piiloutuu kovan kuoren alle? Tunnen muutaman henkilön, jotka ovat pienestä pitäen olleet ujoja ja herkkiä (ja ihania ihmisiä), mutta jostain syystä vaikuttaisi, ainakin pintapuolisesti, etteivät ole sitä enää. Kuitenkin se rooli, joka heillä nykyään on päällään, on jotenkin liikaa. Minusta on hyvä, että ihminen rohkaistuu, mutta kun elämä alkaa pyöriä sen ympärillä, että tuntee oikeat ihmiset, on hyvännäköinen jne. niin eikö suunta ole silloin alaspäin? Piilotellaan sitä omaa sisintään, jota hävetään, mutta jossa ei ole mitään häpeämistä. Toki pettymykset elämässäkin ovat muovanneet lisää kovuutta.
Jotenkin nykyajan narsistisen ja pinnallisen kulttuurin ihannointi saa hyvätkin ihmiset esiintymään huonoina. Minusta on sääli, että herkkyys ja ujous toimivat ihmisen huonoina mittareina. Ja hyvyys punnitaan ulkonäöllä, rahalla ja autoilla. Ujot, jotka jo entisestään piilottelevat sisintään, joutuvat kahden kuoren loukkuun.
Jotenkin nykyajan narsistisen ja pinnallisen kulttuurin ihannointi saa hyvätkin ihmiset esiintymään huonoina. Minusta on sääli, että herkkyys ja ujous toimivat ihmisen huonoina mittareina. Ja hyvyys punnitaan ulkonäöllä, rahalla ja autoilla. Ujot, jotka jo entisestään piilottelevat sisintään, joutuvat kahden kuoren loukkuun.
Vastaukset 1
Vanhimmat
muovaavat ihmistä. Joskus todellista sisintään ei halua paljastaa koska silloin muut näkevät haavoittuvuuden.