Kotimaisia eli suomalaisia lapsia tulee vuosittain vain muutama kymmenen adoptoitavaksi. Kotimaasta adoptiolasta odottaa useampi sata 25-40 -vuotiasta avioparia, jotka eivät voi saada biologista lasta. Kotimaasta ei yleensä voi saada toista lasta ja useat näistä perheistä jäävätkin yksilapsisiksi, sillä he eivät adoptoi ulkomailta eivätkä ryhdy sijaisvanhemmiksi. Jokainen voi mielessään pohtia, miksi heille ei kelpaa ulkomailta adoptoidut lapset eikä sijaishoitoon tulevat lapset. Kotimaassakin on vaikeaa löytää adoptioperhettä tummaihoisille ja vammaisille lapsille.
Suomessa lapsen antamiseen adoptioon johtaa usein nuoren naisen vahinkoraskaus. Perhe ja sosiaalityöntekijät saattavat painostaa nuorta äitiä adoptiopäätökseen. Muita syitä lapsesta luopumiseen on mm. biologisen äidin mielenterveysongelma, biologisen äidin päihdeongelmat sekä elämäntilanteen vaikeus. Elämäntilanteen vaikeuksiin kuuluu mm. perheväkivallan uhreja, opiskelijoita, odotusaikana yksinhuoltajiksi jääneitä jne.
Valitettavan usein kotimaasta adoptoivat avioparit haluavat vaieta lapsen aiemmista elämänvaiheista ja biologisista juurista. Kotimaan adoption voi salata, joten vanhemmat eivät läheskään aina kerro lapsen adoptiosta edes arkipäivän lähipiirille (esim. päiväkoti, koulu, naapurit, lapsen ystävät). Kotimaisesta adoptiosta kertominen paljastaa, että aviopari kärsii lapsettomuudesta.
Kokemukseni mukaan nykyäänkään adoptoiduille lapsille ei haluttaisi kertoa hänen taustastaan edes sitä vähää, mitä adoptiovanhemmat ovat kuulleet Pelastakaa Lapset ry:ltä. Kotimaasta lapsen adoptoineet pelkäävät myös lapsen ottavan aikanaan yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja sukulaisiin, enkä ole nähnyt kuin yhden adoptioäidin, joka oli tarpeeksi vahva kyetäkseen tukemaan adoptiotytärtään taustansa selvittämisessä. Pelastakaa Lapset ry. saattaa samoin vähätellä biologisten juurien selvittämisen tärkeyttä lapselle.
Jos mietit lapsesi luovuttamista adoptioon: Sinulla voi käydä hyvä tuuri ja lapsesi voi saada hyvän perheen. Muista silloin, että sinulla on oikeus toivoa perheeltä erilaisia asioita esimerkiksi sitä, että perheessä on jo aiemmin kotimaasta adoptoitu lapsi. Tällöin lapsesi saa sisaruksen, joka on kokenut saman kuin hän itse. Voit myös pyytää avointa adoptiota tai lapsesi sijoittamista sijaishoitoon ja myöhemmin antaa lapsen tälle perheelle "varsinaisesti adoptoitavaksi" tai jatkaa lapsen kasvatusta sijaisperheen avulla tai anoa sijoituksen purkamista.
Jos sinulla on mielenterveysongelmia, elämänkriisi tai fyysinen sairaus, älä missään nimessä tee liian nopeaa ratkaisua! Vaadi itsellesi hyvää hoitoa ja tukea sillä perusteella, ettet voi tehdä sairaana päätöstä lapsesi tulevaisuudesta. Muista, että psyyken sairauksistakin voi parantua. Yksinhuoltajanakin pärjää. Lapsesi voi kasvaa onnellisesti myös hyvässä sijaisperheessä ja tavaten sinua hän oppii tuntemaan myös taustansa. Älä anna psykiatrisen henkilökunnan tai sosiaalityöntekijöiden painostaa tai kiirehtiä sinua päätöksen teossa!
ÄLÄ OTA PÄÄTÖSTÄSI TEHDESSÄ HUOMIOON LAPSETTOMIEN PARISKUNTIEN LAPSEN KAIPUUTA. Ajattele vain omaa elämääsi sekä oman lapsesi tulevaisuutta, sillä niistä sinä olet tekemässä päätöstä.
Sosiaalityöntekijät kertovat sinulle, että luovuttamalla lapsesi adoptioon, voit suoda suuren ilon lapsettomalle pariskunnalle. Kodittomia lapsia on kuitenkin maailmassa vaikka kuinka, joten adoptiolasta odottavien onni ei riipu sinun päätöksestäsi.
Muista, että sinä ja lapsesi joudutte elämään tämän asian kanssa elämänne loppuun asti. Lapsen sijoitus sijaishoitoon on mahdollista purkaa myöhemmin, jos tilanne on siihen sopiva, mutta adoptio on lopullinen. Pohdi myös tarkkaan, jaksaisitko itse kasvattaa lapsesi tukitoimien avulla. Pyydä kuulla erilaisista mahdollisuuksista päästä lapsen kanssa ensikotiin ja saada kädestä pitäen tukea lapsen hoitoon ja äitiyteen.
Jos päädyt kaikesta huolimatta antamaan lapsesi adoptioon, älä syytä itseäsi vaan toivo lapsellesi, itsellesi sekä lapsen adoptoivalle pariskunnalle mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Pyydä itsellesi apua asian kanssa selvitäksesi ja etsi käsiisi kohtalotovereita. Lue täältä aiempia tästä aiheesta käytyjä keskusteluita:
Nostetaan tämä tärkeä ja tällä hetkellä ajankohtainenkin aihe jälleen luettavaksi. Jos adoptio (etenkin kotimainen) koskettaa sinua, niin lue tämä viesti! Etenkin entiset keskustelut ovat valaisevia.
Kotimaisia eli suomalaisia lapsia tulee vuosittain vain muutama kymmenen adoptoitavaksi. Kotimaasta adoptiolasta odottaa useampi sata 25-40 -vuotiasta avioparia, jotka eivät voi saada biologista lasta. Kotimaasta ei yleensä voi saada toista lasta ja useat näistä perheistä jäävätkin yksilapsisiksi, sillä he eivät adoptoi ulkomailta eivätkä ryhdy sijaisvanhemmiksi. Jokainen voi mielessään pohtia, miksi heille ei kelpaa ulkomailta adoptoidut lapset eikä sijaishoitoon tulevat lapset. Kotimaassakin on vaikeaa löytää adoptioperhettä tummaihoisille ja vammaisille lapsille.
Suomessa lapsen antamiseen adoptioon johtaa usein nuoren naisen vahinkoraskaus. Perhe ja sosiaalityöntekijät saattavat painostaa nuorta äitiä adoptiopäätökseen. Muita syitä lapsesta luopumiseen on mm. biologisen äidin mielenterveysongelma, biologisen äidin päihdeongelmat sekä elämäntilanteen vaikeus. Elämäntilanteen vaikeuksiin kuuluu mm. perheväkivallan uhreja, opiskelijoita, odotusaikana yksinhuoltajiksi jääneitä jne.
Valitettavan usein kotimaasta adoptoivat avioparit haluavat vaieta lapsen aiemmista elämänvaiheista ja biologisista juurista. Kotimaan adoption voi salata, joten vanhemmat eivät läheskään aina kerro lapsen adoptiosta edes arkipäivän lähipiirille (esim. päiväkoti, koulu, naapurit, lapsen ystävät). Kotimaisesta adoptiosta kertominen paljastaa, että aviopari kärsii lapsettomuudesta.
Kokemukseni mukaan nykyäänkään adoptoiduille lapsille ei haluttaisi kertoa hänen taustastaan edes sitä vähää, mitä adoptiovanhemmat ovat kuulleet Pelastakaa Lapset ry:ltä. Kotimaasta lapsen adoptoineet pelkäävät myös lapsen ottavan aikanaan yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja sukulaisiin, enkä ole nähnyt kuin yhden adoptioäidin, joka oli tarpeeksi vahva kyetäkseen tukemaan adoptiotytärtään taustansa selvittämisessä. Pelastakaa Lapset ry. saattaa samoin vähätellä biologisten juurien selvittämisen tärkeyttä lapselle.
Jos mietit lapsesi luovuttamista adoptioon: Sinulla voi käydä hyvä tuuri ja lapsesi voi saada hyvän perheen. Muista silloin, että sinulla on oikeus toivoa perheeltä erilaisia asioita esimerkiksi sitä, että perheessä on jo aiemmin kotimaasta adoptoitu lapsi. Tällöin lapsesi saa sisaruksen, joka on kokenut saman kuin hän itse. Voit myös pyytää avointa adoptiota tai lapsesi sijoittamista sijaishoitoon ja myöhemmin antaa lapsen tälle perheelle "varsinaisesti adoptoitavaksi" tai jatkaa lapsen kasvatusta sijaisperheen avulla tai anoa sijoituksen purkamista.
Jos sinulla on mielenterveysongelmia, elämänkriisi tai fyysinen sairaus, älä missään nimessä tee liian nopeaa ratkaisua! Vaadi itsellesi hyvää hoitoa ja tukea sillä perusteella, ettet voi tehdä sairaana päätöstä lapsesi tulevaisuudesta. Muista, että psyyken sairauksistakin voi parantua. Yksinhuoltajanakin pärjää. Lapsesi voi kasvaa onnellisesti myös hyvässä sijaisperheessä ja tavaten sinua hän oppii tuntemaan myös taustansa. Älä anna psykiatrisen henkilökunnan tai sosiaalityöntekijöiden painostaa tai kiirehtiä sinua päätöksen teossa!
ÄLÄ OTA PÄÄTÖSTÄSI TEHDESSÄ HUOMIOON LAPSETTOMIEN PARISKUNTIEN LAPSEN KAIPUUTA. Ajattele vain omaa elämääsi sekä oman lapsesi tulevaisuutta, sillä niistä sinä olet tekemässä päätöstä.
Sosiaalityöntekijät kertovat sinulle, että luovuttamalla lapsesi adoptioon, voit suoda suuren ilon lapsettomalle pariskunnalle. Kodittomia lapsia on kuitenkin maailmassa vaikka kuinka, joten adoptiolasta odottavien onni ei riipu sinun päätöksestäsi.
Muista, että sinä ja lapsesi joudutte elämään tämän asian kanssa elämänne loppuun asti. Lapsen sijoitus sijaishoitoon on mahdollista purkaa myöhemmin, jos tilanne on siihen sopiva, mutta adoptio on lopullinen. Pohdi myös tarkkaan, jaksaisitko itse kasvattaa lapsesi tukitoimien avulla. Pyydä kuulla erilaisista mahdollisuuksista päästä lapsen kanssa ensikotiin ja saada kädestä pitäen tukea lapsen hoitoon ja äitiyteen.
Jos päädyt kaikesta huolimatta antamaan lapsesi adoptioon, älä syytä itseäsi vaan toivo lapsellesi, itsellesi sekä lapsen adoptoivalle pariskunnalle mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Pyydä itsellesi apua asian kanssa selvitäksesi ja etsi käsiisi kohtalotovereita. Lue täältä aiempia tästä aiheesta käytyjä keskusteluita:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000016164676
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000015375496
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000014397523
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000013807900
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000008503687
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000007302115
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000008503782
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000008906036
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000012224621
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000015375496
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000014397523
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000013807900
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000008503687
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000007302115
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000008503782
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000008906036
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000012224621
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000016957544
Suomessa lapsen antamiseen adoptioon johtaa usein nuoren naisen vahinkoraskaus. Perhe ja sosiaalityöntekijät saattavat painostaa nuorta äitiä adoptiopäätökseen. Muita syitä lapsesta luopumiseen on mm. biologisen äidin mielenterveysongelma, biologisen äidin päihdeongelmat sekä elämäntilanteen vaikeus. Elämäntilanteen vaikeuksiin kuuluu mm. perheväkivallan uhreja, opiskelijoita, odotusaikana yksinhuoltajiksi jääneitä jne.
Valitettavan usein kotimaasta adoptoivat avioparit haluavat vaieta lapsen aiemmista elämänvaiheista ja biologisista juurista. Kotimaan adoption voi salata, joten vanhemmat eivät läheskään aina kerro lapsen adoptiosta edes arkipäivän lähipiirille (esim. päiväkoti, koulu, naapurit, lapsen ystävät). Kotimaisesta adoptiosta kertominen paljastaa, että aviopari kärsii lapsettomuudesta.
Kokemukseni mukaan nykyäänkään adoptoiduille lapsille ei haluttaisi kertoa hänen taustastaan edes sitä vähää, mitä adoptiovanhemmat ovat kuulleet Pelastakaa Lapset ry:ltä. Kotimaasta lapsen adoptoineet pelkäävät myös lapsen ottavan aikanaan yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja sukulaisiin, enkä ole nähnyt kuin yhden adoptioäidin, joka oli tarpeeksi vahva kyetäkseen tukemaan adoptiotytärtään taustansa selvittämisessä. Pelastakaa Lapset ry. saattaa samoin vähätellä biologisten juurien selvittämisen tärkeyttä lapselle.
Jos mietit lapsesi luovuttamista adoptioon: Sinulla voi käydä hyvä tuuri ja lapsesi voi saada hyvän perheen. Muista silloin, että sinulla on oikeus toivoa perheeltä erilaisia asioita esimerkiksi sitä, että perheessä on jo aiemmin kotimaasta adoptoitu lapsi. Tällöin lapsesi saa sisaruksen, joka on kokenut saman kuin hän itse. Voit myös pyytää avointa adoptiota tai lapsesi sijoittamista sijaishoitoon ja myöhemmin antaa lapsen tälle perheelle "varsinaisesti adoptoitavaksi" tai jatkaa lapsen kasvatusta sijaisperheen avulla tai anoa sijoituksen purkamista.
Jos sinulla on mielenterveysongelmia, elämänkriisi tai fyysinen sairaus, älä missään nimessä tee liian nopeaa ratkaisua! Vaadi itsellesi hyvää hoitoa ja tukea sillä perusteella, ettet voi tehdä sairaana päätöstä lapsesi tulevaisuudesta. Muista, että psyyken sairauksistakin voi parantua. Yksinhuoltajanakin pärjää. Lapsesi voi kasvaa onnellisesti myös hyvässä sijaisperheessä ja tavaten sinua hän oppii tuntemaan myös taustansa. Älä anna psykiatrisen henkilökunnan tai sosiaalityöntekijöiden painostaa tai kiirehtiä sinua päätöksen teossa!
ÄLÄ OTA PÄÄTÖSTÄSI TEHDESSÄ HUOMIOON LAPSETTOMIEN PARISKUNTIEN LAPSEN KAIPUUTA. Ajattele vain omaa elämääsi sekä oman lapsesi tulevaisuutta, sillä niistä sinä olet tekemässä päätöstä.
Sosiaalityöntekijät kertovat sinulle, että luovuttamalla lapsesi adoptioon, voit suoda suuren ilon lapsettomalle pariskunnalle. Kodittomia lapsia on kuitenkin maailmassa vaikka kuinka, joten adoptiolasta odottavien onni ei riipu sinun päätöksestäsi.
Muista, että sinä ja lapsesi joudutte elämään tämän asian kanssa elämänne loppuun asti. Lapsen sijoitus sijaishoitoon on mahdollista purkaa myöhemmin, jos tilanne on siihen sopiva, mutta adoptio on lopullinen. Pohdi myös tarkkaan, jaksaisitko itse kasvattaa lapsesi tukitoimien avulla. Pyydä kuulla erilaisista mahdollisuuksista päästä lapsen kanssa ensikotiin ja saada kädestä pitäen tukea lapsen hoitoon ja äitiyteen.
Jos päädyt kaikesta huolimatta antamaan lapsesi adoptioon, älä syytä itseäsi vaan toivo lapsellesi, itsellesi sekä lapsen adoptoivalle pariskunnalle mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Pyydä itsellesi apua asian kanssa selvitäksesi ja etsi käsiisi kohtalotovereita. Lue täältä aiempia tästä aiheesta käytyjä keskusteluita:
Nostetaan tämä tärkeä ja tällä hetkellä ajankohtainenkin aihe jälleen luettavaksi. Jos adoptio (etenkin kotimainen) koskettaa sinua, niin lue tämä viesti! Etenkin entiset keskustelut ovat valaisevia.
Kotimaisia eli suomalaisia lapsia tulee vuosittain vain muutama kymmenen adoptoitavaksi. Kotimaasta adoptiolasta odottaa useampi sata 25-40 -vuotiasta avioparia, jotka eivät voi saada biologista lasta. Kotimaasta ei yleensä voi saada toista lasta ja useat näistä perheistä jäävätkin yksilapsisiksi, sillä he eivät adoptoi ulkomailta eivätkä ryhdy sijaisvanhemmiksi. Jokainen voi mielessään pohtia, miksi heille ei kelpaa ulkomailta adoptoidut lapset eikä sijaishoitoon tulevat lapset. Kotimaassakin on vaikeaa löytää adoptioperhettä tummaihoisille ja vammaisille lapsille.
Suomessa lapsen antamiseen adoptioon johtaa usein nuoren naisen vahinkoraskaus. Perhe ja sosiaalityöntekijät saattavat painostaa nuorta äitiä adoptiopäätökseen. Muita syitä lapsesta luopumiseen on mm. biologisen äidin mielenterveysongelma, biologisen äidin päihdeongelmat sekä elämäntilanteen vaikeus. Elämäntilanteen vaikeuksiin kuuluu mm. perheväkivallan uhreja, opiskelijoita, odotusaikana yksinhuoltajiksi jääneitä jne.
Valitettavan usein kotimaasta adoptoivat avioparit haluavat vaieta lapsen aiemmista elämänvaiheista ja biologisista juurista. Kotimaan adoption voi salata, joten vanhemmat eivät läheskään aina kerro lapsen adoptiosta edes arkipäivän lähipiirille (esim. päiväkoti, koulu, naapurit, lapsen ystävät). Kotimaisesta adoptiosta kertominen paljastaa, että aviopari kärsii lapsettomuudesta.
Kokemukseni mukaan nykyäänkään adoptoiduille lapsille ei haluttaisi kertoa hänen taustastaan edes sitä vähää, mitä adoptiovanhemmat ovat kuulleet Pelastakaa Lapset ry:ltä. Kotimaasta lapsen adoptoineet pelkäävät myös lapsen ottavan aikanaan yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja sukulaisiin, enkä ole nähnyt kuin yhden adoptioäidin, joka oli tarpeeksi vahva kyetäkseen tukemaan adoptiotytärtään taustansa selvittämisessä. Pelastakaa Lapset ry. saattaa samoin vähätellä biologisten juurien selvittämisen tärkeyttä lapselle.
Jos mietit lapsesi luovuttamista adoptioon: Sinulla voi käydä hyvä tuuri ja lapsesi voi saada hyvän perheen. Muista silloin, että sinulla on oikeus toivoa perheeltä erilaisia asioita esimerkiksi sitä, että perheessä on jo aiemmin kotimaasta adoptoitu lapsi. Tällöin lapsesi saa sisaruksen, joka on kokenut saman kuin hän itse. Voit myös pyytää avointa adoptiota tai lapsesi sijoittamista sijaishoitoon ja myöhemmin antaa lapsen tälle perheelle "varsinaisesti adoptoitavaksi" tai jatkaa lapsen kasvatusta sijaisperheen avulla tai anoa sijoituksen purkamista.
Jos sinulla on mielenterveysongelmia, elämänkriisi tai fyysinen sairaus, älä missään nimessä tee liian nopeaa ratkaisua! Vaadi itsellesi hyvää hoitoa ja tukea sillä perusteella, ettet voi tehdä sairaana päätöstä lapsesi tulevaisuudesta. Muista, että psyyken sairauksistakin voi parantua. Yksinhuoltajanakin pärjää. Lapsesi voi kasvaa onnellisesti myös hyvässä sijaisperheessä ja tavaten sinua hän oppii tuntemaan myös taustansa. Älä anna psykiatrisen henkilökunnan tai sosiaalityöntekijöiden painostaa tai kiirehtiä sinua päätöksen teossa!
ÄLÄ OTA PÄÄTÖSTÄSI TEHDESSÄ HUOMIOON LAPSETTOMIEN PARISKUNTIEN LAPSEN KAIPUUTA. Ajattele vain omaa elämääsi sekä oman lapsesi tulevaisuutta, sillä niistä sinä olet tekemässä päätöstä.
Sosiaalityöntekijät kertovat sinulle, että luovuttamalla lapsesi adoptioon, voit suoda suuren ilon lapsettomalle pariskunnalle. Kodittomia lapsia on kuitenkin maailmassa vaikka kuinka, joten adoptiolasta odottavien onni ei riipu sinun päätöksestäsi.
Muista, että sinä ja lapsesi joudutte elämään tämän asian kanssa elämänne loppuun asti. Lapsen sijoitus sijaishoitoon on mahdollista purkaa myöhemmin, jos tilanne on siihen sopiva, mutta adoptio on lopullinen. Pohdi myös tarkkaan, jaksaisitko itse kasvattaa lapsesi tukitoimien avulla. Pyydä kuulla erilaisista mahdollisuuksista päästä lapsen kanssa ensikotiin ja saada kädestä pitäen tukea lapsen hoitoon ja äitiyteen.
Jos päädyt kaikesta huolimatta antamaan lapsesi adoptioon, älä syytä itseäsi vaan toivo lapsellesi, itsellesi sekä lapsen adoptoivalle pariskunnalle mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Pyydä itsellesi apua asian kanssa selvitäksesi ja etsi käsiisi kohtalotovereita. Lue täältä aiempia tästä aiheesta käytyjä keskusteluita:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000016164676
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000015375496
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000014397523
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000013807900
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000008503687
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000007302115
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000008503782
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000008906036
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000012224621
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000015375496
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000014397523
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000013807900
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000008503687
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000007302115
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000008503782
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000008906036
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000012224621
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000016957544
Vastaukset 15
Vanhimmat
että seuraava toteamus:
"Kotimaasta ei yleensä voi saada toista lasta ja useat näistä perheistä jäävätkin yksilapsisiksi"
ei pidä paikkaansa. Jos on hyvät välit adopitoita välittävän toimiston johtajan kanssa ja sopivasti voitelee, ja jos vielä on arvostetun ammatin edustaja ja hyvinhyvinhyvin toimeentuleva, voi saada kaksi tervettä kotimaista adoptiolasta.
Tämä on tieto, ei huhu tai kuvitelma.
höpö höpö teille kummallekkin! Järki käteen kumpikin!
Saimme yli kymmenen vuotta sitten pienen sijaislapsen ja halusimme myöhemmin toisenkin lapsen ,mutta adoptiojonoon meitä ei kelpuutettu ,koska meillä oli jo lapsi.Se on jännää miten sijaislapsi välillä katsotaan omaksi ja toisinaan olet hänelle pelkkä hoitotäti, tilanteen mukaan ............
Tämä just on ihan kreisiä. Siis miksi sijaisperheeseen ei voida adoptoida kotimaista adoptiolasta? Hehän nimenomaan olisivat hyvä perhe, koska heillä olisi jo kokemusta lasten hoidosta, yhteistyöstä biovanhempien kanssa, koulutuksia (esim. Pride) käytynä, lapsiperheen arki ja tarvikkeet valmiina jne. Sijaisvanhempina heillä on mielestäni todennäköisesti jopa suurempi sydän ja kestävämpi suvaitsevaisuus kuin niillä perheillä, joiden on pakko saada juridisesti ikioma eli adoptoitu pikkuvauva. Syynä on tietenkin kotimaan adoption yhden lapsen politiikka ja se, että lapsettomien pariskuntien etu pistetään adoptiolasten edun edelle.
Tiedän ihan samanlaisia tapauksia. Ensimmäisenkin lapsen saamiseen on joskus vaikuttanut ihmeellisiä asioita. Tiedän näitä asioita työni kautta, enkä häpeile niitä täällä kertoa. Vaitio-olovelvollisuuden takia en tietenkään voi nimiä kertoa. Tiedän useitakin sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat adoptiohakijoina saaneet kotimaisen adoptiolapsen kummallisen nopeasti. On se niin kummallista, mutta inhimillistä tietenkin. Kollegaa pitää auttaa mäessä tietenkin, eikö? Monikin pariskunta on kehunut neuvonnassa lähipiiriään, johon kuuluu lääkäriä, psykologia, sosiaalityöntekijää, erityisopettajaa sun muuta, jota he voivat sitten pyytää avuksi, jos lapsen kanssa ilmenee ongelmia. Siis kotimaan adoptioneuvonnassa olevat, muistelkaapa tarkkaan, onko teidän kummin-kaiman-serkun-vävypojan-luokkakavereissa joitain em. alojen edustajia. Ei sillä ole väliä, vaikka ette olisi tekemisissä. Kerrotte vaan asiasta silmät kirkkaana sosiaalityöntekijälle, niin mahiksenne päästä jonossa eteenpäin paranevat kummasti. Kertokaa vielä, että olette ajatelleet pyytää näitä ammattilaisia lapsen kummeiksi, niin hyvä tulee.
Voi näitä ihmisten käsityksiä.Täytyy oikaista heti,että ihmiset,jotka ovat adoptio-prosessissa,niin todellakin haluavat lapsen.Siihen mennessä lapsettomuus-kriisit ovat taakse jäänyttä elämää/jos sellaista on ollutkaan.On myös hyväksyttävä se tosiseikka,että ei välttämättä viiden vuoden odotuksen jälkeenkään tule saamaan ado-lasta.
Tänä päivänä ei adoptiota salata keneltäkään,ei lapselta itseltään,sukulaisilta,työtovereilta;EI keneltäkään.Se asia on selvyys kaikille odottaville/perheille.Näin on.Lasta tuetaan siinä vaiheessa,jolloin hän rupeaa juuriaan etsimään ja kyselemään.Sos.viranomaiset auttavat lasta (18-v)pitämään yhteyttä bio-äitiinsä ja siinävaiheessa lapsi yleensä haluaa myös järjestää tapaamisen.Kukapa ei haluaisi omia sukulaisiaan joskus tavata;saatikka hänet synnyttänyttä ihmistä!
Meillä menossa kotimaan-prosessi.Olemme vajaan vuoden olleet neuvonnassa.Meillä olisi tarjota lapselle oma koti hevos-tilalta kauniilta maaseudulta.Olemme reilut 30-kymppisiä ja jos meille lapsi suodaan,niin en pidä yhtään ihmeenä,vaikka hakisimme ulkomailta hänelle sisaren!
Moni kotimaan adoptiojonossa oleva tekee samaan aikaan lapsettomuushoitoja. Tämähän ei ole mikään salaisuus. Niitä toki tehdään ulkomaan adoptiojonoissakin. Tähän yksi syy on nykyiset järkyttävän pitkät (yleensä lyhimmillään 3v, mutta jopa 5-6v) adoptioprosessit. Pitäis Suomen viranomaisten hieman ottaa järkeä käteen. Lapsi ei ole tietenkään mikään lelu, mutta miten kukaan voi elää monta vuotta valmiustilassa vanhemmuuteen? Etenkin kotimaasta kun lapsi voi tulla viikon varoitusajalla, kun ensin on odotettu vuosia epävarmana siitä tuleeko lasta varmasti ollenkaan. Siinä on pakko kylmettää äidintunteensa (ja isän tunteensa) ja keskittyä arkeen ja aikuisten maailmaan. Onko se paras lähtökohta? Onko järkeä siinä, että adoptiojonoissa olevat pariskunnat heiluvat edelleen lapsettomuusklinikoilla toiveenaan saada se biologinen lapsi tai lapsi ylipäänsä keinolla millä tahansa?
Kirjoitit että adoptiojonossa olevat tekevät lapsettomuushoitoja.
Sinulla tätyy olla kieroutunut ajatusmaailma!!!
Minä tunnen adoptioneuvonnassa olevia ja adoptiojonossa olevia ja heistä kukaan ei tee yhtä aikaa lapsettomuushoitoja.
Miksi luulet että joku haluaisi riskeerata tulevan adoptioperheen elämän lapsettomuushoidoilla jotka olivat ennen adoptioneuvontaan menoa sallittuja?
Jos joku haluaa tehdä lapsettomuushoitoja, niin silloin hänelle on tärkeää saada biologinen lapsi.
Miksi ihminen silloin menisi mukaan adoptioon?
Lapsettomuushoidot ovat omalla lailla raskasprosessi, samoin on adoptio. Minä en usko että kukaan voi kunnialla olla mukana niissä yhtä aikaa. Kyllä sen lapsettomuushoitojen antaja tai adoptioneuvonnan antaja huomaa.
Kirjoitit myös, että: "mutta miten kukaan voi elää monta vuotta valmiustilassa vanhemmuuteen?"
No minäpä kerron:
Siksi että rakastaa lapsia hyvin paljon. Tärkeintä on se että oma lapsi tulee joku päivä perheeseen. Aikataululla ei ole niinkään merkitystä. Aika on menettänyt merkityksensä siinä vaiheessa kun on vuosia odottanut turhaan raskaaksi tulemista.
Vanhemman elämä alkaa siitä hetkestä kun lapsi tulee perheeseen. Se alkaa samalla lailla miehellä ja naisella. Siihen saakka odotus on tapahtunut sydämessä.
Sukulaisille ja läheisille on kerrottu. Lasta odotetaan yhdessä. Ehkä jotain pientä on jo hommattu ja kasvatustaitoja hiottu...?
Ja ainakin rakkautta lasta kohtaan on kasvatettu!
Aika moni kyllä tietää ihmisiä, jotka on adoptio-odotuksen aikana tehnyt lapsettomuushoitoja. Esimerkiksi kotimaan adoptioneuvonnan kertoja voi olla vaikka puolen vuoden välein. Kyllä siinä välissä kestää hoitostressejä. Keskustelupalstoillakin on näitä tapauksia ollut. Esimerkiksi Verkkiksellä kirjoitti ennen nimimerkki "tahtoovaavin!". Tämä vaavia tahtova oli lapsettomuushoidoista edennyt adoptioon ja oli tehnyt adoptiosivutkin. Aikomuksena oli adoptoida tyttö Kiinasta. Adoption aikana tekivät kuitenkin vielä viimeisen lapsettomuushoidon, josta alkoikin kolmosraskaus. Kyseinen tyyppi vielä oli järkyttynyt kolmosuutisesta. Raskaus syntyi luovutetuista munasoluista. Mietti mm. osa-abortointia, kun oli halunnut vaan yhden lapsen. Kolmoset kuitenkin syntyivät ja adoptio siis haudattiin. Suurin osa keskeytyneistä adoptioprosesseista johtuu raskauden alkamisesta. Jos adoptiohakijat ei käykään hoidoissa, niin aika monelta taitaa ehkäisy "unohtua". Verkkiksellä aikoinaan käytiin keskustelua siitäkin, että täytyykö kotimaan adoptiojonossa olevien käyttää ehkäisyä. Monet olivat sitä mieltä, että ei tarvi. Ei kaikki koukut ja verkot vedessä vaan, että jostain saataisiin se vauva. Kyllähän ehta vauvana saatu biolapsi voittaa monen mielestä vauvaiän ohittaneen adoptiolapsen. Sanoohan uskomuskin, että kun adoptio on vireillä tai tehty, niin mahdollisuus saada oma vauva lisääntyy. Hormonitila kuulemma muuttuu raskaudelle otollisemmaksi. Minä tunnen henkilökohtaisesti adoptio-odottajia, jotka on käyneet lapsettomuushoidoissa odotusaikana. Niissä perheissä on nyt adoptiolapsia, eikä hoidot onnistuneet. Vähän ihanteellista on ajatella, että lapsettomuushoidot ja surut olisi adoptioprojektin aikana jo ohi. Kaikki ei ole täydellistä. Nyt tähän tietenkin joku vastaa, että eikö ole niille kehitysmaiden lapsiraukoille parasta päästä rakastaviin perheisiin sieltä köyhyyden ja kärsimysten seasta. Onneksi joillain adoptiolapsilla ihan oikeasti käy hyvin. Adoptio-ongelmat ei varmaan ole vähenemässä vaan päin vastoin.
Me olisimme valmiita adoptoimaan myös ulkomaalaisen lapsen vaikka kotimaan jonossa olemmekin. Meitä ei myöskään haittaisi vaikka lapsi omaisi etnisen taustan joten älä yleistä. Kotimaan jonossa olevilla on syynsä siihen miksi haluavat kotimaasta adoptoida ja rasismi ei ole se syy! Kovin rasistiset ja ahdasmieliset ihmiset varmasti neuvonnan aikana karsiutuvat pois. ainakin uskoisin näin.
..suomalaisen adoptiolapsen, niin se ei todellakaan tarkoita että lapsi välttämättä jäisi ainokaiseksi.
Se on vain tämän alkuperäisen kirjoittajan ihan omaa mielikuvitusta.
Nyt en puhu historiasta kuten alkuperäisen valheellisen viestin kirjoittanut:
- Suomeen adoptoidaan paljon lapsia ulkomailta. Sieltä voi ihan hyvin adoptoida yhden tai useamman sisaruksen kotimaiselle adoptiolapselle
- Sijaislapsia on paljon tarjolla ja heitä voi ottaa sisaruksille niin monta kuin haluaa.
(Nämä alkuperäisen tekstin kirjoittajat taitaa olla niin rasisistisia ettei ne halua huomioida ollenkaan koko ajan kasvaaa ulkomaan adoptiota josta tulee sisaruksia perheen ainokaisille bio- ja adoptiolapsille. Ja mitä lie ajattelevat sydämessään sijaislapsistakin..? Teksti taitaa olla ristiriidassa heidän syvimpien ajatusten kanssa.)
T. Eräs joka odottaa kotimaista adoptiolasta ja on valmis ottamaan muitakin lapsia vastaan. Syli on tyhjä, mutta sydän on täynnä rakkautta.
...ota vastaan ulkomaisia adoptiolapsia tai sijoitettua lasta? Miksi sun pitää ensin saada kotimainen adoptiolapsi?
ps. ei noita sijoitettuja lapsia tai kv-adoptiolapsiakaan vaan "oteta" tai "adoptoida" niin paljon kuin haluaa. ei todellakaan. et ole tainnut niitä vaihtoehtoja kunnolla selvittääkkään.
Ethän sinäkään kerro minulle sydämesi saloja.
Mistä tietän kuinka monta kymmentä sijaislasta olet kasvattanut jo aikuiseksi...?
Kyselet muilta, mutta et kerro itsestäsi. Mitä se kertoo sinusta...
Tarkoititkohan sitä, että sinä olet kasvattanut sijaislapsia aikuiseksi?
Jos olisit kasvattanut sijaislapsia aikuisiksi, niin et voisi olla kotimaan adoptiojonossa ensinnäkin sen takia, kun siellä on yläikäraja 40v (ja sijaisvanhemmiksi ei ihan nuoria hyväksytä) ja toisekseen sen takia, että nykyään kotimaan adoptiolapset annetaan täysin lapsettomille pariskunnille. Täysin lapsettomilla pariskunnilla ei ole aiempia bio- eikä adoptiolapsia eikä sijoitettuja lapsia.
Sydämesi salojen salaaminen ei siis johtunut ainakaan tästä. Pidä toki salaisuutesi. Me muut jäämme arvailemaan, mitä ne ovat...
..mutta vain hetken.
En enempää jaksa niitä miettiä.
Vaan haluan viettää kesäpäiviä ja jättää sinut ajatuksinesi.