Olemme mieheni kanssa miettineet kihloihin menemistä, ja koska asia on kuitenkin aina tuntunut kovin kaukaiselta olen ollut tosi rauhallinen. Ensi kuussa meille tulee kuitenkin vuosi täyteen ja mieheni sanoi että sitten on aika siirtyä hänen mielestään "toiselle tasolle". Mutta nyt kun minä tiedän että se on aidosti ja oikeasti toteutumassa olen ihan totaalisen paniikissa. Olen aina pelännyt sitoutumista ja kaikkea siihen liittyvää. Onko teitä muita samanlaisia? Miten olette päässeet yli tästä?
Lievä paniikki
Spilcor
41621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kihloihin? Kihlaus on aina lupaus avioliitosta ja tavallaan lujemman sitoutumisen merkki toiseen ihmiseen. Toisaalta kaikki nämä ovat menettäneet nykypäivänä merkityksensä. Itse jos olisin sinun asemassasi, en menisi vielä kihloihin, vaan odottelisin ja katselisin kaikessa rauhassa ympärilleni. Eläisin unelmiani. Sitoutua ehtii myöhemminkin. Jos kumppanisi mielestä vain kihlaus tässä vaiheessa osoittaa sen todellisen rakkauden määrän omaan kumppaniin, niin kannattaa harkita vakavasti jatkaako seurustelua ...
tunteidesi varmistumista!!! Menette sitten, jos tuntuu, että kyllä!!
Itse eronneena ja uusio suhteessa olisi omasta mielestä välillä jo niin kiire kihloihin...mutta sitten taas toisinaan tuntuu, ettei ikinä!!! Tunteet seilaa..ei siis kannata muuta kuin ajatella ja elellä....
Ehkä se varmuus tulee..tai sitten ei..mutta elämä kuljettaa sekä silkkihanskoin, että karhein työrukkasin...eli menee miten menee..
et selvästikään ole valmis siihen.Anna ajan kulua äläkä mene kihloihin vain koska miehesi sitä haluaa tai joku muu kuin sinä.Minä menin muiden painostuksesta ja olin paniikissa myös häissäni.En olisi halunnut mennä, mutta en uskaltanut kieltääkään kun ei ollut mitään muuta syytä kuin että se ei tunnu hyvältä.Liitto päättyi eroon 15 vuotta myöhemmin.En koskaan tuntenut luottavani täysin mieheeni enkä myöskään osannut häntä rakastaa sen takia.Nyt olen mennyt uudestaan naimisiin ja rakkaudesta ja mua ei pelottanut yhtään eikä jännittänyt.olen pilvissä vieläkin ja rakastan miestäni ja sanon sen hänelle joka ikinen päivä.Me olimme 3 vuotta yhdessä kun asia valkeni meille.olimme välillä erossakin kun pelkäsin sitoutua eroni jälkeen-kova pettymys kun oli.Mutta ei se rakkaus siitä mihinkään hävinnyt.tajusin etten voi ilmankaan elää.
Mennä jos ei todellakaan ole varma sitoutumisesta toiseen.
Itse olen myös Ns "vanhan ajan kansaa" ja kihloihin jos mennään niin se myös tarkoittaa naimisiin menoa ottaen huomioon että 2 täysin rakastunutta vakaassa suhteessa olevaa ihmistä myös asian tältä kannalta ymmärtää. Joten suosittelen mitä lämpimämmin tunteiden ja varmuuden tuloa ennenkuin "rakkauden" taipaleelle lähtee kulkemaan..