Mä kerron teille surullisen tarinan, mutta joka päättyy suht onnellisesti.
Mä menin uuteen kouluun 3:lle luokalle jossa pian huomasin olevani ulkopuolinen. Aluksi kiusaaminen oli vain pientä nälvimistä ja tönimistä, yksin jättämistä ja supinaa, joka ajan myötä meni pahemmaksi.Mitä enemmän yritin, sitä enemmän minua satutettiin. Mikään ei kelvannut,olin sairas syöpäläinen, likainen äpärä, huora ja paljon muuta. Aina opettajilta salassa he kivittivät minua,haukkuivat päin naamaa, varastivat vaatteitani ja piirsivät pilakuvia minusta koulun vessoihin ja tauluille. Samaan aikaan kotona vallitsi alkoholiongelmien jatkuva helvetti.Viinaa, huolia, tappeluita viikonlopusta toiseen. Koulun meno pelotti sitä enemmän, mitä pidemmälle ja pahemmaksi kiusaaminen meni. Hain apua kuraattorilta, psykologilta ja opettajilta, mutta minut naurettiin ulos sanoen kiusaamiseni olevan omaa syytäni. Kuudennen loppuun kestettyäni minulla oli jo erittäin vakavt oireet ja lintsauskierre alkamassa. Seiskalle mentyäni kiusaus ei loppunutkaan vaan paheni entisestään. Nyt minua kiusasi puolet ala-astelaisista ja puoli yläastetta. Asuin lastenkodissa kotini hajottua perusteellisesti.. Kaikki oli silloin liikaa, lintsasin ja lopetin koulun kesken. Kehitin suunnitelmia päässäni ja kiipesin katolle. Astuin reunalle ja sanoin ettei tästä ole paluuta. Ihmiset juoksivat ensin paikalle sanoen että tuo on vain typerää pelleilyä... Mutta kun astuin edelleen reunemmaksi, alkoivat ilmeet ja ääni vakavoitua. Kun he eivät saaneet minua mieltäni muuttamaan heidän täytyi vain uskoa.
He saivat minut alas vain hakemalla. lastenkodista vaihdoin perhekotiin-sijaisperheeseen ja siellä olen vieläkin, olen nyt 18.5v ja lähdn kun pääsen... Olen erittäin onnellisessa parisuhteessa, joka on pelastanut minut paljolta.
Sanonkin teille,että minä tiedän, se on mahdotonta juuri silloin, mutta kaikki joista tuntuu vaikelata jatkaa, voin auttaa. Kirjoittakaa osoitteeseen [email protected]. Vastaan vain asiallisiin viesteihin.
Mä menin uuteen kouluun 3:lle luokalle jossa pian huomasin olevani ulkopuolinen. Aluksi kiusaaminen oli vain pientä nälvimistä ja tönimistä, yksin jättämistä ja supinaa, joka ajan myötä meni pahemmaksi.Mitä enemmän yritin, sitä enemmän minua satutettiin. Mikään ei kelvannut,olin sairas syöpäläinen, likainen äpärä, huora ja paljon muuta. Aina opettajilta salassa he kivittivät minua,haukkuivat päin naamaa, varastivat vaatteitani ja piirsivät pilakuvia minusta koulun vessoihin ja tauluille. Samaan aikaan kotona vallitsi alkoholiongelmien jatkuva helvetti.Viinaa, huolia, tappeluita viikonlopusta toiseen. Koulun meno pelotti sitä enemmän, mitä pidemmälle ja pahemmaksi kiusaaminen meni. Hain apua kuraattorilta, psykologilta ja opettajilta, mutta minut naurettiin ulos sanoen kiusaamiseni olevan omaa syytäni. Kuudennen loppuun kestettyäni minulla oli jo erittäin vakavt oireet ja lintsauskierre alkamassa. Seiskalle mentyäni kiusaus ei loppunutkaan vaan paheni entisestään. Nyt minua kiusasi puolet ala-astelaisista ja puoli yläastetta. Asuin lastenkodissa kotini hajottua perusteellisesti.. Kaikki oli silloin liikaa, lintsasin ja lopetin koulun kesken. Kehitin suunnitelmia päässäni ja kiipesin katolle. Astuin reunalle ja sanoin ettei tästä ole paluuta. Ihmiset juoksivat ensin paikalle sanoen että tuo on vain typerää pelleilyä... Mutta kun astuin edelleen reunemmaksi, alkoivat ilmeet ja ääni vakavoitua. Kun he eivät saaneet minua mieltäni muuttamaan heidän täytyi vain uskoa.
He saivat minut alas vain hakemalla. lastenkodista vaihdoin perhekotiin-sijaisperheeseen ja siellä olen vieläkin, olen nyt 18.5v ja lähdn kun pääsen... Olen erittäin onnellisessa parisuhteessa, joka on pelastanut minut paljolta.
Sanonkin teille,että minä tiedän, se on mahdotonta juuri silloin, mutta kaikki joista tuntuu vaikelata jatkaa, voin auttaa. Kirjoittakaa osoitteeseen [email protected]. Vastaan vain asiallisiin viesteihin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
voi sinua raukkaa! toivon että ylä-asteella
löydän kavereita ja en joudu kestämään
samaa kuin sinä