Olen aina ihmetellyt näitä työnantajan järjestämiä
ns "virkistystapahtumia" ja saunailtoja.
Mitä ihmeen virkistystä se on, että porukka on ihan "pelit seis", eikä seuraavana päivänä muista illan tapahtumista mitään.
Saunailloissakin usein käy niin, että sauna on koko illan päällä, mutta saunassa ei tule monellakaan käytyä.
Ryyppääminen on se pääasia ja työnantaja on varannut juomista riittävästi.
Maanantaina sitte töissä porukka on ihan väsähtäny, eikä hommista meinaa tulla mitään tolkkua.
Itse en ole vuosiin enää lähtenyt mihinkään
työnantajan järjestämiin "virkistymisjuttuihin"
mukaan.
Joka vuosi on hirvee kuulustelu, miksen lähde.
Olen kertonut, että työ vie jo niin suuren osan ajastani, että vapaa-aikani haluun pyhittää perheelleni ja ystävilleni.
Otan toki alkoholia itsekkin, välillä reippaastikkin, mutta en haluu lähtee tommosiin tyhjänpäiväisiin tapahtumiin.
Yleensä meidän työpaikalla on vielä niin, että jos joku on siellä esim. saunaillassa jotenkin töpänny, niin siitä "lauletaan" sitte kuukausitolkulla.
Voihan se työnantaja järjestää työntekijöille jotain tapahtumia, mutta pitääkö se alkoholi olla aina se pääasia.
Muutenkin ihmisillä jää perheelleen liian vähän aikaa ja alkoholia ihmiset ottaa muutenkin jo liikaa.
Mun työkavereista jotkut on sanoneet, että hirvee riita oli seuraavana päivänä kotona, ku ei itte jaksanut sängystä nousta ja kaikki hommelit kotona jäi tekemättä.
Mikä ihmeen virkistymistapahtuma se on, ettei ihmiset muista tapahtuneesta mitään, tulee univelkaa ja perhe kärsii.
Tästä mielestäni seuraa myös se, että työt kärsii.
Työkaveit ovat vaan työkavereita ja ystävät ovat erikseen, joten miksi ihmeessä vapaa-aikaakin pitäis viettää työkavereiden kanssa.
ns "virkistystapahtumia" ja saunailtoja.
Mitä ihmeen virkistystä se on, että porukka on ihan "pelit seis", eikä seuraavana päivänä muista illan tapahtumista mitään.
Saunailloissakin usein käy niin, että sauna on koko illan päällä, mutta saunassa ei tule monellakaan käytyä.
Ryyppääminen on se pääasia ja työnantaja on varannut juomista riittävästi.
Maanantaina sitte töissä porukka on ihan väsähtäny, eikä hommista meinaa tulla mitään tolkkua.
Itse en ole vuosiin enää lähtenyt mihinkään
työnantajan järjestämiin "virkistymisjuttuihin"
mukaan.
Joka vuosi on hirvee kuulustelu, miksen lähde.
Olen kertonut, että työ vie jo niin suuren osan ajastani, että vapaa-aikani haluun pyhittää perheelleni ja ystävilleni.
Otan toki alkoholia itsekkin, välillä reippaastikkin, mutta en haluu lähtee tommosiin tyhjänpäiväisiin tapahtumiin.
Yleensä meidän työpaikalla on vielä niin, että jos joku on siellä esim. saunaillassa jotenkin töpänny, niin siitä "lauletaan" sitte kuukausitolkulla.
Voihan se työnantaja järjestää työntekijöille jotain tapahtumia, mutta pitääkö se alkoholi olla aina se pääasia.
Muutenkin ihmisillä jää perheelleen liian vähän aikaa ja alkoholia ihmiset ottaa muutenkin jo liikaa.
Mun työkavereista jotkut on sanoneet, että hirvee riita oli seuraavana päivänä kotona, ku ei itte jaksanut sängystä nousta ja kaikki hommelit kotona jäi tekemättä.
Mikä ihmeen virkistymistapahtuma se on, ettei ihmiset muista tapahtuneesta mitään, tulee univelkaa ja perhe kärsii.
Tästä mielestäni seuraa myös se, että työt kärsii.
Työkaveit ovat vaan työkavereita ja ystävät ovat erikseen, joten miksi ihmeessä vapaa-aikaakin pitäis viettää työkavereiden kanssa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvin monissa firmoissa juopottelu-saunailloista on luovuttu viime vuosina, ja johtuen juuri niistä kielteisistä seurauksista, joista kirjoitit.
Edistyneemmissä firmoissa järjestetään tätä nykyä mitä erilaisempia yhteisiä tapahtumia, jotka on suunnattu kunnon ylläpitämiseen ja parantamiseen, ja illalla karkeloi sitten kuka haluaa.
Ne organisoidut juopottelut ovat kaiku menneisyydestä. Täytyy vaan ihmetellä, että niitäkin vielä on (pl.Pikkujoulu!).
Joo unohdin ton "pikkujoulun", sitä en ole koskaan ymmärtänyt.
Sillä illanvietolla ku ei ole joulun kans mitään tekemistä.
Saadaampahan taas syy ryypätä yhdessä.
Kyllä tuonkin perinteen vois heittää jo romukoppaan.
Jos halutaan pikkujoulut järjestää:
Työnantajan järjestämä pikkujoulu vois mielestäni olla jouluruoka, torttukahvit ja joulusauna vastoineen ja pari-kolme jouluolutta.
Tai vaihtoehtoisesti tarjotaan pari-kolme glogiä.
Eikä unohdeta joulusanomaa.
Miksi tännekin pesiytyy näitä sosiaalitanttoja, keski-ikäistyviä perheenäitejä jotka jaksavat saarnata viinan kiroista? Firman bileissä ainoa hyvä puoli on se, jos Jumala suo, että viina on ilmaista. Pahimmassa tapauksessa jaetaan drinkkilippuja 3-5 kpl per nuppi.
Mitä pikkujouluihin tulee, niin siellähän just pitääkin örvätä kännissä ja puristella kaunista sihteerityttöä pepusta. Ja mennä aamuyöstä kotiin, ja herätä vaimon vittuiluun ja natkutukseen.
Se on elämää, se.
Täysin samaa mieltä,täydet ilot irti,se on luonteen heikkoutta jos ei kestä arvostelevia katseita sitte "maanantaina".Vielä enemmän heikkoutta on se että ollaan tiukkana selvinpäin ja kytätää kemuissakin muita.
Kyttäilijät ovat tietysti erikseen, mutta onko raittius mielestäsi synonyymi kyttäilylle? Entä, onko luonteen heikkous mielestäsi synonyymi raittiudelle?
t. logiikka
Siitä juuri tulevat sanomiset juhlien jälkeen kun "kyttääjät"jorisevat ja liioittelevat asioita,näistä juuri kunnon juhlija ei välitä mitään,viinan piikkiin vaan.Eikä ne kyttääjät mitää raittiita ole,ne on niitä viinilasi ämmiä tai ukkoja joille ei tapahdu mitään missään.Raittius on vahvuus.Jos otat ota kunnolla,äläkä välitä jälkipuheista,naura niille.
on se osallistuminen...
On ollut niin mukavia kuin vähemmän mukavia juttuja. Yleensä ravintolaporukan pikkujoulut on niitä jälkimmäisiä.
Yksi mieleenjääneistä oli Sarasvuon ja Kalastajatorpassa järkätty henk.kunnan koulutuspäivä. Juostiin tulisilla hiilillä-siis kuka uskalsi-ja loppuilta bailattiin. Oh jee.Oh jee. Muuten kaikki hirvisoppakemut, huutokauppajutut olivat muuten ok.
- Paitsi, jos joku otti erehdyksessä liikaa ilmaisia viinejä---siitähän seuraavana päivänä muistettiin muistuttaa...Ravintolapäällikkö etunenässä vaikki mukana oli.
Olimme työpaikan kemuissa piristymässä ja kännissä ku ankat.
Jatkoille mentiin meille.
Seuraavana aamuna työkaverini mies tuli jo aamukymmeneltä oventaakse rimpauttelemaan.
Unenpöpperössä menin ovea avaamaan.
Kaveri sanoi:
ANTEEKSI,MUTTA ONKO TÄÄLLÄ NÄKYNYT ROUVANI TEKOHAMPAITA.
Onhan niitä paljonkin ollut noita lärtsäys pileitä. pikkujouluja ja ryyppyristeilyjä. Ne on ihan ok jos ei tuu riitoja.
Helsingissä olen tyytyväisenä pannut merkille että täällä ruoka on arvossaan. Monesti on ollut tosiaankin ruokapohjaisia virkistyspäiviä joihin toki kuuluu ruokajuomat mutta varsinaisen kännäämisen on saanut sitten mennä porukalla hoitelemaan omaan piikkiinsä.
Kaiholla muistelen "paukun" saunalla pidetyjä pikkujouluja joissa saunottiin ja syöpöteltiin ja juotiiin net parit kaljat. Vaan jatkot olisi mukava muistaa kans :DDD
Enää ei yksikään itseään arvostava yritys järjestele kuvailemiasi juttuja.
Muistan 70 ja 80-luvuilta, kuinka jokaisen firman ja yhdistyksen oli pidettävä esim. pikkujoulujuhlat. Ellen pitänyt, oli vähän moukkamainen johto.
Jopa kunnat ja vaikkapa sairaalat järjestelivät näitä juhlia henkilökunnalleen ja luottamusmiehille.
Huono oli se ihminen, jonka pää ei ollut seuraavana päivänä kipeä.
Nykyisin ollaan menty terveempään suuntaan ja kaikenlaiset ryyppäjäiset ovat jääneet pois. Nyt yrityksen imago ei kestä ryyppyjuhlia, joissa poikkeuksetta sikailtiin.
Itsekkin sadat juhlat käyneenä, muistan niistä vain muutamien iltojen tapahtumat, nekin hämärinä muistikuvina.
Viettivätpä kerran taksimiehet pikkujoulua. Syötiin, ja viinaa juotiin niin paljon kuin jokainen kykeni. Jutut aivan älyttömiä. Riitaakin tuli, ja yhdeltä senkat nenästä. Pari tuolia rikki. Toista kuristettiin kravaatista.
Loppuillasta osa jo häipyi, ja loputkin yrittivät skarpata lähteäkseen.
Mutta mihin hävisi porukan suurin juoppo, Erkki, kun ei nähty poistuneen? Erkkiä etsittiin pöytien alta, WC:stä, ja huhuiltiin nimeltä. Nurkassa olleen ison joulukuusen takaa kuului:
"Oon täällä mettässä paskalla, oottakaa nyt!"