Voisiko joku ystävällisesti kertoa vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
1. Jos lestadiolainen jää leskeksi, onko yhteisössä määritelty mitään "suruaikaa"?
2. Onko sama käytäntö "suruajan" suhteen sukupuolesta riippumatta? Eli suvaitaanko naispuoliselta leskeltä yhtä nopea uuden suhteen/ parin löytyminen?
3. Millä tavalla perheen lasten suruaika huomioidaan, ennen uuden äiti- tai isäpuolen esittelyä?
4. Koska pariutuminen tapahtuu usein niin nopeasti, kuka tai ketkä sen uuden puolison leskelle etsii/löytää?
1. Jos lestadiolainen jää leskeksi, onko yhteisössä määritelty mitään "suruaikaa"?
2. Onko sama käytäntö "suruajan" suhteen sukupuolesta riippumatta? Eli suvaitaanko naispuoliselta leskeltä yhtä nopea uuden suhteen/ parin löytyminen?
3. Millä tavalla perheen lasten suruaika huomioidaan, ennen uuden äiti- tai isäpuolen esittelyä?
4. Koska pariutuminen tapahtuu usein niin nopeasti, kuka tai ketkä sen uuden puolison leskelle etsii/löytää?
Vastaukset 13
Vanhimmat
1. Ei ole. (leskeltä kärkytään rahoja)
2. Suvaitaan kaikki jos mielistelee saarnaajia.
3. Ei mitenkään.
4. Lestadiolaiset katsovat/kokeilevat uuden/uudet jo valmiiksi, ettei joudu elämään puolison kanssa jonka saarnaaja valitsee.
ovat yhtä valheellisia kuin oppisikin. Kristityt, kuten muutkin ihmiset ovat yksilöllisiä. Kaikki eivät mene, eivätkä edes halua mennä uudelleen naimisiin jäätyään leskeksi. Saarnaajat eivät valitse kenellekkään puolisoa, ja jos valitsevat, niin sitä ei tarvitse hyväksyä.
Paavali kirjoittaa leskistä mm. seuraavaa:
5. Ja se on oikia leski, joka yksinänsä on ja asettaa toivonsa Jumalan päälle, pysyin aina rukouksissa ja avuksihuutamisessa yötä ja päivää;
6. Mutta joka hekumassa elää, se on elävältä kuollut.
7. Senkaltaisia neuvo, että he nuhteettomat olisivat.
8. Mutta jos ei joku omistansa, liiatenkin perheestänsä, murhetta pidä, se on uskon kieltänyt ja on pakanaa pahempi.
9. Älä salli nuorempaa leskeä otettaa kuin kuudenkymmenen ajastaikaista, joka yhden miehen emäntä on ollut,
10. Ja jolla on hyvistä töistä todistus, jos hän lapsia kasvattanut on, jos hän vierasten holhooja ollut on, jos hän pyhäin jalkoja pessyt on, jos hän murheellisia auttanut on, jos hän on kaikessa hyvässä työssä ahkera ollut.
11. Mutta nuoret lesket hylkää; sillä koska he suuttuvat Kristukseen, niin he tahtovat huolla,
12. Joilla on heidän tuomionsa, että he sen ensimäisen uskon rikkoneet ovat.
13. Niin myös joutilaina ollessansa oppivat he huoneita ympärinsä juoksentelemaan; vaan ei he ainoastaan ole joutilaat, mutta myös kielevät, hempeät ja puhuvat luvattomia.
14. Sentähden minä tahdon, että nuoret lesket huolisivat, lapsia kasvattaisivat, huoneen hallituksesta vaaria pitäisivät, eikä antaisi tilaa vastaanseisojille pahoin puhua.
mutta jos et erehtynyt niin kysyn: mistä tiedät oppini?
leskelle on määrätty vuoden ja vuorokauden suruaika.
sinä aikana ei saa seurustella toisen sukupuolen kanssa. Sinä aikana ei saa juoda kahvia.
Sen merkkinä on pidettävä mustaa kaulaliinaa.
mikäli tätä sääntöä rikkoo, on rikkomus sovitettava tekemällä katumusmatka Ranualle, Kaisa Martintyttären haudalle. Kuten kaikki tietävät, tämä kallis sisar (kuoli 1911) joutui 17 vuotiaana avioiduttuaan olemaan leskenä 77 vuotta.
Unohdit yhden oleellisen suruaikaan liittyvän asian, että kahvi juotava mustana.
Lisäksi palkka on otettava pimeänä tulona.
vaan linjatuomari, mutta olen kyllä ihan oikeasti kiinnostunut tietämään vastauksia esittämiini kysymyksiin. Minua hiertää aika tavalla ajatus, että kuinka moraalisesti on oikein "pelehtiä" nuorikkonsa kanssa, kun oma puoliso tekee kuolemaa. Perheen koko liuta lapsia suree aivan varmasti tilannetta ja sitä, että oman äidin paikan lunastaa simsalabim, joku muu. Miksi ei edes lasten surutyötä tai suruaikaa kunnioiteta???? Ja vielä; onko ihan oikeesti totta, että HUOM! myös naisella on oikeus hypätä heti uuteen suhteeseen, kun mies on haudattu? Perin omituista, minusta ja sotii voimakkaasti minun moraalikäsitystä vastaan.
en siis epäile sitä, etteikö kaikki maanpäällinen "ihana" useissa yhteisöissä salli miehille ties mitä, epäilen, että tuskinpa naiset ovat näissä tasa-arvoisia miehiin nähden.
Muistelen jostain saaneeni haraviini, että naislesken suruaika on määritelty sen mukaan, jos on hedelmällisessä iässä, ettei synnytys tapahtuisi uudessa avioliitossa.
Sitten on moraalinen suruaika joka lienee muutamia kuukausia. Tarkkaan en tiedä.
Lasten ikä kai ratkaisee jonkin verran. Pienet lapset tarvitsevat helpommin uutta äitiä/isää.
Isommat lapset saattavat olla uuden onnen esteenäkin.
Nämä ovat monimutkaisia asioita, joihin ei ole yhtä pätevää vastausta.
Se, miksi uusi löytyy monen mielestä liian nopeasti, liittyy varmaankin lestadiolisten yhteisöllisyyteen. Ihmisiä tunnetaan hyvinkin laajalti ja ihan siinä näköpiirissä saattaa löytyä uusi onni. Ei silti tarvitse antaa mielikuvituksen laukata, että olisi valmiiksi katsottuna. Jos on, jokainen tekee tilin Herransa kanssa siitäkin.
Mieheni kuoli. En olisi pystynyt vuoteen muodostamaan uutta suhdetta, oli annettava surulle aikaa ja tilaa, jotta menneisyys häipyisi varjostamasta uutta elämääni. Löysin uuden rakkauden ja senkin aikana muistot tulvivat mieleen vielä kauan. Kertaakaan ei tullut mieleen, että onko olemassa jotain lest normeja suruaikaan. Elin omaa suruaikaani, ei sitä kukaan toinen voi tietää miten asiat kukin kokee. Kun löysin uuden rakkauden, etenimme niin että olimme sitten valmiit astumaan alttarille, senkin ajan harkitsimme ihan itse.
Kiitos sinulle omasta tarinastasi. Olenko väärässä, jos mietitään yhteisössä noin yleensä uudelleen avitoitumisen nopeutta. Minusta juuri se tuntuu pahalta, ettei anneta surutyölle, poisnukkuneen muistolle arvoa.
En kuuluu le yhteisöön, olen vaan sivusta joutunut seuraamaan, kuinka vaimo kuoli syöpään ja jo sairasvuodeaikana mies liehitteli uuden, tulevan vaimokkeensa kanssa. Tuskin oli hautajaiset pidetty ja nyt jo kulkevat julkisesti yhdessä. Eniten minä tässäkin tilanteessa ajattelen lapsia, joille äitipuoli putkahti varmasti keskelle keskeneräistä surutyötä. Koska tätä ei yleensä katsota muissakaan yhteisöissä suopeasti, halusin tietää, onko lestadiolaisuudessa jotain poikkeavaa suruajan suhteen. Ilkeästi sanottuna:
Herra ottaa ja Herra antaa. Näinkö se todella menee???
Tämä tilanne tulee esiin erossakin, koska on eron jälkeen hyvä aika liitostua uuteen ? Jotta voisi arvioida lest uudelleenpariutumisvauhtia verrattuna ei-lest pariutumiseen, siitä olisi tehtävä tutkimus. Minäkin tiedän vauhdikkaita uusia liittoja, mutta toisia tapauksia kun ollaan oltu vuosia tai vuosikymmeniä yksin ennenkuin se uusi "oikea" löytyy.
Eipäs enempää mässäillä vakavilla asioilla.