Mitäs sitten tehdään, kun on tavannut niin hurmaavan ihmisen kuin vaan ikinä, mutta ei voi saada häntä lähelleen? Kun on elänyt elämäänsä suhteellisen tiiviisti sekä pitkäkestoisesti tietääkseen, mistä puhuu.
Ollaanko silloin vaan onnellisia koetusta kokemuksesta vai kuollaanko kaipuuseen?
Antakaa minulle vastauksia, janoan vastauksia.
Ollaanko silloin vaan onnellisia koetusta kokemuksesta vai kuollaanko kaipuuseen?
Antakaa minulle vastauksia, janoan vastauksia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joskus on paras vaan odotella ja katsoa, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Aikuisena sitä on jo tottunut odottelemaan ja siihen, että kaikkimulletänneheti ei toimi ja että "tähdet vain ovat liian korkealla". Tiedän omasta kokemuksesta kun kaipaus polttaa sydänalaa eikä ota hellittääkseen (eipä uskoisi että ulkoavaruudessakin on tommosia poltteita?).
Elämä voi myös olla ihmeellistä ja yllätyksellistä. Tämä öliö tietää sanoa, että mikään ei ole niin epävarmaa kuin varma ja vice versa ja myös sen, että kaikella on jokin tarkoitus, you´ll see:).
voikin sitten odotella loppuelämänsä...
Siitähän onkin jo kokemusta ;D
sitten opettaneen, että pitää toimia kun siihen on tilaisuus.
elävät mieluummin kaipuussa koko elämänsä. Tuottaa sekin varmaan nautintoa vaikka kuulostaakin ihan masokistiselta.
On se varmaan niin että ,pitäs uskaltaa elää
sydäntä kuunnellen.Muuten voi joskus katua
sitä ja katkeroitua...Elämä on lyhyt.
hiljaisesti ja suuntaavat ajatuksensa muualle, kun hurmannut elää ilmeisesti vielä niin tiivistä elämää, että ei ole minkäänlaista mielenkiintoa naputtaa vaikka muutamaa sanaa vastaukseksi oli kysymys miten pliisu tahansa.
että on ihmisiä joita ei esimerkiksi kiinnosta vastailla kännyviesteihin mitään. Mitähän puhelimella tekevätkään?
e-maileihin, vaikka pyörivät linjoilla jatkuvasti.