Lukekoon ken jaksaa, mutta mielenkiinnolla olen seurannut 60-ryhmän juttuja:
Ihminen on ryhmäolento, jonka perustarpeisiin kuuluu kontaktintarve muihin ihmisiin.
Ihmisen sosiaalisella vuorovaikutuksella ja ryhmäilmiöillä on monia ulottuvuuksia, joilla on tiettyjä lainalaisuuksia.
Tässä 60-ryhmässä erilaisuus antaa mahdollisuuden virikkeiden, luovien ratkaisujen ja erilaisten näkemysten tuottamiseen.Mutta oudoissa tilanteissa ryhmän jäsenet ovat epävarmoja, ryhmä on riippuvainen johtajastaan (sefu), jolta odotetaan ylisuuriakin odotuksia.Varsinkaan itseään ei kukaan uskalla paljastaa, pyritään välttämään jotain tiedostamatonta uhkaa itselle, pyritään huomioimaan vain omia tarpeita.Tässä vaiheessa ryhmäytymistä löytyy myös helposti yhteinen vihollinen(sefu), joka autta ryhmää muotuotumaan kiinteäksi ja turvalliseksi.
Kun oivalletaan, että roolit ryhmässä saavat olla joustavia ja kehittyviä, jokainen vaikuttaa koko ajan toiseen, ryhmä tuntuu turvalliselta, ja jäsenet pystyvät ilmaisemaan itseään pelkäämättä torjuntaa.
Niin käyttökelpoista kuin ryhmän analysointi onkaan, ei se ole pulmatonta.Yksilötasolla jokaisella on oma tulkintansa ryhmästä.Kun merkityssuhteet ovat valikoituneita ja subjektiivisia tulkintoja, ne voivat olla myös vääristyneitä tulkintoja todellisuudesta.
Ryhmädynamiikkaan vaikuttavat jatkuvasti ryhmän rooli-,normi-,valta-,kommunikaatio-, ja tunnesuhdejärjestelmä.
Sefulle sanoisin, että kysymyksessä on ryhmän kuohuntavaihe, uudelleen määrittelyn vaihe, jossa jäsenet testaavat toisiaan ja ohjaajaa, tässä vaiheessa juuri löytyy helposti se "yhteinen vihollinen"
Ihminen on ryhmäolento, jonka perustarpeisiin kuuluu kontaktintarve muihin ihmisiin.
Ihmisen sosiaalisella vuorovaikutuksella ja ryhmäilmiöillä on monia ulottuvuuksia, joilla on tiettyjä lainalaisuuksia.
Tässä 60-ryhmässä erilaisuus antaa mahdollisuuden virikkeiden, luovien ratkaisujen ja erilaisten näkemysten tuottamiseen.Mutta oudoissa tilanteissa ryhmän jäsenet ovat epävarmoja, ryhmä on riippuvainen johtajastaan (sefu), jolta odotetaan ylisuuriakin odotuksia.Varsinkaan itseään ei kukaan uskalla paljastaa, pyritään välttämään jotain tiedostamatonta uhkaa itselle, pyritään huomioimaan vain omia tarpeita.Tässä vaiheessa ryhmäytymistä löytyy myös helposti yhteinen vihollinen(sefu), joka autta ryhmää muotuotumaan kiinteäksi ja turvalliseksi.
Kun oivalletaan, että roolit ryhmässä saavat olla joustavia ja kehittyviä, jokainen vaikuttaa koko ajan toiseen, ryhmä tuntuu turvalliselta, ja jäsenet pystyvät ilmaisemaan itseään pelkäämättä torjuntaa.
Niin käyttökelpoista kuin ryhmän analysointi onkaan, ei se ole pulmatonta.Yksilötasolla jokaisella on oma tulkintansa ryhmästä.Kun merkityssuhteet ovat valikoituneita ja subjektiivisia tulkintoja, ne voivat olla myös vääristyneitä tulkintoja todellisuudesta.
Ryhmädynamiikkaan vaikuttavat jatkuvasti ryhmän rooli-,normi-,valta-,kommunikaatio-, ja tunnesuhdejärjestelmä.
Sefulle sanoisin, että kysymyksessä on ryhmän kuohuntavaihe, uudelleen määrittelyn vaihe, jossa jäsenet testaavat toisiaan ja ohjaajaa, tässä vaiheessa juuri löytyy helposti se "yhteinen vihollinen"
Vastaukset 5
Vanhimmat
tällaisella palstalla tuskin kukaan ymmärtäää.Kiitti kuitekin.
älä luule, että mitään analyseejä täällä kannattaa esittäää, mehän kaikki odotamme, että Sattuma heittää jonkun seksijutun pöytään...
sellaisen käsityksen, että täällä on jotkut kähinät päällä.
no odotellaan sit reino!
Sorry "tuo esitelmä". Olen kuitenkin tosi kiinnostunut ihmisen toiminnan määräytymisestä, ja opiskellutkin psykologiaa aika pitkälle.Löytyy tosiaan tiettyjä lainalaisuuksia,ja ihan tieteellisin kokein todennettuja.