Valitettavan usein törmää ihmisiin, jotka luulevat lihavuuden olevan sairaus. Todellisuudessa lihavuus on mielen (aivojen) sairauden fyysinen oire. Toki on poikkeustapauksia, ihmisiä, jotka eivät välitä lihavuudestaan ja he ovat "oireilustaan" huolimattaan terveitä. Tämä osa lihavista on kuitenkin selkeä vähemmistö.
Miksi siis lihavuus on seurausta henkisistä ongelmista? Lapsikin tietää, että laihtuminen on maailman yksinkertaisin asia. Se vaatii ainoastaan pientä panostusta liikkumiseen ja ravinnon tarkkailuun. En todellakaan väitä, että lihavien älykkyys ei riittäisi tämän asian ymmärtämiseen. Valitettava totuus kuitenkin on, että lopputulos on tismalleen sama, kuin vaikkapa asiaa ymmärtämättömän lihavan orangin kohdalla.
Usean lihavan ongelma, vastoin monia virheellisiä luuloja, onkin siis todella heikko aivojen koordinaatio ja hallinta (sairaus?). Yhteiskunnallisella tasolla tähän kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Ratkaisu lihavuuteen on henkisen osaamisen uudelleenopettelu ja harjoittaminen, ei kalliit lääkkeet ja kirurgiset operaatiot.
Miksi siis lihavuus on seurausta henkisistä ongelmista? Lapsikin tietää, että laihtuminen on maailman yksinkertaisin asia. Se vaatii ainoastaan pientä panostusta liikkumiseen ja ravinnon tarkkailuun. En todellakaan väitä, että lihavien älykkyys ei riittäisi tämän asian ymmärtämiseen. Valitettava totuus kuitenkin on, että lopputulos on tismalleen sama, kuin vaikkapa asiaa ymmärtämättömän lihavan orangin kohdalla.
Usean lihavan ongelma, vastoin monia virheellisiä luuloja, onkin siis todella heikko aivojen koordinaatio ja hallinta (sairaus?). Yhteiskunnallisella tasolla tähän kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Ratkaisu lihavuuteen on henkisen osaamisen uudelleenopettelu ja harjoittaminen, ei kalliit lääkkeet ja kirurgiset operaatiot.
Vastaukset 6
Vanhimmat
siis omien korvien välistä. Eipä siihen muuta tarvita kuin rautaista tahtoa ja ehkäpä tukea. Kyllähän se tiedetään, mutta ei haluttaisi uskoa...aina on pakko löytää helmpompi keino laihtua, kuin laihduttaminen itsessään. Valitettavasti sitä helppoa keinoa ei ole! Sekin tiedetään. Ihmisen mieli ei vaan halua hyväksyä tosi asioita.
psykologilta, kun tuo paino on ruvennut iän myötä nousemaan? Aivoni koordinoi hyvin kyllä kaikkia teknisiä laitteita, mutta ei omaa kroppaa?
Minä kun olen luullut että painon nousuni johtuu ammatista ja iästä, ruokailu kun ei ole hoikemmista päivistä suuremmin muuttunut kuin ehkä hiukan kevyempään suuntaan, viikonloppuisinkaan kun ei enää notku menomestoissa oluttuopin ääressä eikä aamuyöstä grillijonoissa.
Mitenkäs tätä henkistä osaamista harjoitetaan ja opetellaan uudelleen? Minun henkinen kapasiteettini pyörii vapaa-aikana lastenlasten maailmassa, mutta eiköhän harjoituksiin löydy aikaa, kun kerrot vähän lisää.
Et ole kyllä ainakaan mikään asiantuntija. Lihavan ihmisen laihdutus ei suju millään pienellä panostuksella. Lihavan elimistön lipostaatti eli hypotalamuksen elimistön rasvan määrää säätelevä alue on epäkunnossa. On löydetty useita välittäjäaineita joiden välityksellä säätely tapahtuu. Viime aikoina es. leptiinistä on puhuttu yhtenä osatekijänä. Rasvakudos itsessään on hormonaalisesti aktiivista ja ihmiselimistöllä on taipumus pyrkiä pitämää kerran saavutetut mitat ehkäpä juuri siksi kun jos joskus on ollut tarvetta niin elimistö pelaa varman päälle ja olettaa että vastaava tarve tulee myöhemminkin. Esi-isämme hyötyivät tästä kato- ja nälkävuosina, mutta nykyään emme moista mekanismia tarvitse. Mekanismi on kuitenkin vielä olemassa.
Lihavan ihmisen lipostaatti pakottaa ajattelemaan ruokaa, vaikka painoa olisi jo yli normaalipainon. Kokeilepa seuraavaa testiä: Juo huomenna (siis kun tämän kirjoituksen luet) tasan puoli litraa vettä etkä mitään muuta nestettä koko päivänä vaikka olisi kuinka jano. Et varmasti kuole siihen, mutta huomaat että lopulta vesi on ainoa asia jota enää ajattelet ja lopulta sinun on pakko juoda enemmän. Vaatii äärimmäisen rankkaa ponnistelua pysyä päivän tavoitteessa. Sama juttu ylipainoisen ja ruuan kanssa: jos syö vain sen verran että laihtuu esim. kilon- puolen kilon viikkovauhtia, niin ruoka täyttää kaikki ajatukset, alkaa masentamaan ja koko toiminta hidastuu, elimistö menee säästöliekille ja alkaa kuluttamaan vähemmän, vieraita ei huvita kutsua kylään jne, mutta kun syö sen uunimakkaran niin johan taas on virtaa!
Toisenlainen koe voisi olla jos olet tupakoitsija: Polta vain yksi savuke päivän aikana, vedä aina pari henkosta ja tee jämästä "tökö" jonka polttamista jatkat myöhemmin. Se onkin jo astetta helpompaa, mutta antaa jonkinlaisen kuvan. Jos taas alkoholi on ongelmasi, niin juo pullo olutta mutta älä yhtään enempää. Voin vakuuttaa että ylipainoiselle ruuan säännöstely on yhtä kiven takana. Kyse ei ole mistään pienistä muutoksista ja pienestä vaivasta. Ulkoisesti voi näyttää helpolta mutta sisäisesti on ankara kamppailu käynnissä joka suupalasta.
Tämä oli täyttä asiaa! Jostain sattui ohimennen silmääni uutinen uudesta kehitteillä olevasta rokotteesta lihavuutta vastaan. Se vaikuttaisi juuri noihin aivojen välittäjäaineisiin. Lihavuus ei todellakaan ole mikään valinta. Harvoin se "syntymälihavalla" on edes tahdon asia. Sinänsä harmillista että koko elämä kuluu pinnistelyyn painon kanssa kun elämässä on niin paljon muutakin. Ne jaksot jolloin elät kuten muutkin ja unohdat painoasiat ovat kohtalokkaita painonhallinnalle. Sitten taas ulkopuoliset pääsevät suhtautumaan kuin vammaiseen kun paino on karannut jonnekin ennensaavuttamattomiin lukuihin.
Valitettavan usein törmää ihmisiin, jotka luulevat liiallisen laihuuden olevan sairaus. Todellisuudessa laihuus on mielen (aivojen) sairauden fyysinen oire. Toki on poikkeustapauksia, ihmisiä, jotka eivät välitä laihuudestaan ja he ovat "oireilustaan" huolimattaan terveitä. Tämä osa laihoista on kuitenkin selkeä vähemmistö.
Miksi siis laihuus on seurausta henkisistä ongelmista? Lapsikin tietää, että lihominen on maailman yksinkertaisin asia. Se vaatii ainoastaan pientä panostusta siihen että syö hyvin. En todellakaan väitä, että laihojen älykkyys ei riittäisi tämän asian ymmärtämiseen. Valitettava totuus kuitenkin on, että lopputulos on tismalleen sama, kuin vaikkapa asiaa ymmärtämättömän laihan simpanssin kohdalla.
Usean laihan ongelma, vastoin monia virheellisiä luuloja, onkin siis todella heikko aivojen koordinaatio ja hallinta (sairaus?). Yhteiskunnallisella tasolla tähän kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Ratkaisu laihuuteen on henkisen osaamisen uudelleenopettelu ja harjoittaminen, ei kalliit lääkkeet ja terapiat.
söi kuin eläin,täytekakkuakin meni puolikas eikä tienny mitään. Oli kuin kukkakeppi,korvat vaan näky lipputangon takaa...