...minä 33v kahdenlapsen äiti sairastan jonkin asteista bulimiaa. Elän ihan hyvässä avioliitossa ja elämä muuten ok, mutta mitä minuun ja omaan itsetuntoon tulee kaikki on sekaisin.
Olen nuoresta asti ollut herkästi lihoava, ja siis aina ollut pyöreä. Minua on haukuttu aina rumaksi ja lihavaksi. Tarhassa, koulussa, pihalla ja KOTONA (siis lapsuuden)!
Ensimäisen kerran aloitin oksentelun kun ensimäinen mieheni meni armeijaan. Söin ja oksensin, se oli niin helppoa kun olin yksin pienen poikani kanssa kotona. Laihduinkin älyttömästi. Aloitin sitten koulun ja oksentelu jäi. Lihosin ja se taas alkoi. Oksentelin välillä enemmän ja välillä vähemmän. Meni siis jopa kuukausia, että en oksennellut. Ja sitten välillä tulee kausia jolloin itseinho iskee päälle ja oksentelin. Ei minun tarvinnut edes ahmia, kunhan söin ja oksensin.. Ihan sama mitä taikka miten vähän/paljon.
Erosin sitten miehestäni ja laihduin siinä ilman oksenteluja yli 20kg ja olin hoikka. Löysin uuden miehen ja lihominen jälleen alkoi. Samalla sitten alkoi oksentelu. Aloin odottamaan toista lasta ja oksentelin ainakin kuukauden verran siinä odotusajalla. Onneksi kuitenkin saintaottua itselleni, että tässä ei ole kyse enää minusta vaan sisälläni kasvavasta pienokaisesta. Oksentelu loppui. raskauden jälkeen minulle jäi 30kg ylimääräistä ja oksentelu jatkui... sain loppujen lopuksi painonvartijoiden ja oksentelun avulla painon 25kg tippumaan.
Kaksi vuotta sitten lopetin tupakoinnin ja masennuksen takia aloitin cipralex nimisen lääkkeen syönnin, ja paino taas alkoi nousemaan.
Pitkään sinittelin ilman oksentelua, mutta se on jälleen alkanut. Alkoi keväällä ja taas ei tunnu loppua näkyvän. Oksennan melkein kaiken mitä syön. Anoa mitä en oksenna on aamupala. Muuten kyllä yritän oksentaa aina kun olen syönyt. Väitän miehelleni, että vatsa on sekaisin ja menen vessaan, laitan hanan päälle ja oksennan. Joka päivä yritän päättää, että nyt loppuu. Mutta luonne on liian heikko lopettamaan. Monesti oksentaessa tuntuu, että sydän lyö muutaman ylimääräisen lyönnin ja että taju lähtee. Tuolloinkin aina päätän, että nyt loppuu tämä, mutta se unohtuu jälleen kun olen syönyt jotain. Tyhmältä todella tuntuu, varsinkin kun olen aikuinen ihminen ja "tiedän", että teen väärin. Ja mikä huvittavinta paino ei edes tunnu laskevan nyt. kahdeksan kiloa olen saanut painoa pois keväästä, ja edessä olisi vielä 15kg...
Noh, minun vuodatus oli tällainen. Tyhmä olen tiedän, mutta minkäs mahtaa kun vaan ei osaa lopettaa!
Olen nuoresta asti ollut herkästi lihoava, ja siis aina ollut pyöreä. Minua on haukuttu aina rumaksi ja lihavaksi. Tarhassa, koulussa, pihalla ja KOTONA (siis lapsuuden)!
Ensimäisen kerran aloitin oksentelun kun ensimäinen mieheni meni armeijaan. Söin ja oksensin, se oli niin helppoa kun olin yksin pienen poikani kanssa kotona. Laihduinkin älyttömästi. Aloitin sitten koulun ja oksentelu jäi. Lihosin ja se taas alkoi. Oksentelin välillä enemmän ja välillä vähemmän. Meni siis jopa kuukausia, että en oksennellut. Ja sitten välillä tulee kausia jolloin itseinho iskee päälle ja oksentelin. Ei minun tarvinnut edes ahmia, kunhan söin ja oksensin.. Ihan sama mitä taikka miten vähän/paljon.
Erosin sitten miehestäni ja laihduin siinä ilman oksenteluja yli 20kg ja olin hoikka. Löysin uuden miehen ja lihominen jälleen alkoi. Samalla sitten alkoi oksentelu. Aloin odottamaan toista lasta ja oksentelin ainakin kuukauden verran siinä odotusajalla. Onneksi kuitenkin saintaottua itselleni, että tässä ei ole kyse enää minusta vaan sisälläni kasvavasta pienokaisesta. Oksentelu loppui. raskauden jälkeen minulle jäi 30kg ylimääräistä ja oksentelu jatkui... sain loppujen lopuksi painonvartijoiden ja oksentelun avulla painon 25kg tippumaan.
Kaksi vuotta sitten lopetin tupakoinnin ja masennuksen takia aloitin cipralex nimisen lääkkeen syönnin, ja paino taas alkoi nousemaan.
Pitkään sinittelin ilman oksentelua, mutta se on jälleen alkanut. Alkoi keväällä ja taas ei tunnu loppua näkyvän. Oksennan melkein kaiken mitä syön. Anoa mitä en oksenna on aamupala. Muuten kyllä yritän oksentaa aina kun olen syönyt. Väitän miehelleni, että vatsa on sekaisin ja menen vessaan, laitan hanan päälle ja oksennan. Joka päivä yritän päättää, että nyt loppuu. Mutta luonne on liian heikko lopettamaan. Monesti oksentaessa tuntuu, että sydän lyö muutaman ylimääräisen lyönnin ja että taju lähtee. Tuolloinkin aina päätän, että nyt loppuu tämä, mutta se unohtuu jälleen kun olen syönyt jotain. Tyhmältä todella tuntuu, varsinkin kun olen aikuinen ihminen ja "tiedän", että teen väärin. Ja mikä huvittavinta paino ei edes tunnu laskevan nyt. kahdeksan kiloa olen saanut painoa pois keväästä, ja edessä olisi vielä 15kg...
Noh, minun vuodatus oli tällainen. Tyhmä olen tiedän, mutta minkäs mahtaa kun vaan ei osaa lopettaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
"mutta minkäs mahtaa kun vaan ei osaa lopettaa!"
Mahdat sinä jos tahdot jatkaa elämääsi. Mutta jos taas et paskaakaan välitä itsestäsi, läheisistäsi ja elämästäsi, niin on niitä helpompia ja nopeampiakin keinoja päättää päivänsä.
HAE APUA!!