Lievä raiskaus?

Kannattaa kysyä Nurmijärven poliisipälliköltä se tietää kierommatkin lakipykälät.

Koska teosta on kulunut jo viitisen vuotta, teko on tehty aikana, jolloin nykyiset seksuaalirikossäännökset eivät vielä olleet voimassa. Lievä raiskaus -nimistä rikosta ei ole olemassakaan sen paremmin nykyisessä kuin aiemmin voimassa olleessa laissa. Kuvauksen perusteella kyseeseen tulee mielestäni joko lapseen kohdistuva haureus -niminen rikos (teko kohdistuu alle 16 vuotiaaseen), jossa maksimirangaistus on 4 vuotta (lieventävien asianhaarojen vallitessa 2 vuotta) tai sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta käyttätymisestä lasta kohtaan, jossa enimmäisrangaistus voi olla 2 vuotta vankeutta. Nykyinen laki tulee sovellettavaksi, jos se johtaa tekijän kannalta lievempään lopputulokseen. Nykyisin voimassa olevassa laissa on säädetty 4 vuoden maksimirangaistus lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Syyteoikeus vanhenee 10 vuodessa, jos lain mukainen kovin säädetty rangaistus on yli 2 vuotta ja 5 vuodessa, jos se on enintään 2 vuotta. Jos siis kyse on lapseen kohdistuvasta haureudesta ja tekoa ei ole tehty lieventävien asianhaarojen vallitessa, syyteaikaa on siis vielä jäljellä. Uhrin ja tekijän välinen ikäero ja uhrin humalatila sekä pakottamispiirteet puhuvat sen puolesta, ettei tekoa ole tehty lieventävien asianhaarojen vallitessa.

Tuomioistuimen harkinnassa on se, käsitelläänkö juttu suljetuin ovin ja julistetaanko päätös salaiseksi joko kokonaan tai osittain. Mahdollisesti tuomittavan henkilön osalta salassapitoon ei välttämättä ole syytä, mutta uhrin osalta pitäisin todennäköisenä, että juttu käsitellään suljetuin ovin.

Poliisin on suoritettava rikoksen esitutkinta, jos on syytä epäillä rikosta ja syyteoikeus ei ole vanhentunut. Tällaisissa tapauksissa on täysin ymmärrettävää, että uhri aikuistuttuaan vasta uskaltaa/haluaa saattaa tekijän tuomittavaksi. Toinen kysymys on sitten se, miten tapauksessa aiotaan hankkia näyttö. Jos todistajia ei ole ollut ja tekijä kiistää teon, syyttäjä tuskin lähtee syytettä nostamaan, vaan katsoo, ettei ole edellytyksiä syytteen nostamiselle.

Virallinen syyttäjä ei teon aikana voimassa olleen lain mukaan saa nostaa syytettä, ellei asianomistaja eli uhri vaadi syytteen nostamista (ellei sitten erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista). Nykysin voimassa olevan lain mukaan virallinen syyttäjä saa nostaa syytteen asianomistajan tahdosta riippumatta. Asian sopiminen ei ole mahdollista, jos vaatii syytteen nostamista. Muuten voi tietysti yrittää sopia asian.

Korvauksia voitaneen maksaa henkisistä kärsimyksistä ja tietysti suoranaisista sairaanhoitokuluista, jos sellaisia on ollut. Suomessa rikoksilla ei ole tarkoitus rahastaa, joten korvaukset ovat meillä monta kertaluokkaa pienempiä kuin esim. USAssa. En ota kantaa mahdolliseen eurohaarukkaan tässä kuvaamassasi tapauksessa.

Kaipa tuosta voi ilmoituksen tehdä ja vaatimuksillakin oikeuteen päästä, mutta tuskimpa asiasta mitään todisteita on olemassa enää vuosien jälkeen. Kannattaako sitten mennä poliisille, lakimiehelle ja oikeudelle kuvailemaan miten jokin julkkis on hoonannut persettäsi taikka hiplaillut? Koitappa unohtaa koko asia mikäli et ihan aidsia saanut.