan kun lisää keitteli.
Lauri päätti jäädä asumaan planeetalle. Siellä oli kaikki mitä Lauri saattoi kaivata: ryyppykavereita, hyvää ruokaa ja juomiselle myönteinen ilmapiiri. Valitettavasti viina maistui humanoideille liiankin hyvin. Kukaan ei enää halunnut tehdä työtä. Kaikki vain kaatoivat viinaa kurkustaan alas. Yhteiskunnan tukirakenteet alkoivat rakoilla ja lopulta ne romahtivat kokonaan. Oli vain juoppoja ja muita häröjä vailla katkaisuhoitopaikkaa.
Lauri oli toki juoppo, mutta hän oli myös tottunut siihen, että katkolle pääsee aina kun haluaa. Nyt ei päässyt. Lauri päätti matkustaa takaisin maahan. Onneksi aluksessa oli automaattiohjaus ja Lauri pääsi maahan varsin nopeasti. Siellä Lauri teki raittiuslupauksen eikä enää koskenut viinaan. Lauri kävi joka Sunnuntai kirkossa ja teki vapaaehtoistyötä kehitysvammaisten parissa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Alkoholismista voi parantua! Kiitos kannustavasta kertomuksesta! Näitä lisää!
Kiitos kannustuksesta! Tarkoitukseni on kirjoittaa aina silloin tällöin jokin mieltä avartava tarina. Tämä tarina kertoo juoposta, josta tuli raitis ja kaikin puolin esimerkillinen kansalainen. Sanoit aivan oikein: toivoa on!
hyvä runo kerrassaan mainio, sopivan aito lyyrisyydessään :D
ihan kiva
PAITSI
runoksi ehkä vähän ...
no...
voisitko mitenkään TIIVISTÄÄ
?
Toki voi tiivistää. Laurin tarina nyt vain on tällainen. Kirjoitan ehkä lyhyemmän runon/tarinan.