Empä oo aivan varma laitoinkos tämän aivan oikealle alueelle, mut toivottavasti meni.
Mitäs mieltä olette onko oikein rakastua velipuoleen? Laillisestihan se olisi kai oikein, mutta mitenkä yleinen suhtautuminen siihen on?
Sain kuulla, että olen rakastunut ja odotan lasta tulevalle velipuolelleni. Tarina on pitkä ja on kova kiire jotenka selostan lyhkäsesti.
Kun kävin lukiota niin naapuriin muutti kiva poika, olimme paljon yhdessä, mutta tavallaan ei "seurusteltu". Lukion jälkeen läksimme kumpikin opiskelemaan eripaikkakunnalle, ja tulihan sitä soiteltua ja kirjoilteltua aika usein, mutta pikkuhiljaa kirjoittamiset vähenivät, kunnes loppuivat kokonaan. Meni montavuotta, kunnes tapasin Akin sattumalta, ja sain kuulla että hän onkin lahessa töissä. Mentiin teekupposen ääreen juttelemaan kuulumisia. Ja sovittiin että nähtäisiin uudestaan, jotta kerättäisiin kunnolla jutella. Juttelu tuokioista tuli lähes viikottaisia, ja loppujenlopuksi se johti siihen, että aloimme seurustelemaan. Meni jotain parivuotta aikaa, kun aloimme suunnittelemaan yhteen muuttoa, ja vähän ajankuluttua sain tietää olevani raskaana, tarkoitus oli mennä perheen luokse jouluksi, ja esitellä kumppanini ja kertoa ilouutisen. Äitini soitti eileen ja pyysi meitä jouluksi sinne, kuulumisia keskusteltaessa äitini uteli kevään menoistani, ihmettelin aluksi miksi, kunnes sain tivattua syyn, että olisi
häät tulossa silloin. Onnittelin ja tivasin lisää kenen kanssa, entisen naapurin kanssa.
Arvatkaapa vaan oleko miettinyt pääni puhki, mitenkä kerron Akille, että hän on minun tuleva veljeni vai annako hänen odottaa, kunnes saa samantapaisen soiton isältään. Ja paljon muitakin asioita. Eniten kuitenkin pelottaa mitenkä muut ihmiset asiaan suhtautuvat varsinkin siskoni.
Ompahan tämä asia saanut minut jopa naurahtamaan, kun mietin miten tulevaisuudessa esittelen Akin ihmisille. Tässä on veljeni ja mieheni Aki :)
Tekstis on sit kiireen takia paljon virheit, joten älkää välittäkö niis, jookos :)
Mitäs mieltä olette onko oikein rakastua velipuoleen? Laillisestihan se olisi kai oikein, mutta mitenkä yleinen suhtautuminen siihen on?
Sain kuulla, että olen rakastunut ja odotan lasta tulevalle velipuolelleni. Tarina on pitkä ja on kova kiire jotenka selostan lyhkäsesti.
Kun kävin lukiota niin naapuriin muutti kiva poika, olimme paljon yhdessä, mutta tavallaan ei "seurusteltu". Lukion jälkeen läksimme kumpikin opiskelemaan eripaikkakunnalle, ja tulihan sitä soiteltua ja kirjoilteltua aika usein, mutta pikkuhiljaa kirjoittamiset vähenivät, kunnes loppuivat kokonaan. Meni montavuotta, kunnes tapasin Akin sattumalta, ja sain kuulla että hän onkin lahessa töissä. Mentiin teekupposen ääreen juttelemaan kuulumisia. Ja sovittiin että nähtäisiin uudestaan, jotta kerättäisiin kunnolla jutella. Juttelu tuokioista tuli lähes viikottaisia, ja loppujenlopuksi se johti siihen, että aloimme seurustelemaan. Meni jotain parivuotta aikaa, kun aloimme suunnittelemaan yhteen muuttoa, ja vähän ajankuluttua sain tietää olevani raskaana, tarkoitus oli mennä perheen luokse jouluksi, ja esitellä kumppanini ja kertoa ilouutisen. Äitini soitti eileen ja pyysi meitä jouluksi sinne, kuulumisia keskusteltaessa äitini uteli kevään menoistani, ihmettelin aluksi miksi, kunnes sain tivattua syyn, että olisi
häät tulossa silloin. Onnittelin ja tivasin lisää kenen kanssa, entisen naapurin kanssa.
Arvatkaapa vaan oleko miettinyt pääni puhki, mitenkä kerron Akille, että hän on minun tuleva veljeni vai annako hänen odottaa, kunnes saa samantapaisen soiton isältään. Ja paljon muitakin asioita. Eniten kuitenkin pelottaa mitenkä muut ihmiset asiaan suhtautuvat varsinkin siskoni.
Ompahan tämä asia saanut minut jopa naurahtamaan, kun mietin miten tulevaisuudessa esittelen Akin ihmisille. Tässä on veljeni ja mieheni Aki :)
Tekstis on sit kiireen takia paljon virheit, joten älkää välittäkö niis, jookos :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
No kuule, huumorilla siitä selviää. Andi mennä vaa :-)
kuule ei toi niin vakavaa ole. ihan hauska sattuma:) hauskaa joulua teille!:)
Ehkä hieman oudon foorumin valitsit viestillesi.
Mikään ei estä sinua ja rakastettuasi jatkamasta suhdettanne, ei laki eivätkä moraalisäännöt. Toivotan teille kaikkea hyvää.
Jonkin verran ihmettelen ilmaustasi: "Sain kuulla, että olen rakastunut ja odotan lasta tulevalle velipuolelleni." Keneltä voi kuulla tuollaisia asioita? Käsittääkseni ne tietää itse. No, ehkä tuo oli kielikömmähdys, tarkoitit ilmeisesti, että sait tietää rakastettusi olevan tuleva "velipuolesi".
Minun kielitajussani kyllä velipuoleni on sellainen mies/poika, jolla on yhteinen äiti TAI isä minun kanssani. Teidän tapauksessannehan tästä ei ole kyse.
No menestystä teille kuitenkin.
"Sain kuulla, että olen rakastunut ja odotan lasta tulevalle velipuolelleni." Keneltä voi kuulla tuollaisia asioita?
Käsittääkseni ne tietää itse. No, ehkä tuo oli kielikömmähdys, tarkoitit ilmeisesti, että sait tietää rakastettusi olevan tuleva "velipuolesi".
Myönnän, että tua oli huono ilmaisu. Kiireessähän sitä ei ehi ajattelemaan lauseita kunnolla. Kyllä rakkaus asiat tietää aivan itse, tarkoitin juuri sitä, että sain tietää Akin olevan tuleva velipuoleni.
Minun kielitajussani kyllä velipuoleni on sellainen mies/poika, jolla on yhteinen äiti TAI isä minun kanssani. Teidän tapauksessannehan tästä ei ole kyse.
Saatatpa olla oikeessa, mut mie oon ainakin luullu, et velipuoli on silloinkin vaikka ei ole yhteistä äitiä tai isää, riittää että menevät naimisiin. Jolloin ainakin minun ajatus mailmassa lapsista tulee samaa perhettä.
Ainakin kaverin puheesta sain aikoja sit samanlaisen käsityksen itseni kanssa. Radiosta tuli ohjelma jossa puhuttin jotain veli/sisarpuolen lakiasioista, jolloin kaverini kertoi, että hänen veljensä on oikeesti velipuoli. Hän oli vähän alle kolmevuotias kun äiti meni naimisiin "isän" kanssa jolla oli kolmevuotias poika. Ei kaverini ole tavallaan mitään verisukua hänen veljellensä, ja luulisi hänen tietävän mitä puhui. Voipa olla myös mahollista, että
puhekielessä puolikkaat on saaneet hieman erikäsityksen kuin miten ne lakikirjassa määritellään, tai sitten olen käsittänyt asian väärin, joka ei minunlaisellani höpsöllä tytöllä ole kovinkaan tavatonta :)
Näin ulkopuolisena en olisi mitenkään voinut huomata, että kaverini isä ja veli ei oo "aitoja", ellei hän sitä olisi minulle kertonut. Olisi luullu, et ainakin kiukuspäissään kuuluu huuto/nälväsy asiasta, mut ei.
Tuossa mainitsemassasi tapauksessa on ehkä uusi "äiti" adoptoinut sen pikkupojan? Täysi-ikäisen lapsen adoptoiminen onkin jo hankalampi juttu.
Esitäpä koko ongelmasi tuolla Lakipalstalla, ehkä sieltä saat viisaampaa vastausta.
Perjantai iltana istuttiin sohvalla, ja minä ovelana johdattelin puheet aiheeseen, syntypä siitä aikasta pitkä keskustelu. Akin mielestä siinä ei ole mitään väärää, ja hänkin voisi kuvitella olevansa rakastunut siskopuoleen, mut ei silloin jos olisi tiennyt ennen rakastumista, että se on siskopuoli. Arvatkaapa vain oliko ilme hämmästynyt, kun lopulta kerroin, että olet rakastunut tulevaan siskoosi, piti eka asiaa pelleilynä, mut usko lopulta. Ja lauantaina kaverini illanistuaisissa kerroin että olen raskaana ja Aki on tuleva veljeni, kyl asiasta riitti naurua ja vitsejäkin, mut eipä kukaan oudoksunu asiaa. Taisinpas olla ite ainut kuka oudoksu asiaa, no kai siihen on syynsä kun saa tietää moisen asian aivan yllättäen. Oispas tästä riittänyt paljon enemmän kerrottavaa, mut ei nyt vaan jaksa kirjottaa mitään ja silmät vuotaa minkä kerkeää.
Ainiin meinasin unohtaa vastata tähän. Hmmm en tiedä onko adoptoinut sen pojan, ehkä tai sit ei, ei tommosta asiaa voi mennä kysymään. Mut eikös jos olis adoptoinut niin silloinhan se olisi laillisesti veli eikä velipuoli? Myönnän suoraan, että lakiasiat ei oo alaani :) Pitäs kai kysyä siel lakipalstal, mut nyt en jaksa, liekö lauantai-illan juhlimisen syytä, et on hirvee flunssa ja mahaan koskee ja on oksettava olo, liekö tulossa oksennus tauti joululahjas :) mut nyt kupponen kuumaa teetä ja lämpösen peiton alle kattoo elokuvaa jos vain jaksais kattoa sen loppuun asti.
Oon sitä mieltä, että sun täytyy tehdä niin kuin sydämes sanoo! Jos todella rakastat sitä miestä niin sitä ei pidä unohtaa ongelman takia.
Kuitenkaan et ole sitä itse aiheuttanut..
Tuskin äitis jättää menemättä naimisiin sen takia että oot rakastunu tulevan isäpuoles poikaan.
Tää nyt oli vaan mun mielipide.
Voi kauniit ja rohkeat sentään!!! :)
kyllä kai se siitä, eihän tuo nyt niin hirveä juttu ole....
toihan on ihan okei. sehän ei voi estää teidän liittoanne/suhdettanne, vaikka äitis oliski sun jätkäs isän kaa naimisissa, koska te ette oo sukulaisia keskenänne, siis sillai verisukulaisia!!!
toihan on ihan okei. sehän ei voi estää teidän liittoanne/suhdettanne, vaikka äitis oliski sun jätkäs isän kaa naimisissa, koska te ette oo sukulaisia keskenänne, siis sillai verisukulaisia!!!
toihan on ihan okei. sehän ei voi estää teidän liittoanne/suhdettanne, vaikka äitis oliski sun jätkäs isän kaa naimisissa, koska te ette oo sukulaisia keskenänne, siis sillai verisukulaisia!!!
toihan on ihan okei. sehän ei voi estää teidän liittoanne/suhdettanne, vaikka äitis oliski sun jätkäs isän kaa naimisissa, koska te ette oo sukulaisia keskenänne, siis sillai verisukulaisia!!!
toihan on ihan okei. sehän ei voi estää teidän liittoanne/suhdettanne, vaikka äitis oliski sun jätkäs isän kaa naimisissa, koska te ette oo sukulaisia keskenänne, siis sillai verisukulaisia!!!
Viestisi sai minut lähinnä nauramaan. Eihän tuollaista tapahdu kuin elokuvissa. Ja kuten niissäkin, suosittelisin päätymistä onnelliseen loppuun. Eli siis go for it... Mikä hiton etuoikeus sun äidilläsi on olla rakastunut ja sulla ei?!