Mites parisuhteen toinen osapuoli on suhtautunut lihomiseen/laihtumiseen?
Itselläni painonnousu oli yllättävää ja epätavallisen nopeaa, tuli raskausarpia... mieheni ei ole sanallakaan huomauttanut. Vielä vuosi sitten olin hoikka, joten vähän aikaa otti itsetuntoon ja hävetti sängyssä. Nyt huomaan, että seksin aikana pystyn täysin unohtamaan omat ulkonäkökompleksit, kiitos hienolle rakkaalle miehelleni!
Varmaan ainoa probleemi on se että mies ja myös minä olemme huolissamme tuosta salamalihoamisesta ja joidenkin labra-arvojen huonontumisesta, siis mun terveydestä ollaan huolissaan...Sairaalassa selvitellään aineenvaihduntahäiriöitä ym., tutkimuksia on vielä paljon edessä.
En osaa sanoa, miten itse suhtautuisin itseeni, jos olisin aina ollut pyöreä. Olen ollut myös anorektinen, ja pieni pyöreys näyttää mielestäni kuitenkin paremmalta.
Itselläni painonnousu oli yllättävää ja epätavallisen nopeaa, tuli raskausarpia... mieheni ei ole sanallakaan huomauttanut. Vielä vuosi sitten olin hoikka, joten vähän aikaa otti itsetuntoon ja hävetti sängyssä. Nyt huomaan, että seksin aikana pystyn täysin unohtamaan omat ulkonäkökompleksit, kiitos hienolle rakkaalle miehelleni!
Varmaan ainoa probleemi on se että mies ja myös minä olemme huolissamme tuosta salamalihoamisesta ja joidenkin labra-arvojen huonontumisesta, siis mun terveydestä ollaan huolissaan...Sairaalassa selvitellään aineenvaihduntahäiriöitä ym., tutkimuksia on vielä paljon edessä.
En osaa sanoa, miten itse suhtautuisin itseeni, jos olisin aina ollut pyöreä. Olen ollut myös anorektinen, ja pieni pyöreys näyttää mielestäni kuitenkin paremmalta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
parisuhde lihomiseen (ehkä muuhunkin, mutta pääsyy) Lihoin n. 15 kiloa kolmen vuoden sisään.
Olin vähän masentunut ja elämäntilanne muutenkin altisti kotona mässäilylle.
Mies alkoi joka riidan yhteydessä ottaa esiin, kuinka lihava olen ja tavallaan pidin sitä kohtuuttomana, vaikkakin myös ymmärrettävänä.
Hänelle oli aina ollut ylpeyden aihe, kuinka hoikka ja hyvännäköinen olin. Nyt hän sanoi suunnilleen häpeävänsä kanssani liikkumista. Rupesin sitten itsekin häpeämään itseäni niin paljon, etten halunnut oikein lähteä mihinkään eikä seksi varsinkaan sujunut, kun en halunnut näyttää itseäni.
Kierre oli siinä ja se oli ainakin tämän suhteen loppu. Enkä nyt ole uuttakaan löytänyt näin lihavana (166 cm yli 70 kiloa)....Että suosittelen kyllä kaikille hoikille hoikkana pysymistä jo parisuhteen takia.
Tuntuupa varsin pinnalliselle rakastumiselle MINUN mielestäni tuo. Noh, niin kai se on, että kaunia ja hoikka nainen nostaa miehen itsetuntoa, vaikka onneksi kaikki miehet eivät ole tuollaisia. Minusta tuntuu ihanalle, kun mies sanoo minun olevan kaunis, vaikka ylipainoa on. Hän lähtee kanssani ulos, lomalle, sukulaisiin jne. Ulkonäkö ei meidän suhteessa sanele rajoja.
ettei niin käynyt edellisellekään, koska hän ei ole edes lihava vaan LIEVÄSTI ylipainoinen (= monen mielestä YES!).
Vaan jos nuin on käynyt ilman asianomaisen omaa kompleksisuutta, niin kariutuneelle onneksi olkoon! - on tapahtunut sinun parhaaksesi.
myös kuulla miten miehen kävi.jäikö yksin vai löysikö seuraa?ei kuulosta kovin miellyttävältä mieheltä.onko näin "sisäisesti ruma" mies jäänyt yksinäiseksi.meinaan kun suurin osa naisista tuntuu arvostavan sisäistä kauneutta =)
heti seuraa. Kuukauden kuluttua oli uusi hoikka nainen rinnalla. Suhde on nyt puolisen vuotta vanha.
Ei asia niin yksinkertainen ole, että syyttäisin vain häntä.
Rumaahan se oli haukkua minua, mutta toisaalta ymmärrän, että puolison olemuksen muuttuminen on vaikea pala.
Välillä tulen niin surulliseksi kun luen näitä juttuja. Miksi ihmiset ovat niin pinnallisia ja ihmisen arvo mitataan verrannollisesti painoon nähden? Miksi minun tai kenenkään muunkaan pitäisi olla varuillaan lihomisesta avo/aviomieheni tai avo/aviovaimon takia? Elämä on elämää, joskus se lihottaa, joskus laihduttaa. Jos ihminen, jonka kanssa olen suhteessa, häpeää eikä halua olla kanssani koska olen lihonnut, hän ei ole sen suhteen arvoinen. Itsestään tulisi pitää huolta itsensä takia, eikä kenenkään muun elämän helpottamiseksi. Ahdistaa koko kieroutunut ajatus siitä, että tälläkin hetkellä joku on nälissään tai rankalla hikilenkillä pitääkseen puolisonsa tyytyväisenä.
moni on juoksulenkillä löytääkseen itselle puolison.
Toisaalta voi voivotella sitä, että toinen osapuoli niin vähät välitti, vaikka tiesi miehensä kaihtavan ylipainoisuutta. Vaikka ei olisikaan välittänyt itsestään, niin olisi voinut edes sen verran panostaa parisuhteeseensa, että olisi jättänyt jääkaappireissuja väliin. Ehkäpä sellainen käytäytyminen toi kumppanista esille uusia luonteenpiirteitä, jotka kypsyttivät eropäätöksen?
Toinen taktiikka olisi tietysti antaa tytön (pojan) lihoa rauhassa, kunhan hän pitää kodin siistinä ja tuo panoksensa talouteen. Mielihyvät voi hakea siten muualta, jos kotona on tarjolla vain pakkopullaa. Itsellen voi asian selittää vaikka siten, että alttarin uskollisuuslupaus koski vain alkuperäistä 60 kiloa...
et kyllä tuolla pituudella ja painolla ollut mitenkään ylipainoinen, mun mielestä. Loppupelissä olisit varmaan haukkuja saanut teitpä miten tahansa hänen mielikseen. Toivottavasti on löytynyt ihana uusi mies, joka rakastaa sinua sellaisenaan!
se on mahakkaankin miehen rakkaus :)
Onpa sinulla ollut ikävä mies. Minä olisin onnellinen jos olisin yhtä hoikka kuin sinä! Terveysongelmia ei vielä ole ja minä löysin miehenkin ja menin naimisiin kaikkein tukevimmillani ja mies on vielä hyvin liikkuvaista sorttia itse. Nyt olen laihtunut 10 kg ja olen 165 cm pitkä ja painan vieläkin 85kg! Haluan nämä kilot pois ennen kuin tulee terveysongelmia, pikkuhiljaa pudotan ja liikuntaa olen entiseen elämään verrattuna lisännyt hurjasti. Harmi vaan että olemme herkkusuita molemmat, mies ja minä ja miehessä ne ei näy missään, kaikki tulee minulle!
Hyvää jatkoa sinulle, et ole liian lihava!
Joo, ei sitä lihavana pahemmin flaksi ole käynyt, joten on purtsia saanu juosta aika lailla. Ei sitä lihavalla ole paljoa parinvalinnassa vaihtoehtoja, kyllä sitä monet ihastuvat ensimmäiseksi ulkonäköön ja sitten ehkä rakastuvat persoonaan.
Toisekseen, sitä kuulee monesti sanottavan, että toimiva parisuhde vaatii työtä. Eikö siis täksi työksi voida juuri laskea sitä, että pidetään itsemme hyvässä kunnossa ja haluttavana.
olin masentunut. Tiesin kyllä, että miehelle ylipaino oli myrkkyä, mutta jouduin kierteeseen.
En voinut liikkua hänen kanssaan enkä harrastaa esim. seksiä, koska olin hieman lihonut ja hän huomautteli jatkuvasti asiasta. Linnottauduin kotiin ja söin sekä join. En loppujen lopuksi ylettömästi, mutta sen verran että tämän 15 kiloa ylimääräistä ehti aiheuttaa parissa vuodessa.
En tosiaankaan syytäkään miestä varsinaisesti mistään, vaan itseäni. Ihan totta olisi pitänyt havahtua jo paljon aikaisemmin.
Haluaisin tämän miehen takaisin, mutta eipä taida enää onnistua, vaikka laihtuisinkin.
Haluan että tämä on opettavainen tarina kaikille! Lihomalla voi oikeasti pilata parisuhteensa.
Uutta eikä varmaan vähään aikaan tulekaan, koska surettaa tämä ex.
Ja olen kyllä vähän eri mieltä kanssasi. Kyllä ihminen on kokonaisuus, jossa ulkoinen puoli on myös tärkeä. Totta kai hän ihastui sisäisen lisäksi hoikkaan, erittäin kauniiseen kroppaani.
Nyt kun siitä ei ole mitään jäljellä ja kasvotkin ovat suoraan sanoen ällön turpeat, niin kyllä ymmärrän, ettei oikein innostanut...
Ihmiset lihovat vähän eri tavalla. Tällä pituudella ja painolla olen lihava. Joku toinen ei olisi niin lihava.
Se on nyt turha minulle vakuutella, etten ole liian lihava.
Olen liian lihava ja sitä ei muuksi muuta se, että moni muu tietysti on vielä lihavampi.
...se, että syyllistät itseäsi painostasi ja olemuksestasi, ja sitä kautta jopa jätetyksi tulemisesta :(.
Okei, edelleenkään en voi parhaalla tahdollanikaan pitää sinua lihavana, mutta en kielläkään sitä, että toisenlaisessa kropassa elämään tottuneena sinun ei ehkä ole sisäisesti hyvä olla nykyisessä painossasi.
Muista kuitenkin, miksi lihoit - masennuksen vuoksi. Liiallinen syöminen ja innostumattomuus liikkumiseen voi ihan yhtä lailla olla vakavan masennuksen oireena kuin laihtuminen ja ruokahaluttomuuskin. Molemmat ovat vakavia merkkejä siitä, että ihmisellä on paha olla, molemmat kertovat siitä, ettei ihmisellä ole voimia rakastaa ja arvostaa itseään riittävästi antaakseen keholleen oikeanlaista ravintoa ja liikuntaa sille sopivassa määrin. Jostakin syystä vaan laihtuminen ja ruokahalun menettäminen on sosiaalisesti hyväksytympää kuin lihominen ja ylensyöminen. Näiden oireiden vertailu voidaan kuitenkin nähdä jokseenkin yhtä fiksuna kuin sen pohtiminen, onko herkempää ja kauniimpaa oksentaa vai ripuloida vatsataudissa..
Se, että exäsi tykkää hoikista on okei. Sen sijaan se, että exäsi kettuili, syyllisti ja satutti silloin kun periaatteessa tärkein ihminen olisi tarvinnut ymmärrystä, tukea ja hellyyttä ei millään tavalla ole okei. Tietenkin pitkäaikaisesta masennuksesta kärsivän puolisolla/kumppanilla on raskasta, mutta sen verran välittämistä pitäisi suhteeseen kuulua, että toisen voidessa psyykkisesti huonosti ei ensimmäisenä tai vielä viidentenäkään huolena ole se, näyttääkö toinen yhtä hyvältä kuin ennen!
Vaikka olen puolestasi surullinen ja tunnen sympatiaa, koska olin joskus itse vastaavankaltaisessa suhteessa, olen myös puolestasi iloinen. Laihuus on katoavaista, ja äärimmäisen harva viisikymppinen painaa enää 55 kiloa kuten nuoruudessaan. Raskaudet, sairaudet, vaikeat elämäntilanteet, lääkkeet ja stressi voivat lihottaa. Viimeinen asia, mitä silloin toivoisi, olisi kumppani, joka sluibaisi vaikeasta tilanteesta ja jättäisi yksin vedoten niinkin turhaan asiaan kuin kertyneisiin kiloihin.
Toivon, että sinulle käy yhtä onnellisesti kuin minulle, ja löydät miehen, joka rakastaa sinua riippumatta siitä, paljonko milloinkin painat. Jaksamista sinulle!
Vaimoni painoi hiukan alle 60 kiloa kun tapasimme. Muutaman lapsen jälkeen hänen painonsa oli 70 kiloa. Painon nousu ei muuttanut tunteitani häntä kohtaan. Kun hän ilmoitti alkavansa laihduttaa niin olin enemmänkin huolissani hänen rintojensä pienenemisestä.
No kutistuihan se kuppikoko d:stä c:hen, mutta kyllä minä vaimoani ihan yhtä paljon rakastan. Pääasia on, että hän on itse tyytyväinen.
Luulisin, että eniten kiloilla on itselle merkitystä ja sitä kautta parisuhteeseen.
Ei ne tunteet kiloja katsele.
saa nyt sen kuvan, että painolla ei ole merkitystä tunteisiin, mutta rintojen koolla on... Onko se sitten yhtään parempi asia, kysyn vaan??
Eipä se siitä sen kummemmin välitä; kerran tätä kysynytkin häneltä, vastauksena oli, että hänen puolestaan voin olla nykyisen kokoinen, tai tukevampi/hoikempi, ihmisessä kuulemma muitakin ominaisuuksia.