Haluaisin kertoa teille kaikille mun taistelusta paniikkia vastaan. Tästä voi olla hyvin monelle ihmiselle apua. Itselläni on paha paniikkihäiriö johon syön kolmea eri lääkettä. Yhtenä päivänä päätin että pyöräilen koululle. Lähdin tärisevänä polkemaan täysin jännityksen vallassa. Paniikkikohtaus tuli tietenkin matkalla ja pyöräilin äkkiä takaisin kotiin. Juoksin takapihalle ja menin nurmikolle istumaan ja rauhoittumaan. Ajattelin täysin surkeana, että en pääse sitten mihinkään kotoa ilman että tulee paniikkikohtaus! :( Yhtäkkiä mulle tuli semmonen olo, että olempas mä surkea. Aloin sättiä itseäni. Sitten juoksin takaisin autotalliin, otin pyöräni ja lähdin. Oli todella sekava olo ja paniikki oli täysillä päällä. Mä pyöräilin ja hoin mielessäni, että "MENE MENE!" Ja mä poljin. Taistelin panikkia vastaan täysillä. Aina kun rupes tuntumaan, että on pakko kääntyä niin toruin itseäni ja hoin että "NYT KUOLEN MIELUUMMIN KUN KÄÄNNYN TAKASIN!" Niin mä taitoin matkaani. Mä todella taistelin. Mutta mä pääsin koululle! :) Mä tein sen!!! :) Olin niin innoissani kun pyöräilin takaisin kotiin! :) Taputtelin oikein itseäni! :) Oli todella ihana olo! Pyöräilin kaikessa rauhassa kotiin. Paniikki haihtui kuin tuhka tuuleen! :) Tämän päivän jälkeen olen alkanut edistyä huimasti!! Käyn kaupoissa. Pyöräilen ympäriinsä pitkin maita ja mantuja!! :) Ja mikä parasta, olen paljon onnellisempi! :) Kannattaa tosissaan joskus suuttua itselleen ja sättiä itseään! Pistää paniikille kunnolla hanttiin!!! Siitä se nimittäin lähtee! :) Suosittelen! :)
minun
taisteluni
1344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä se ottaa voimille, mutta siitä selviää aikanaan.
Kannattaa totutella siihen tunteeseen kun se paniikki alkaa jyllätä, ja muistella joitakin
turvalauseita: "se menee ohi aina", "se ei ole vaarallista", " se on yleistä", ettei hätäänny vielä enemmän kun paniikkikauhu iskee, antaa sen tullaaina se ohi menee. Tiedän että helppo sanoa, on se niin kummallinen, oksettava ja kauhistuttava feelis. Ei ole ollut minulla n. kymmeneen vuoteen mutta muistan vieläkin sen ensimmäisen kohtauksen. Juoksin hädissään ulos kuin puolihullu täysin ihmeissäni että mitä mulle tapahtuu. Myöhemmin huomasin että minun paniikin takana on ollut mm. tukahdettuja muistoja, tunteita ja tuskaa. Elimistö ilmoittaa että jotain on vialla, nyt pitäisi pysähtyä ja mm purkaa tunteita. Tsemppiä ja hyvät jatkot sulle.Kimmo