Pitäs tehdä kaikkee, mutta
ei pysty
ei _kiinnosta_
tuntuu että ei vaan jaksa (laiska?)
Kaikki on niin uskomatonta paskaa.
Kaipa se siitä sitten lähtee.
ei pysty
ei _kiinnosta_
tuntuu että ei vaan jaksa (laiska?)
Kaikki on niin uskomatonta paskaa.
Kaipa se siitä sitten lähtee.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...juuri tuolta minustakin tuntuu. Mikään ei huvita. Kaikki on MUST. Elämä on pelkkä tehtävä. Tääl pitää olla, kun ei poiskaan pääse. Ihan tulee syyllisyys, että on synti sanoa näin, mutta tunteeni kuvauksena se on noin ihan rehellisesti. Kotityöt omaksi parhaaksi eivät suju, laiskuus vaivaa. Tästä kaikesta syyllisyyttä. Ja näistä kaikistä as. keskittymisen puute. Huh, huijaa, mutta mennään taas huomiseen... Ei ku, sehän tuli jo, perjantai. t. Yökyöpeli selvittämässä mieltään
Masennuksen vielä ymmärrän,mutta siitäkin on tullut pikkuhiljaa jo in juttu täytyy olla masentunut ja sitä käytetään väärinkin.
Voitte vapaasti minut teilata mutta puhun omasta kokemuksestani.
Minä olin kanssa jossain vaiheessa kai masentunut,en välittänyt mistään,en ulkonäöstä en kodista en edes työstä.
Viimein minuun kyllästyttiin joka paikassa,syytä en kellekään osannyt selittää.Aina vetosin masennukseen,ystävät aikansa yrittivät ja onneksi luopuivat ja antoivat minun olla marttyyri.
Halusin vaan olla jotain mikä ei mulle sopinut yhtään ja häntä koipien välissä tulin ihmisten ilmoille.
Ei ollut mitään syytä huvitti vaan olla masentunut.
En aliarvioi teitä jotka todella siitä kärsitte.
On myös itsekkäitä ihmisiä jotka koettavat päästä sairaseläkkeelle hankkimalla hullun papereita.Tiedän yhden naisen joka tekee kaikkensa että pääsisi eläkkelle,ja nauraa ettei häntä mikään vaivaa,sairasta huumoria.
Häbtä ei huvita tehdä töitä ja välillä oleilee mielisairaalassa ja nauraa paskasta naurua.
Ajatelkaa ihmisiä sodan ja nälkä kuoleman varjossa,heillä se on arkipäivää.
Ruvetkaa elämään ja lopettakaa itsesäälissä pyöriminen.
Ja te ketkä itkette ettette hae apua ja olette epätoivoisia herätkää.Turha näillä palstoilla on itkeä ei tämä elämä kaikille muillekaan helppoa ole.
Lopetan tämän palstan seuraamisen,tämä on jo menettänyt merkityksensä.
Sitä on MONELLA! "Muoti-ilmiö". Ei pidä häpeillä, muttei kyllä iloitakaan, se on ja se toivottavasti joskus poistuukin meistä.
... saan myös paljon. Hyvin otat kantaa. Ei se ole loukkaavaa ajattelua, vaikka onkin ehkä jollekin vähättelevää. Eiköhän jokainen itse tunnista, mikä tuosta koskee just MINUA. Tekstisi hyvänä peilinä. Itseksemmehän saamme miettiä ja tarkistella asenteitamme ja motiivejamme ja VASTUITAMME - näidenkin keskustelijoiden AVULLA. Thanks.
Tylsää ja tavallista. Tulisipa SOTA, olisi selvät pasmat ja toimintaa, jännitystä ja "selviytyjät", "robinson", erä- ja maastopuku- ja maasturimeininkiä. Sitähän kaikki alitajuisesti kuitenkin kaipaavat. Miehet ainakin, mitä järkeä on arjessa, Se vaan tylsistyttää ja masentaa. On paljon teeskentelyä ja arvojen sekamelskaa. Ihminen on parhaimmillaan pienessä nälässä, pelossa ja jännityksessä. Siis sodassa ja jälleenrakentamisessa. Eli joutuessaan selviytymään konkreettisesti.
Eipä silti, totuus on tietenkin toisenlainen.
Ei sota hyvä asia ole. Masennuksessa vaan on mielestäni paljolti kysymys elämästä ilman selkeää tarkoitusta, liiasta valinnan vapaudesta, helppoudesta ja irrallisuudesta.
Ja vapaa- ajasta joka täytetään alemmuuden tunnetta aiheuttavalla hömppäviihteellä, ja haaveissa elämisen mahdollistavalla alkoholilla.
Mielestäni näit asian ytimeen, ytimiin. Hyvin noiden (karskien) esimerkkien AVULLA sait ajatuksesi esiin. Vaikka oli mustaa huumoria ja ironiaa, asiasi tuli esiin. Sain ajateltavaa. Minä siis olen se, joka kirjoitti toisena, yöllä klo 01 jtkn, tämän ketjun aloittajan jälkeen. -Myös siellä (ennen sinua) oli oikein hyvin sanottu kriittisesti masennuksesta (joka ON SAIRAUTTA), mutta minä kuitenkin tarvitsen muitakin näkökulmia, ne auttavat ryhdistäytymiseen, eli vain itse voin tehdä jotakin. No jaa, koskaan en lähimmäisiltä ole apua hakenutkaan, vaan lääkäreiltä. - Kyllä se tästä. Ei tämmöinen palsta turha ole, kuten se yksi sano...
Tiedän, että seuraava on hyvin populistinen ja "helpommin sanottu kuin tehty" kiteytys,
mutta mielestäni masennus ei määrätyn asteen saavutettuaan enää parane ajattelemalla tai analysoimalla. Usein masennus juuri johtuu liiasta paikoillaan seisovasta pohdinnasta, paikoilleen jämähtämisestä ja sitä kautta fyysisestä sekä henkisestä pahoinvoinnista.
No, tämänhän kaikki tietävät. On niin helppoa sanoa "ota itseäsi niskasta kiinni".
Mutta kuka on sanonut että elämän PITÄISI olla helppoa. Elämä on tylsää ja vaikeaa, useimmiten.
Se on vaan pakko hyväksyä, haaveet ovat haaveita ja useimmilla on yhtä vaikeaa. Ei saisi verrata itseään toisten antamaan kuvaan heistä itsestään.
Jos masennusta ei voita terapialla, analysoinnilla ja pohdinnalla sitä ei pidä jatkaa loputtomiin. On vain pakko lähteä liikkeelle, pakko. Se ON vaikeaa, mutta siihen pystyy jos vihaa tylsyyttä ja masennusta tarpeeksi paljon. Ja jos vaihtoehtoa ei enää ole.
Läpi harmaan kiven, sanotaan, mutta kuinka totta tuo sanonta onkaan. Aina kannattaa yrittää, ja tosi mielessä. Periksi voi antaa sitten joskus...
Meikäläisen elämä on yhtä toimintaa. Voisi sanoa jopa että sotaa. Koko ajan saa mennä täysillä ja koko ajan tulee turpaan. Silti masentaa. En tiedä huomisesta mitään. Voi olla tyyntä tai voi olla myrskyä. Asiat tulee eteen kun niitä huvittaa ja niistä pitää selvitä. Lainan korko ja sähkön hinta nousee ja tulot tippuu (ei tosin firman toimitus johtajalla joka vetää hirveitä palkankorotuksia.)Pitäähän se palkita kun uhraa sotureitaan yt -neuvotteluissa säälittä. Kova komentaja meillä. Mahtavaa. Tässä katsotaan kuolemaa silmiin. Miksi valitan minullahan on kaikki hyvin. Ei ole tylsää ja vakaata. Luotien laulu vain soi... ja miehiä tippuu.