Onko täällä kukaan harkinnut itsemurhaa? Itselläni on nyt taas hetki/tilanne, jolloin poispääsy tuntuu ainoalta helpotukselta. Tietenkään se ei olisi sitä, enkä voisi tappaa itseäni. Mutta kun mikään ei auta.
Taas elämä
ahdistaa assia
4693
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Masennus on tappava tauti, joka huijaa ihmisen tappamaan itsensä. Älä anna taudin voittaa, vaan voita se. Masennus koittaa tuhota elämäsi, mutta sä pystyt voittamaan sen tahdolla.
Muistele niitä hetkiä, kun sinulla on ollut hyvä olla ja elämäsi on ollut iloista ja voita masennus sillä tunteella.
Ja nauti niistä asioista, mistä voit nauttia! Kukaan ei voi nauttia kaikesta. Nauti siitäkin, että voit nauttia niistä, mistä voit nauttia. Ole onnellinen, että sulla on eläessäsi vielä mahdollisuus tehdä mitä sä haluat. Ja saada kuka tahansa olemaan iloinen siitä että olet olemassa. Ja ajattele sitä, kuinka kaikki tuntemasi ihmiset ihan varmasti välittävät susta.
Ja ajttele sitä, kuinka sä pystyt, mihin haluat. Ja rakasta itseäsi niin paljon, että haluat saavuttaa kaiken, mistä voit haaveilla.
Yks niistä riskiryhmiin kuuluvista ihmisistä.
As ei sinänsä, mutta kouluttamattomina riskimme
ovat moninkertaiset ns. normaaliväestöön verrattuna.
Ero heikommin selviytymiseen perustuu oppimis tai asennevaikeuksiin.
Neurologisten häiriöiden luokkaan kuuluvat assit tai ADHD tapaukset
ovat vieläkin vähemmän tunnettuja kehityshäiriöitä.
Itselläkin syntymässä peritty debistaipumus.
Sen laukaisi sitten varhaislapsuuden kehityshäiriöt ja sopeutumisvaikeudet suurperheen tenavana.
Masentuneet lienevät samalla viivalla assilla tai ilman.
Aina olen tiennyt, että masetaipumus seuraa kannoilla
viimeiseen päivään asti.
Selviytymisstrategoistahan siinä on kyse. Ei parane jäädä omiin
ympyröihinsä surkuttelemaan tilaansa. Vaikeus on siinä, että
askel uuteen on hyppyä tuntemattomaan ja pelottavaa.
silti niitä on tehtävä. Tsemppiä masentuneille.
On hyvä että osaat pukea ajatuksen sanoiksi - muistan tuon tunteen - mutta en ymmärtänyt mistä on kysymys. Vieläkin se joskus välillä kumpuaa sisältäni. Onko se masennusta - itse käsitekin on ollut vaikea ymmärtää. Mutta mitä tehdä kun tuo tunne salaperäisesti hiipii tietoisuuteen ilman mitään näkyvää syytä? En tiedä onko hyvää ratkaisua. Itse olen huomannut, että mieleinen tekeminen auttaa. En ole urheilun ystävä - urheilun ilo pilattiin koulussa. Sitten löysin uinnin - ja pyöräilyn. Niitä saa tehdä omaan tahtiin ja niistä nautin. Kun mustat pilvet kumpuaa - ei kun pyörän satulaan ja uimaan - ah ihana tunne sen ponnistuksen jälkeen!
http://www.boston.com/yourlife/health/mental/articles/2006/08/08/drug_may_quickly_lift_depression_study_says?mode=PF