Onko täällä mukana yhtään.....

angi

...Henkisiä ihmisiä? Onko kaikki vain yhtä ja samaa höpinää? Uskaltaako kukaan keskustella, henkisyydestä? Kokemuksista joita ei aina ymmärrä. Esimerkiksi Oletteko sitämieltä että Syöpä potilaalle täytyy aina sanoa hänen elelevän viimeisiä aikojaan? Täytyykö ihmisen alkaa kituminen ennen kuin on pahimmat tuskat päällä? Onko teillä kellään mitään sanottavaa näihin minun kysymyksiini?

66

2229

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • pahemmin

      löytyä muuta kun sitä iänikuista keskustelunaihetta häiriköinnistä ja muutakin hölynpölyn höpinää.

      • Angi *

        vastaus? Mihin niistä vastasit mistä niistä halusit keskustella?


    • henkinen vai hengellinen va...

      Annahan nyt näyte omasta henkisyydestäsi (mitä sillä tarkoitatkin). - Aina näitä valituksia, miten tylsiä ihmisiä ja mielipiteitä on palstalaisilla eikä valittaja itse saa mitään aikaan!

      • Angi *

        Mutta minä laitoin kysymykset joihin odotin vastauksia. Kyllä minäkin sitten otan osaa kun jostain haluat jutella ;-)


    • Täällä Ruotsissa on juuri ollut parapsykologiapäivät, johon on osallistunut tutkijoita ympäri maailmaa.

      Ainakin itselläni oli parapsykologiasta sellainen käsitys, että siihen liittyy paljon huuhaata, enkä ole varmaankaan ollut yksin käsitysteni kanssa.
      Olen muuttanut käsitystäni, nyt kun ymmärrän vähän enemmän mistä tuollaisten "yliluonnollisten" asioitten tutkimisessa on oikeastaan kysymys.

      Parapsykologiassa yritetään saada selville telepatian ja ajatusten siirron mahdollisuus;
      tapahtumien ennakointi josta esimerkkinä on unet, jotka ovat toteutuneet; Tietoisuus tapahtumista pitkien matkojen päästä jne.

      Olikohan ihmisillä ennen suurempi herkkyys tuntea ja kokea asioita, joita ei järjellä voinut selittää? Onko omassa elämässänne sattunut asioita, jotka ovat jääneet askarruttamaan mieltänne vai oletteko vaan ajatelleet että se oli pelkkä yhteensattuma?

      • Angi *

        ... Missähän ne päivät vietettiin, täällä ruotsissa? Sinä siis olet asioissa pidemmällä kuin minä, tutkit ja kuulostelet. Minulla on päivittäin erillaisia kokemuksia. Kuten eilen illalla ja aamuyöstä. Sitten menin nukkumaan uudelleen noin puoli 8 ja näin tosi erikoisen unen.


      • Angi *

        koskaan mitään yliaistillista johon et ole pystynyt antamaan mitään selitystä?


      • Angi * kirjoitti:

        koskaan mitään yliaistillista johon et ole pystynyt antamaan mitään selitystä?

        Olin SriLankalla lomalla ystävieni kanssa ja sain tinnituksen, jonka arvelin johtuneen ilmastointilaitteista.
        Muutaman ensimmäisen päivän aikana tuo humina kuullosti vaimeilta afrikkalaisilta rummuilta, sitten siihen tuli sävelkin, joka soi korvissa aina kun olin huoneessani.

        Sävel on C.Brobergin virsi, jonka sanat on suomennettu.

        Virsi alkaa näin:
        "Oi Herrani, kun katson maailmaasi,
        kaikkea minkä sanallasi loit,
        sen kaikki langat otit hallintaasi,
        ravinnon, hoivan luoduillesi soit,
        sielussa kaikuu kiitos loputon:
        Hän suuri on, hän suuri on!
        Sielussa kaikuu...

        Kun ukkosmyrskyn, vetten pauhun kuulen
        ja näen salamoiden leiskunnan,
        pisarat aistin, tunnen sadetuulen
        ja lupauksen kaaren loistavan,
        sielussa kaikuu... "

        Virteen on vielä 4 säkeistöä lisää.

        Kerroin ystävilleni eräänä iltana kun olimme menossa syömään, että korvissani soi tuo virsi koko ajan, mutta parempi sekin kuin että tinnitus olisi jatkuva, monotooninen, korkea ääni.
        Olin ehtinyt olla kotona joulupäivän kun tuo tsunami sitten vei kaiken mennessään tapaninpäivänä siltäkin rannalta, missä olimme asuneet...

        Minusta tuo kokemus oli outo jo siellä ollessa, sen takia kerroin siitä ystävillenikin, jotka myös olivat muistaneet kertomukseni heti kun katastroofista kuulivat.
        Oliko se jonkunlainen ennakkovaroitus? Outoa joka tapauksessa.
        Ja kun sitten luin virren tekstin niin kylmät väreet kävivät.


      • Abuela

        Poikani kuoleman jälkeen eräänä yönä heräsin siihen että isäni,joka niihin aikoihin oli saattohoidossa vanhainkodissa, seisoi makuuhuoneeni ovella. En ollut koskaan nähnyt häntä niin surullisen näköisenä.
        En tiedä mitä hän halusi sanoa, ehkä hän halusi lohduttaa minua tai kertoa, että hänkin on lähdössä.

        Näky oli niin elävä, että panin merkille villapaidan, joka hänellä oli yllään. Tiesin ettei hänellä koskaan ole sellaista ollut. Varsinainen järkytys olikin se kun myöhemmin näin valokuvia poikani kaverista, joka kuoli samassa liikenneonnettomuudessa. Hänellä oli samanlainen villapaita.

        Sellaisessa tilanteessa jossa silloin olin on ehkä selvää, että ihminen on jotenkin herkistynyt yliluonnollisille asioille, outoa joka tapauksessa tällaisele ihmiselle, joka ei usko mitään, ellei itse konkreettisesti näe.


      • Angi *
        MdK-MdK kirjoitti:

        Olin SriLankalla lomalla ystävieni kanssa ja sain tinnituksen, jonka arvelin johtuneen ilmastointilaitteista.
        Muutaman ensimmäisen päivän aikana tuo humina kuullosti vaimeilta afrikkalaisilta rummuilta, sitten siihen tuli sävelkin, joka soi korvissa aina kun olin huoneessani.

        Sävel on C.Brobergin virsi, jonka sanat on suomennettu.

        Virsi alkaa näin:
        "Oi Herrani, kun katson maailmaasi,
        kaikkea minkä sanallasi loit,
        sen kaikki langat otit hallintaasi,
        ravinnon, hoivan luoduillesi soit,
        sielussa kaikuu kiitos loputon:
        Hän suuri on, hän suuri on!
        Sielussa kaikuu...

        Kun ukkosmyrskyn, vetten pauhun kuulen
        ja näen salamoiden leiskunnan,
        pisarat aistin, tunnen sadetuulen
        ja lupauksen kaaren loistavan,
        sielussa kaikuu... "

        Virteen on vielä 4 säkeistöä lisää.

        Kerroin ystävilleni eräänä iltana kun olimme menossa syömään, että korvissani soi tuo virsi koko ajan, mutta parempi sekin kuin että tinnitus olisi jatkuva, monotooninen, korkea ääni.
        Olin ehtinyt olla kotona joulupäivän kun tuo tsunami sitten vei kaiken mennessään tapaninpäivänä siltäkin rannalta, missä olimme asuneet...

        Minusta tuo kokemus oli outo jo siellä ollessa, sen takia kerroin siitä ystävillenikin, jotka myös olivat muistaneet kertomukseni heti kun katastroofista kuulivat.
        Oliko se jonkunlainen ennakkovaroitus? Outoa joka tapauksessa.
        Ja kun sitten luin virren tekstin niin kylmät väreet kävivät.

        Olet todella saanut ihmeellisen kokemuksen..." Mitä sinä opit tästä kokemuksesta? Ymmärsitkö miten se pystyi soimaan päässäsi jollet aijemmin ollut kuullut sitä, että olisi voinut tarttua päähäsi? Virren sanat ovat tosi kauniit, harmi etten ole kuullut sen säveltä koskaan.

        Minä uskon tuon koska itselleni on sattunut lukemattomat kerrat sellaisia asioita joita ei kukaan ole pystynyt minulle aivan tarkasti selittämään. Korkeintaan olettamuksia ja luuloja.


      • angi
        MdK-MdK kirjoitti:

        Olin SriLankalla lomalla ystävieni kanssa ja sain tinnituksen, jonka arvelin johtuneen ilmastointilaitteista.
        Muutaman ensimmäisen päivän aikana tuo humina kuullosti vaimeilta afrikkalaisilta rummuilta, sitten siihen tuli sävelkin, joka soi korvissa aina kun olin huoneessani.

        Sävel on C.Brobergin virsi, jonka sanat on suomennettu.

        Virsi alkaa näin:
        "Oi Herrani, kun katson maailmaasi,
        kaikkea minkä sanallasi loit,
        sen kaikki langat otit hallintaasi,
        ravinnon, hoivan luoduillesi soit,
        sielussa kaikuu kiitos loputon:
        Hän suuri on, hän suuri on!
        Sielussa kaikuu...

        Kun ukkosmyrskyn, vetten pauhun kuulen
        ja näen salamoiden leiskunnan,
        pisarat aistin, tunnen sadetuulen
        ja lupauksen kaaren loistavan,
        sielussa kaikuu... "

        Virteen on vielä 4 säkeistöä lisää.

        Kerroin ystävilleni eräänä iltana kun olimme menossa syömään, että korvissani soi tuo virsi koko ajan, mutta parempi sekin kuin että tinnitus olisi jatkuva, monotooninen, korkea ääni.
        Olin ehtinyt olla kotona joulupäivän kun tuo tsunami sitten vei kaiken mennessään tapaninpäivänä siltäkin rannalta, missä olimme asuneet...

        Minusta tuo kokemus oli outo jo siellä ollessa, sen takia kerroin siitä ystävillenikin, jotka myös olivat muistaneet kertomukseni heti kun katastroofista kuulivat.
        Oliko se jonkunlainen ennakkovaroitus? Outoa joka tapauksessa.
        Ja kun sitten luin virren tekstin niin kylmät väreet kävivät.

        Kyllä sinulle muutakin on sattunut? Nämä asiat ovat jännittäviä jos vaikka on sattunut samallaista kuin itsellekkin niin olis jännä kuulla lukemalla.


      • angi
        Abuela kirjoitti:

        Poikani kuoleman jälkeen eräänä yönä heräsin siihen että isäni,joka niihin aikoihin oli saattohoidossa vanhainkodissa, seisoi makuuhuoneeni ovella. En ollut koskaan nähnyt häntä niin surullisen näköisenä.
        En tiedä mitä hän halusi sanoa, ehkä hän halusi lohduttaa minua tai kertoa, että hänkin on lähdössä.

        Näky oli niin elävä, että panin merkille villapaidan, joka hänellä oli yllään. Tiesin ettei hänellä koskaan ole sellaista ollut. Varsinainen järkytys olikin se kun myöhemmin näin valokuvia poikani kaverista, joka kuoli samassa liikenneonnettomuudessa. Hänellä oli samanlainen villapaita.

        Sellaisessa tilanteessa jossa silloin olin on ehkä selvää, että ihminen on jotenkin herkistynyt yliluonnollisille asioille, outoa joka tapauksessa tällaisele ihmiselle, joka ei usko mitään, ellei itse konkreettisesti näe.

        Nämä asiat ovat kuten kaikki tiedämme salatut. Me emme voi niihin kajota enempää kuin meidän annetaan niihin tutustua. Sinä olit kokenut aivan ihmeellisen asian. Sait ennakkoon nähdä jotain sellaista joka herättää sinut tajuamaan, että asia tiedettiin jo se oli kirjoihin kirjoitettu että menetät poikasi. Näit tuon villapaidan kahdesti, unessa ja oikeasti. Miten tämänkin sitten selittäisi? Rauha pojallesi ja lohtua sinulle.


      • Abuela
        angi kirjoitti:

        Nämä asiat ovat kuten kaikki tiedämme salatut. Me emme voi niihin kajota enempää kuin meidän annetaan niihin tutustua. Sinä olit kokenut aivan ihmeellisen asian. Sait ennakkoon nähdä jotain sellaista joka herättää sinut tajuamaan, että asia tiedettiin jo se oli kirjoihin kirjoitettu että menetät poikasi. Näit tuon villapaidan kahdesti, unessa ja oikeasti. Miten tämänkin sitten selittäisi? Rauha pojallesi ja lohtua sinulle.

        jo toistakymmentä vuotta, aika on tasannut ja haalistanut surun, mutta kyllä se vieläkin joskus muistuttaa itsestään, muistan vieläkin sen mustan sumun, jossa silloin kuljin. En oikeastaan ihmettele enää että näin näkyjä.


      • Angi *
        Abuela kirjoitti:

        jo toistakymmentä vuotta, aika on tasannut ja haalistanut surun, mutta kyllä se vieläkin joskus muistuttaa itsestään, muistan vieläkin sen mustan sumun, jossa silloin kuljin. En oikeastaan ihmettele enää että näin näkyjä.

        Olen varma että se helpotti oloasi, jotenkin tajusit ettet itse ollut keksinyt sitä villapaita juttua. Jostain sen piti tulla sinulle merkisksi. Vai väitätkö ettei niin ollut?


      • Abuela
        Angi * kirjoitti:

        Olen varma että se helpotti oloasi, jotenkin tajusit ettet itse ollut keksinyt sitä villapaita juttua. Jostain sen piti tulla sinulle merkisksi. Vai väitätkö ettei niin ollut?

        uskon tai luulen, että ehkä jotain yliluonnollista on olemassa, vaan kun sitä en ymmärrä niin minun ei kannata sitä liikaa ajatella. Näin kuitenkin kävi.
        On varmaan olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ovat herkempiä tällaiselle, joku taivaan lahja sekin.


      • Angi *
        Abuela kirjoitti:

        uskon tai luulen, että ehkä jotain yliluonnollista on olemassa, vaan kun sitä en ymmärrä niin minun ei kannata sitä liikaa ajatella. Näin kuitenkin kävi.
        On varmaan olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ovat herkempiä tällaiselle, joku taivaan lahja sekin.

        Niin, ihminen kun huomaa hänelle sattuneen jotain ihmeellistä niin hän yleensä rupeaa janoamaan lisää tietoa ja taitoa. Kuten minulle on käynyt.


      • Angi *
        Abuela kirjoitti:

        jo toistakymmentä vuotta, aika on tasannut ja haalistanut surun, mutta kyllä se vieläkin joskus muistuttaa itsestään, muistan vieläkin sen mustan sumun, jossa silloin kuljin. En oikeastaan ihmettele enää että näin näkyjä.

        Usein ihmisen sairastutua vakavasti tai raskaan surunkeskellä nähdään näkyjä.Minä olen sen asian käynyt ajatuksissani läpi olen miettinyt miksi on näin. Tiedän että se johtuu siitä kun ihmisen päästä loppuu kaikki normaali ajatus, tulee kuplia jossa ei ole mitään sisällä. Silloin aukeaa tämä pieni käpynen aivoissa ja päästää lävitse niitä asioita mitä ei tässä nyky kiireen keskellä koskaan kukaan näe tai kuule. Minä olenkin siksi päässyt näissä yli-aistillisissa asioissa nopeasti eteen päin kun osaan avata tuon käpysen ja sulkea sen tarpeen vaatiessa.


      • MdK-MdK kirjoitti:

        Olin SriLankalla lomalla ystävieni kanssa ja sain tinnituksen, jonka arvelin johtuneen ilmastointilaitteista.
        Muutaman ensimmäisen päivän aikana tuo humina kuullosti vaimeilta afrikkalaisilta rummuilta, sitten siihen tuli sävelkin, joka soi korvissa aina kun olin huoneessani.

        Sävel on C.Brobergin virsi, jonka sanat on suomennettu.

        Virsi alkaa näin:
        "Oi Herrani, kun katson maailmaasi,
        kaikkea minkä sanallasi loit,
        sen kaikki langat otit hallintaasi,
        ravinnon, hoivan luoduillesi soit,
        sielussa kaikuu kiitos loputon:
        Hän suuri on, hän suuri on!
        Sielussa kaikuu...

        Kun ukkosmyrskyn, vetten pauhun kuulen
        ja näen salamoiden leiskunnan,
        pisarat aistin, tunnen sadetuulen
        ja lupauksen kaaren loistavan,
        sielussa kaikuu... "

        Virteen on vielä 4 säkeistöä lisää.

        Kerroin ystävilleni eräänä iltana kun olimme menossa syömään, että korvissani soi tuo virsi koko ajan, mutta parempi sekin kuin että tinnitus olisi jatkuva, monotooninen, korkea ääni.
        Olin ehtinyt olla kotona joulupäivän kun tuo tsunami sitten vei kaiken mennessään tapaninpäivänä siltäkin rannalta, missä olimme asuneet...

        Minusta tuo kokemus oli outo jo siellä ollessa, sen takia kerroin siitä ystävillenikin, jotka myös olivat muistaneet kertomukseni heti kun katastroofista kuulivat.
        Oliko se jonkunlainen ennakkovaroitus? Outoa joka tapauksessa.
        Ja kun sitten luin virren tekstin niin kylmät väreet kävivät.

        vaistosivat uhkaavan vaaran. Mistä ne sen tiesivät? Esim. Thaimaassa, missä turistit ratsastivat elefanteilla, ovat kertoneet että elefantit alkoivat töräytellä hätääntyneinä ja jonkun ajan päästä niitä ei pidätellyt mikään vaan ne lähtivät juoksemaan vuoristoon ja pelastivat siten, ei vaan itsensä, vaan ainakin selässään olevat turistit.


      • angi kirjoitti:

        Kyllä sinulle muutakin on sattunut? Nämä asiat ovat jännittäviä jos vaikka on sattunut samallaista kuin itsellekkin niin olis jännä kuulla lukemalla.

        joka on vieläkin mielessäni.
        Näin unta että olin menossa johonkin taidenäyttelyyn.
        Gallerian ulkopuolelle oli laitettu ns. installaatio, musta ruumisarkku, jossa makasi kaksi ruumista päät eri suuntiin.
        En ajatellut sitä sen enempää, mutta parin kuukauden päästä kuoli isäni ja kolme kuukautta myöhemmin veljeni liikenneonnettomuudessa.
        Silloin tuli tämä uni mieleen, että niinpä olisi voinut sijoittaa heidät vaikka samaan arkkuun.
        Päät heillä oli aina eläessäänkin eri suuntiin.
        Elämän ja kuoleman installaatio.

        Veljeni kuoleman edellä olin nähnyt toisen unen,
        missä veljeni vaimo ilmoitti että veljelleni on tulossa mittatilauspuku, pukutakki on keltainen.
        Kun hän sitten kuoli, oli "mittatilauspuku" tummaa tammea, vilja pelloilla lainehti keltaisena.


      • Angi *
        MdK-MdK kirjoitti:

        joka on vieläkin mielessäni.
        Näin unta että olin menossa johonkin taidenäyttelyyn.
        Gallerian ulkopuolelle oli laitettu ns. installaatio, musta ruumisarkku, jossa makasi kaksi ruumista päät eri suuntiin.
        En ajatellut sitä sen enempää, mutta parin kuukauden päästä kuoli isäni ja kolme kuukautta myöhemmin veljeni liikenneonnettomuudessa.
        Silloin tuli tämä uni mieleen, että niinpä olisi voinut sijoittaa heidät vaikka samaan arkkuun.
        Päät heillä oli aina eläessäänkin eri suuntiin.
        Elämän ja kuoleman installaatio.

        Veljeni kuoleman edellä olin nähnyt toisen unen,
        missä veljeni vaimo ilmoitti että veljelleni on tulossa mittatilauspuku, pukutakki on keltainen.
        Kun hän sitten kuoli, oli "mittatilauspuku" tummaa tammea, vilja pelloilla lainehti keltaisena.

        Oli tosiaan erikoisia ja niin selviä enteitä.

        Kun tälläisiä näkee niin väkisellä rupeaa uskomaan, että kaikki on ennalta määrätty. Ottaa huomioon että jokainen me täältä lähdemme ennemmin tai myöhemmin.
        Mutta tämäkin täytyy ottaa huomioon ettei kaikki halua menettää läheistään. Ja kun tulee tälläinen ristiriita ettei halua menettää läheistään ja kuitenkin tekee sen niin läheisille jää huonoja omiatuntoja siksi kun syyttelevät itseään. Miksen mennyt? Miksen tehnyt? Miksi sanoin niin ja miksen sanonut näin? Se on luonnollinen ele. Mutta kuitenkin jossain yritetään kaiken aikaa kertoa meille että hänen päivänsä oli luetut. Ettet kertakaikkiaa voinut mitään tehdä ennalta. Vaikka näemme näin selviä enneunia niin emme siltikään tahdo uskoa. Kyllä ihminen hullu.


      • Angi *
        MdK-MdK kirjoitti:

        vaistosivat uhkaavan vaaran. Mistä ne sen tiesivät? Esim. Thaimaassa, missä turistit ratsastivat elefanteilla, ovat kertoneet että elefantit alkoivat töräytellä hätääntyneinä ja jonkun ajan päästä niitä ei pidätellyt mikään vaan ne lähtivät juoksemaan vuoristoon ja pelastivat siten, ei vaan itsensä, vaan ainakin selässään olevat turistit.

        Tässä yhtenä päivänä sain voimakkaan tunteen että ulkona on jollakin hätä. Menin kiireesti ulos ja kuulin linnun huutavan hädissään. Meillä on Rapun alla kanaverkosta tehty suoja. Lintu oli päässyt jostain kumman raosta sen taakse sellaiseen kouruun kun oli kääntynyt mutkalle helmastaan. Kissa kiehnäsi ympärillä ja yritti löytää tietä saadakseen vangiksi joutuneen linnun. Silloin minä kiitin itseäni tämän tunteen uskomisesta. Jollen olisi uskonut tähän syvälliseen hengen viestiin niin nyt tuo lintu olisi kuollut, mutta kun uskoin niin sain pelastettua sen ja kissa jäi ilman saalista. Eläimillä on heidän kuulonsa ja selvänäkönsä aina toiminnassa me ihmiset olemme niin kiireisiä ja rauhattomia ettemme ehdi antaa vaikuttaa tuon kävyn meidän aivoissa.


      • kerro lisää
        MdK-MdK kirjoitti:

        vaistosivat uhkaavan vaaran. Mistä ne sen tiesivät? Esim. Thaimaassa, missä turistit ratsastivat elefanteilla, ovat kertoneet että elefantit alkoivat töräytellä hätääntyneinä ja jonkun ajan päästä niitä ei pidätellyt mikään vaan ne lähtivät juoksemaan vuoristoon ja pelastivat siten, ei vaan itsensä, vaan ainakin selässään olevat turistit.

        kerro lisää


      • kerro lisää
        MdK-MdK kirjoitti:

        Olin SriLankalla lomalla ystävieni kanssa ja sain tinnituksen, jonka arvelin johtuneen ilmastointilaitteista.
        Muutaman ensimmäisen päivän aikana tuo humina kuullosti vaimeilta afrikkalaisilta rummuilta, sitten siihen tuli sävelkin, joka soi korvissa aina kun olin huoneessani.

        Sävel on C.Brobergin virsi, jonka sanat on suomennettu.

        Virsi alkaa näin:
        "Oi Herrani, kun katson maailmaasi,
        kaikkea minkä sanallasi loit,
        sen kaikki langat otit hallintaasi,
        ravinnon, hoivan luoduillesi soit,
        sielussa kaikuu kiitos loputon:
        Hän suuri on, hän suuri on!
        Sielussa kaikuu...

        Kun ukkosmyrskyn, vetten pauhun kuulen
        ja näen salamoiden leiskunnan,
        pisarat aistin, tunnen sadetuulen
        ja lupauksen kaaren loistavan,
        sielussa kaikuu... "

        Virteen on vielä 4 säkeistöä lisää.

        Kerroin ystävilleni eräänä iltana kun olimme menossa syömään, että korvissani soi tuo virsi koko ajan, mutta parempi sekin kuin että tinnitus olisi jatkuva, monotooninen, korkea ääni.
        Olin ehtinyt olla kotona joulupäivän kun tuo tsunami sitten vei kaiken mennessään tapaninpäivänä siltäkin rannalta, missä olimme asuneet...

        Minusta tuo kokemus oli outo jo siellä ollessa, sen takia kerroin siitä ystävillenikin, jotka myös olivat muistaneet kertomukseni heti kun katastroofista kuulivat.
        Oliko se jonkunlainen ennakkovaroitus? Outoa joka tapauksessa.
        Ja kun sitten luin virren tekstin niin kylmät väreet kävivät.

        kerro lisää


    • seuraavaan os.
      • Angi *

        ...lisäksi. Käyn aika monissa paikoissa, mutten käytä tätä nimeäni joka paikassa.


    • Pär Pillhard

      ...sukululainen, joka on mielestäni tiukkapipoinen äiti. Hänen mielestään pienestä pitäen pitää puhua lapsille mikä on totta.

      Hänen kahdella pienokoisella ei ole koskaan ollut oikeasti edes joulupukkia. Vierastan hieman sitä.

      Jos henkisyys on sitä, että annetaan toivottomalle toivoa, esim. kuolemansairaan kanssa rukoillaan, on se ihan paikallaan, koska se ehkäisee hulluksituloa.

      Mitä ajattelet mietteistäni?

      • Angi *

        ..huono kasvattaja. Hän ei anna tipantippaa lapsilleen mielikuvitusta lapsista tulee ahdistuneita ja pois luotaan työntäviä yksilöitä. Lapsilla pitää olla heidän maailmansa heidän täytyy saada elää sitä elämää ensin joka on heitä lähempänä. Jokainen terve ihminen ymmärtää että kaikissa asioissa edetään hitaasti, samoin lapsi etenee kaikissa asioissa hitaasti. Hän siirtyy asteittain pois tästä satujen ja mielikuvitusten maailmasta, tuoden mukanaan aikuisuuteen jotain näistä alkuelämässään sattuneista muistoista jotka hämäsivät hänet ensin uskomaan, että se tapahtuu kaikille, kunnes huomaa ajanmittaan ettei se olekkaan kaikkien elämää, että se onkin tapahtunut vain minulle...
        Tykkäsitkö sinä että tuo Äiti oli oikeessa?


    • Angi *

      ...lähimmäisiltä. Mitä he olisivat mieltä siitä, sanotaanko potilaalle hänen loppunsa olevan ovella? Miksi se on niin tärkeetä tietää? Minusta tuntuu mieluummin siltä että tässä halutaan alkaa ihmisen kidutus ajoissa. Kuoleehan ihmisiä jatkuvasti onnettomuuksissa äkisti. Ajatelkaas tätä ja vastatkaa mitä te ajattelette tälläiisestä tavasta?

      • ii-li

        Tieto antaa varmuuden. Usein tasapainon ja levollisuuden. Voi valmistautua lähtöönsä, vaikka pelottaakin. - Varmaan se on luonnekysymyskin.

        Jos olet joskus käynyt saattohoitokodissa, niin tunnelma siellä on hyvin leppoisa.

        Julmempaa minusta oli se, että tuntemani potilas kielsi kertomasta aviopuolisolleen, mikä häntä vaivaa ja että loppu on lähellä. Kaikki muut ympärillä tiesivät, paitsi puoliso, joka elätteli turhia toiveita ja valvoi vuorokaudet ympäriinsä vuoteen äärellä.

        Vaikea kysymys joka tapauksessa. Ei sitä ainakaan saisi töksyttää, vaan potilaalle pitää tarjota mahdollisuus pitkäänkin keskusteluun hoitovaihtoehdoista ja muusta, jos hän sitä haluaa. Hänhän saattaa haluta siinä vaiheessa tehdä hoitotestamentikin, jos ei ole tehnyt sitä aikaisemmin.


      • Angi *
        ii-li kirjoitti:

        Tieto antaa varmuuden. Usein tasapainon ja levollisuuden. Voi valmistautua lähtöönsä, vaikka pelottaakin. - Varmaan se on luonnekysymyskin.

        Jos olet joskus käynyt saattohoitokodissa, niin tunnelma siellä on hyvin leppoisa.

        Julmempaa minusta oli se, että tuntemani potilas kielsi kertomasta aviopuolisolleen, mikä häntä vaivaa ja että loppu on lähellä. Kaikki muut ympärillä tiesivät, paitsi puoliso, joka elätteli turhia toiveita ja valvoi vuorokaudet ympäriinsä vuoteen äärellä.

        Vaikea kysymys joka tapauksessa. Ei sitä ainakaan saisi töksyttää, vaan potilaalle pitää tarjota mahdollisuus pitkäänkin keskusteluun hoitovaihtoehdoista ja muusta, jos hän sitä haluaa. Hänhän saattaa haluta siinä vaiheessa tehdä hoitotestamentikin, jos ei ole tehnyt sitä aikaisemmin.

        .. niin aina on jotain kierto teitä. Esimerkiksi kun potilas tietää ettei enään ole mitään tehtävissä niin häneltä kuolee kaikki toivo. Äkki kuolemassa ei tarvitse toivoa mitään kun se jo on ohi. Tämä epätoivo kestää ehkä 3 kk Kaikkine kipuineen ja särkyineen. Sitä on ihan kamala katsoa vierestä olkoonkin saattokoti kuinka lepponen tahansa.
        Tietysti tälläkin asialla on kaksi puolta. Ja suuremmalta osin luonne kysymys, kuten sanoit. Olet oikeassa kun ajattelen samallailla kuin sinäkin, mutta kun olen sattumalta nähnyt tämän asian jo aika läheltä niin tunnen suunnatonta tuskaa näiden läheisten puolesta jotka ovat saman käyneet vielä lähempää läpi. Halusin jotenkin purkaa itseäni. Nyt tuntuu siltä että minua odottaa uusi rääkki. Tuleeko tässä rääkissä vahvemmaksi vai heikommaksi?


      • Anskuliini
        Angi * kirjoitti:

        .. niin aina on jotain kierto teitä. Esimerkiksi kun potilas tietää ettei enään ole mitään tehtävissä niin häneltä kuolee kaikki toivo. Äkki kuolemassa ei tarvitse toivoa mitään kun se jo on ohi. Tämä epätoivo kestää ehkä 3 kk Kaikkine kipuineen ja särkyineen. Sitä on ihan kamala katsoa vierestä olkoonkin saattokoti kuinka lepponen tahansa.
        Tietysti tälläkin asialla on kaksi puolta. Ja suuremmalta osin luonne kysymys, kuten sanoit. Olet oikeassa kun ajattelen samallailla kuin sinäkin, mutta kun olen sattumalta nähnyt tämän asian jo aika läheltä niin tunnen suunnatonta tuskaa näiden läheisten puolesta jotka ovat saman käyneet vielä lähempää läpi. Halusin jotenkin purkaa itseäni. Nyt tuntuu siltä että minua odottaa uusi rääkki. Tuleeko tässä rääkissä vahvemmaksi vai heikommaksi?

        Läheiseni sairastui toukokuun alussa, toukokuun viimeinen päivä todettiin että sairaus oli syöpää ja mitään ei ole tehtävissä.
        Koko sairauden ajan hän hoiti käytännön asioita kuntoon, opetti jälkeenjääviä hoitamaan omia tehtäviään, kaksi viikkoa ennen kuolemaa kysyin häneltä pelkääkö hän, niin hän vastasi ettei pelkää mutta häntä harmittaa, kun ei olisi vielä halunnut lähteä.
        Hän halusi saada kaikki mahdolliset hoidot ja odotti ihmettä.
        Samaa ihmettä me kaikki hänen vierellään odotimme, iloitsimme jokaisesta paremmasta päivästä, tunsimme tuskaa hänen kanssaan, hänen on nyt hyvä olla, mutta meille jäi ikävä.


      • Angi *
        Anskuliini kirjoitti:

        Läheiseni sairastui toukokuun alussa, toukokuun viimeinen päivä todettiin että sairaus oli syöpää ja mitään ei ole tehtävissä.
        Koko sairauden ajan hän hoiti käytännön asioita kuntoon, opetti jälkeenjääviä hoitamaan omia tehtäviään, kaksi viikkoa ennen kuolemaa kysyin häneltä pelkääkö hän, niin hän vastasi ettei pelkää mutta häntä harmittaa, kun ei olisi vielä halunnut lähteä.
        Hän halusi saada kaikki mahdolliset hoidot ja odotti ihmettä.
        Samaa ihmettä me kaikki hänen vierellään odotimme, iloitsimme jokaisesta paremmasta päivästä, tunsimme tuskaa hänen kanssaan, hänen on nyt hyvä olla, mutta meille jäi ikävä.

        Sinun läheinen oli todella vahva ihminen. Täytyy sanoa että todella voimakas tahtoinen. Häntä vain harmitti. Minun ystäväni meni lukkoon, hän ei ollut vahva. Hän antoi heti periksi ja oli kuulemansa tuomion jälkeen kuollut siis elävä kuollut.


    • soilike

      Kaikki ihmiset ovat henkisiä.
      Ihminen on ainoa eläin, jolla tiedetään olevan tietoisuus omasta itsestään
      Joukossamme on myös julmia, tyhmiä tai tunteettomia, jotka voivat lisätä lähimmäisen, jo ennestään raskasta kuormaa, tyhmillä tokaisuilla.
      Kyllä ihminen itse tietää jo silloin, kun elämä on loppumassa

      • Angi *

        ..ei kaikki halua tietää. Tai ei kaikki halua uskoa että näin on asian laita. Eikä minulla ollut tarkoitus kinata kuka tietää ja mitä, vaan minulla oli tarkoitus kysyä teidän mielipiteitä salassa pidosta. Lääkäri joka tietää potilaan kuolevan ei tarttisi sanoa ettei mitään voida tehdä? Vaan lääkärin pitäisi sanoa aina voi tehdä jotain. Antaa toivoa potilaalle mitä hän tarvitsee.


      • Isosisko 1
        Angi * kirjoitti:

        ..ei kaikki halua tietää. Tai ei kaikki halua uskoa että näin on asian laita. Eikä minulla ollut tarkoitus kinata kuka tietää ja mitä, vaan minulla oli tarkoitus kysyä teidän mielipiteitä salassa pidosta. Lääkäri joka tietää potilaan kuolevan ei tarttisi sanoa ettei mitään voida tehdä? Vaan lääkärin pitäisi sanoa aina voi tehdä jotain. Antaa toivoa potilaalle mitä hän tarvitsee.

        Minä haluan tietää milloin ei ole enää mitään toivoa,haluan sen etsikkoajan itselleni.
        On hyvä valmistaa itsensä vielä viime metreillä,
        siihen viimeiseen vaunuun.
        Ja ennenkaikkea haluan että minulle ei sitten mitään hoitoja anneta,vain kivun lievennystä,ja jos olisi mahdollista siinä vaiheessa antaa se viimeinen piikki.


      • Pikkusisko 2
        Isosisko 1 kirjoitti:

        Minä haluan tietää milloin ei ole enää mitään toivoa,haluan sen etsikkoajan itselleni.
        On hyvä valmistaa itsensä vielä viime metreillä,
        siihen viimeiseen vaunuun.
        Ja ennenkaikkea haluan että minulle ei sitten mitään hoitoja anneta,vain kivun lievennystä,ja jos olisi mahdollista siinä vaiheessa antaa se viimeinen piikki.

        Jospa sellainen olisikin jo täällä pohjois maissa mahdollinen, niin minä haluaisin sen myös.
        Tuosta etsikkoajasta voidaan olla montaa mieltä. Koska useimmiten potilaat menevät lääkäriin liian myöhään kuulemaan tuomionsa. Tämä minun edesmennyt ystäväni sai tiedon kuuttaviikkoa ennen kuolemastaan. Hän meni sokkiin josta ei koskaan vironnut. Hän ei koskaan sanonut sanaakaan kellekkään sen tiedon saatuaan. Nyt hänen ei enään tarvitse mitään sanoa. Mutta hänellä oli aivan kamalat kivut. Sitä oli kamala katsella. Sai hän piikkejä särkyyn mutta ei niin paljon että kokonaan olisi kivuistaan päässyt. Eikä koskaan saanut armopiikkiä.


      • Catleija
        Angi * kirjoitti:

        ..ei kaikki halua tietää. Tai ei kaikki halua uskoa että näin on asian laita. Eikä minulla ollut tarkoitus kinata kuka tietää ja mitä, vaan minulla oli tarkoitus kysyä teidän mielipiteitä salassa pidosta. Lääkäri joka tietää potilaan kuolevan ei tarttisi sanoa ettei mitään voida tehdä? Vaan lääkärin pitäisi sanoa aina voi tehdä jotain. Antaa toivoa potilaalle mitä hän tarvitsee.

        Mielestäni lääkärin tehtävä on kertoa potilaalle totuus. Mitä vaikeammasta ja arvaamattomasta tilanteesta on kysymys, sitä tärkeämpää lääkärin on oltava sanojensa valinnassa. Joskus potilas itse kysyy jäljellä olevaa elinaikaansa, mutta niissä arvioinneissa on opittu olemaan varovaisia sillä useimmiten erehdytään.

        Kun ihminen saa tietää sairastavansa niin vakavaa sairautta, että hän ellei ihmettä tapahdu tulee menehtymään siihen niin hän menee ikäänkuin shokkiin ja ei pysty ottamaan sitä tietoa vastaan. Läheiset ihmettelevätkin eikö potilas ole ymmärtänyt mitä lääkäri on kertonut.

        Potilaan pitää saada rauhassa sulatella vaikeaa asiaa ja läheisiltä vaaditaan myös paljon. Lopulta se sairas suree sitä, kun toiset suree ja on heidän takiaan urhea eikä näytä ahdistustaan. Olen seurannut erään saattohoitokodin toimintaa serkkuni kohdalla, joka vietti siellä viimeiset elinkuukautensa kuollessaan syöpään.

        Rauhallinen valoisa ilmapiiri ja hyvä kivunhoito antoi potilaalle turvallisen ja levollisen loppuajan. Siellä oli omaisten hyvä olla mukana auttamassa ja keskusteluapua oli saatavana.


      • Angi *
        Catleija kirjoitti:

        Mielestäni lääkärin tehtävä on kertoa potilaalle totuus. Mitä vaikeammasta ja arvaamattomasta tilanteesta on kysymys, sitä tärkeämpää lääkärin on oltava sanojensa valinnassa. Joskus potilas itse kysyy jäljellä olevaa elinaikaansa, mutta niissä arvioinneissa on opittu olemaan varovaisia sillä useimmiten erehdytään.

        Kun ihminen saa tietää sairastavansa niin vakavaa sairautta, että hän ellei ihmettä tapahdu tulee menehtymään siihen niin hän menee ikäänkuin shokkiin ja ei pysty ottamaan sitä tietoa vastaan. Läheiset ihmettelevätkin eikö potilas ole ymmärtänyt mitä lääkäri on kertonut.

        Potilaan pitää saada rauhassa sulatella vaikeaa asiaa ja läheisiltä vaaditaan myös paljon. Lopulta se sairas suree sitä, kun toiset suree ja on heidän takiaan urhea eikä näytä ahdistustaan. Olen seurannut erään saattohoitokodin toimintaa serkkuni kohdalla, joka vietti siellä viimeiset elinkuukautensa kuollessaan syöpään.

        Rauhallinen valoisa ilmapiiri ja hyvä kivunhoito antoi potilaalle turvallisen ja levollisen loppuajan. Siellä oli omaisten hyvä olla mukana auttamassa ja keskusteluapua oli saatavana.

        ..tästä viimeisestä painajaisestani eroon pikkuhiljaa. Toivon tänne kaikille osanottajille oikein hyvää loppukesää. Minä kyllä palailen näiden asioiden tiimoilta tänne kun nyt minulle on tulossa toinen samallainen koettelemus.Katsotaan nyt miten tämä uusi asia sujuu. Joskus olen sitä ihmetellyt että joillekkin annetaan kokoajan kuolemantapauksia toisensa jälkeen. Nyt se on tullut minun kohdalleni, ystävien merkeissä. Näiden vuoksi olen täällä harmitellut että jos hän ei olisi tiennyt että tälläkertaa ei voida mitään tehdä niin hän olisi jatakanut taistelua. Mutta kuten sanoin hän sai kylmän suihkun päin naamaa ja kaikki toivo oli mennyttä.


    • josta voin

      Mulla oli viimenen 100 markkaa senaikasita rahaa taskussa. Tiliin oli aikaa 10 päivää. Yhtäkkiä sain kummallisen pakkomielteen rikkoa satanen puoliksi ja mennä pajatsoon pelaan. Rupesin heti voittamaan kokoajan sain suoran osuman keskelle. Olin kuin unessa ja täytin lippaan silloin oli 50 penniä peli raha. Voitin kaikki keskellä olevat rahat ja vielä sivuiltakin. Taskuni olivat täynnä kolikoita olin hukkua 50 pennisiin. Silloin muistin nähneeni unen että löysin pieni penninrahoja kourakaupalla ja olin sullonut kaikki taskut täyteen niitä. Tajusin nähneeni enne unen joka toteutui sataprosenttisesti.

      • angi

        Paljonko sait rahaa? Sait varmaan toisen viisikymppisen vai?


      • josta voin

        eli mulla oli yhteensä 255mk kun vaihdon ne kolikot. Elin sen 10 päivää paremmin mitä olisin sen satasenkanssa tehnyt. Sain ostaa yhen oluenkin..


    • Angi *

      Onko Ateistinen henkinen?

      • soilike

        Koko ihmisrotu, aatteista ja uskonnosta riippumatta on henkinen
        Meille on jostain käsittämättömästa syystä suotu kyky ajatella.
        Ajatellaan me sit mitä vaan, niin tämä ajattelukyky on ehdottomasti henkistä
        Ei pidä sotkee uskontoihin, ne taas ovat oman perimän tai uskomuksen seurausta.


      • Virdahebo

        Parasta aina katsahtaa Nykysuomen sanakirjasta, mitä milläkin sanalla tarkoitetaan - eikä aina silloinkaan päästä yksimielisyyteen niiden merkityssisällöistä. Sanathan ovat vain likiarvoja ja etenkin abstrakteja asioista puhuessamme menemme niin usein toisiltamme hukkaan...

        Kyllä ateismi on ihmisen eräs henkinen olotila. Hän miettinyt käsitettä "Jumala" ja tullut siihen tulokseen, ettei Jumalaa ole. Hänellä on selkeä Jumala-suhde, hän on Jumalan kieltäjä.

        Ei pidä sekoittaa sanoja henkinen ja hengellinen. Ne ovat kaksi eri asiaa. Ateismi on siis ateistin ei-hengellinen olotila.

        Ateisti on aivan oikeassa siinä, ettei Jumalan olemassaoloa voida mitenkää tieteellisesti todistaa. Jumalaan uskotaan. Usko ei ole tietoa.

        Kurkkaapa Nykysuomen sanakirjasta tarkemmin...


      • Angi *
        Virdahebo kirjoitti:

        Parasta aina katsahtaa Nykysuomen sanakirjasta, mitä milläkin sanalla tarkoitetaan - eikä aina silloinkaan päästä yksimielisyyteen niiden merkityssisällöistä. Sanathan ovat vain likiarvoja ja etenkin abstrakteja asioista puhuessamme menemme niin usein toisiltamme hukkaan...

        Kyllä ateismi on ihmisen eräs henkinen olotila. Hän miettinyt käsitettä "Jumala" ja tullut siihen tulokseen, ettei Jumalaa ole. Hänellä on selkeä Jumala-suhde, hän on Jumalan kieltäjä.

        Ei pidä sekoittaa sanoja henkinen ja hengellinen. Ne ovat kaksi eri asiaa. Ateismi on siis ateistin ei-hengellinen olotila.

        Ateisti on aivan oikeassa siinä, ettei Jumalan olemassaoloa voida mitenkää tieteellisesti todistaa. Jumalaan uskotaan. Usko ei ole tietoa.

        Kurkkaapa Nykysuomen sanakirjasta tarkemmin...

        ..suomessa käydessä. Se voisi todellakin olla oikea aarre minulle.
        Kiitos kun jaksoit hiukan selkiinnyttää minun hataraa kieltäni. ;-) Ehkä sekotan hiukan kieliä keskenään kun sattuu joskus sukulaistenkin kanssa kummallisia hiljaisia hetkiä.

        Oppia ikä kaikki sanoi mummo, kun kanalla pöytää siivos.


      • Angi *
        soilike kirjoitti:

        Koko ihmisrotu, aatteista ja uskonnosta riippumatta on henkinen
        Meille on jostain käsittämättömästa syystä suotu kyky ajatella.
        Ajatellaan me sit mitä vaan, niin tämä ajattelukyky on ehdottomasti henkistä
        Ei pidä sotkee uskontoihin, ne taas ovat oman perimän tai uskomuksen seurausta.

        ,,, mitä muut tietävät?
        Henki on näkymätön tai hiukan näkyvä harso jonka erittäin herkät ihmiset voivat nähdä. Tuo harso on Astraali keho joka väreilee kun sitä katsoo tarkkaan sivusta salaa. Hengellinen on se joka uskoo Jumalaan ja puolustaa uskoaan. Kaikki ihmiset ovat henkisiä enemmän ja vähemmän. Henkisyyttä on monen vahvuista. Useimmin kuitenkin "Ateisti" ei usko mihinkään yliluonnolliseenkaan. Mutta henkinen ihminen joka uskoo Jumalaan ei myöskään usko aina näihin yliluonnollisiin aistimuksiin. Jäljelle jää nämä kuten minä esimerkiksi. Uskon Jumalaan, mutten ole uskovainen. Elän kuin pakana mutta uskon kuitenkin että Jumala on. Uskon Jumalaan kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan luojaan. Silti uskon yliaistilliseen kun olen todistettavasti kokenut yliaistillista. Jumalan ihmeet ovat tutkimattomat.


      • katriina64
        Angi * kirjoitti:

        ..suomessa käydessä. Se voisi todellakin olla oikea aarre minulle.
        Kiitos kun jaksoit hiukan selkiinnyttää minun hataraa kieltäni. ;-) Ehkä sekotan hiukan kieliä keskenään kun sattuu joskus sukulaistenkin kanssa kummallisia hiljaisia hetkiä.

        Oppia ikä kaikki sanoi mummo, kun kanalla pöytää siivos.

        vielä kuullutkaan, että "oppia ikä kaikki jne:)
        Sellainen taas on tuttu, että "konstit on monet, sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki."

        Olisi mielenkintoista ja jännittävää kokea yliluonnollisia kokemuksia, mutta en usko, että sellaisten kokeminen olisi kiinni mistään omasta halusta tulla vaikkapa meedioksi.

        Kohdallani saattaa kyllä kammeta vastaan erittäin tarkka reaalisissa tosiasioissa pitäytyminen. Ymmärrän asiat materialistisesta näkökulmasta ja aurat, sekä astraaliruumiit, tai henget ovat minusta huuhaata. Tai ne ovat sitä minulle, joka en niitä näe ja koe. Jollekin "henkiselle" ihmiselle ne ovat tosiasioita ja arkipäivää.
        Jos alkaisin puhua vaikkapa perheelleni kummitusjuttuja, niin he toimittaisivat minut hoitoon, niin "epähenkinen" olen ja olen aina ollut.


      • angi
        katriina64 kirjoitti:

        vielä kuullutkaan, että "oppia ikä kaikki jne:)
        Sellainen taas on tuttu, että "konstit on monet, sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki."

        Olisi mielenkintoista ja jännittävää kokea yliluonnollisia kokemuksia, mutta en usko, että sellaisten kokeminen olisi kiinni mistään omasta halusta tulla vaikkapa meedioksi.

        Kohdallani saattaa kyllä kammeta vastaan erittäin tarkka reaalisissa tosiasioissa pitäytyminen. Ymmärrän asiat materialistisesta näkökulmasta ja aurat, sekä astraaliruumiit, tai henget ovat minusta huuhaata. Tai ne ovat sitä minulle, joka en niitä näe ja koe. Jollekin "henkiselle" ihmiselle ne ovat tosiasioita ja arkipäivää.
        Jos alkaisin puhua vaikkapa perheelleni kummitusjuttuja, niin he toimittaisivat minut hoitoon, niin "epähenkinen" olen ja olen aina ollut.

        .. Sinulla vaan ei vielä ole ollut aika, kokea näitä itsestään selvyyksiä. Nämä henkiset eli syvälliset asiat tulevat sinunkin kohdallesi jonain päivänä. Siksi niistä on hyvä puhua etukäteen, ettei sitten tämän uuden tilanteen kohdalla, luule seonneensa. Olet jo hiukan tietoinen että saattaa tapahtua jotain sellaista mitä et pystykkään relisoimaan. Minä tiedän että kaikille ihmisille tapahtuu joskus elämän aikana joku tälläinen yliaistikas asia joka ei mene perille. Tulee kuin lukko eteen jollei ole jo etukäteen asioista perillä. Ennenvanhaan monet naiset joutuivat vaihdevuosien aikoihin mielisairaalaan. Kun ei kukaan halunnut uskoa että hän oli todellakin nähnyt jotain aivan käsittämätöntä. Nainen oli yksin tietoineen ja niin hänet suljettiin sairaalaan saamaan sähkösokkia.

        No toi minun sananlaskuni oli aika hatara, sinä osasit sen oikein:)


      • katriina64
        angi kirjoitti:

        .. Sinulla vaan ei vielä ole ollut aika, kokea näitä itsestään selvyyksiä. Nämä henkiset eli syvälliset asiat tulevat sinunkin kohdallesi jonain päivänä. Siksi niistä on hyvä puhua etukäteen, ettei sitten tämän uuden tilanteen kohdalla, luule seonneensa. Olet jo hiukan tietoinen että saattaa tapahtua jotain sellaista mitä et pystykkään relisoimaan. Minä tiedän että kaikille ihmisille tapahtuu joskus elämän aikana joku tälläinen yliaistikas asia joka ei mene perille. Tulee kuin lukko eteen jollei ole jo etukäteen asioista perillä. Ennenvanhaan monet naiset joutuivat vaihdevuosien aikoihin mielisairaalaan. Kun ei kukaan halunnut uskoa että hän oli todellakin nähnyt jotain aivan käsittämätöntä. Nainen oli yksin tietoineen ja niin hänet suljettiin sairaalaan saamaan sähkösokkia.

        No toi minun sananlaskuni oli aika hatara, sinä osasit sen oikein:)

        sellainen periodi elämässään, jolloin on erittäin herkkä yliluonnollisille asioille. Aavistaa, tai ennustaa jonkun tapahtuman, tai kokee sellaista outoa selittämätöntä huolta jostain perheensä jäsenestä, tai muusta sukulaisestaan. Siskopuoleni mummo(ei minun mummoni)meillä on eri isä, osasi kuulemani mukaan ennustaa tulevia tapahtumia, mutta ei täsmälleen, vaan niin, että hätä ja huoli valtasi voimakkaasti mielen, ja pian hän sai kuulla huonoja uutisia. Muistaakseni hän osasi myös valmistaa luonnonyrteistä tervehdyttäviä rohtoja.


      • Angi *
        katriina64 kirjoitti:

        sellainen periodi elämässään, jolloin on erittäin herkkä yliluonnollisille asioille. Aavistaa, tai ennustaa jonkun tapahtuman, tai kokee sellaista outoa selittämätöntä huolta jostain perheensä jäsenestä, tai muusta sukulaisestaan. Siskopuoleni mummo(ei minun mummoni)meillä on eri isä, osasi kuulemani mukaan ennustaa tulevia tapahtumia, mutta ei täsmälleen, vaan niin, että hätä ja huoli valtasi voimakkaasti mielen, ja pian hän sai kuulla huonoja uutisia. Muistaakseni hän osasi myös valmistaa luonnonyrteistä tervehdyttäviä rohtoja.

        mikään ei estä sinuakaan olemasta vielä tuon mummon kaltainen. Yhden asian haluan sinulle sanoa kaikilla on jonain päivänä jokin pieni näyttö. Tietysti heillä jotka kuolevat aikaisemmin niin he näkevät vasta kuolemansa jälkeen, että meillä on mahdollisuus ottaa heihin yhteyttä. Me tulemme heitä puolitiehen vastaan kuten hekin meitä. Eli kun nukumme saamma parhaiten ja vaarattomammin yhteyden. Minä olen saanut yhteyden lapsuuden toveriini joka kuoli 40 ikäisenä tulipalossa. Hän on vain kerran käynyt minua tervehtimässä. Se riitti minulle sain sen käynnin jäleen itselleni rauhan.


      • vaarivaari*

        Ei usko edes itseensä?
        Jumalaan uskomisessa on se hankala puoli, että siinä tulee piru kaupanpäälle (jing-jang ilmiönä).

        Monta kertaa uskontojen kätköön piilotetaan sellaista, joka on uskottavaa ilman uskontoakin ja paljon sellaista, jota ei edes olisi ilman uskontoa.
        Parempi olla 1/2-ateisti. Uskoa vain hyvään!


      • yksinkertainen mummo
        vaarivaari* kirjoitti:

        Ei usko edes itseensä?
        Jumalaan uskomisessa on se hankala puoli, että siinä tulee piru kaupanpäälle (jing-jang ilmiönä).

        Monta kertaa uskontojen kätköön piilotetaan sellaista, joka on uskottavaa ilman uskontoakin ja paljon sellaista, jota ei edes olisi ilman uskontoa.
        Parempi olla 1/2-ateisti. Uskoa vain hyvään!

        Joko olet tai et ole, siis uskova tai ateisti. Voi olla matkalla taivaaseen tai helvettiin, ei ole muita vaihtoehtoja.


      • vaarivaari*
        yksinkertainen mummo kirjoitti:

        Joko olet tai et ole, siis uskova tai ateisti. Voi olla matkalla taivaaseen tai helvettiin, ei ole muita vaihtoehtoja.

        Onko se kristittyjen, Muhamettilaisten, jonkun kristityn lahkon, idän uskontojen taivas/helvetti. Moniko sinne sopii?

        Minä en usko yhteen tiukkarajaiseen uskontoon, jonka tärkein oppi on: "kymmenykset kirkolle"


      • Virdahebo
        vaarivaari* kirjoitti:

        Ei usko edes itseensä?
        Jumalaan uskomisessa on se hankala puoli, että siinä tulee piru kaupanpäälle (jing-jang ilmiönä).

        Monta kertaa uskontojen kätköön piilotetaan sellaista, joka on uskottavaa ilman uskontoakin ja paljon sellaista, jota ei edes olisi ilman uskontoa.
        Parempi olla 1/2-ateisti. Uskoa vain hyvään!

        ...kas hymy jo puoli on hyvettä
        ja itkeä ei voi ilkeä
        miss' ihmiset tuntevat tuntehin
        liki liikkuvi jumalakin
        ...


        Kiitos vaarivaari!


      • Angi *
        vaarivaari* kirjoitti:

        Ei usko edes itseensä?
        Jumalaan uskomisessa on se hankala puoli, että siinä tulee piru kaupanpäälle (jing-jang ilmiönä).

        Monta kertaa uskontojen kätköön piilotetaan sellaista, joka on uskottavaa ilman uskontoakin ja paljon sellaista, jota ei edes olisi ilman uskontoa.
        Parempi olla 1/2-ateisti. Uskoa vain hyvään!

        ..todella parempi olla puoliateisti. Minä kuitenkin itse uskon Jumalan henkeen joka kulkee maan ja vetten päällä. Siitä en ikinä käy kinaamaan etteikö niin olisi. Tiedän että paljon on asioita mitä Jumala on luonut ihmiselle. Ihminen on vain niin kylmä ja tunteeton ettei usko jollei näe vaikka silmät on saanut synnyin lahjana sen kolmannenkin silmän siihen keskelle otsaa. Jos Ihminen uskoisi ja olisi sen aina tehnyt, tai jollei kirkko pappeineen olisi saanut koko taitoa ihmisiltä pois niin meidän elämä olisi aivan toisellainen nyt. Kaikki ihmiet osaisivat käyttää näitä kykyjä ja olisivat niitä kehittäneet paljon pidemmälle. Olisi meidän maapallo paratiisi tänään. Pappien piti saada uskovaisia mutta he veivät ihmiseltä hänen arvonsa olla Jumalan luoma. Papit hallitsivat ihmistä. Tänään kun he eivät enään hallitse niin on jäänyt kuitenkin ihmiseltä oppimatta se seikka ettei kaikki näy tavallisilla silmillä että täytyy osata avata tuo otsasilmä joka näkee ihmisen lävitse siihen toiseen tasoon jota ei nähdä paljailla maallisilla silmillä. On jäljellä ateistit ja uskottomat. Ihminen ei tarvitse minkäänlaista lahkoa olla uskossa, tai yleensä uskoa siihen mitä ei itse näe. Siihen ei tarvita kirkkoja ei lahkoja ei toista ihmistä. Me voimme uskoa Jumalaan ilman että olisimme uskovaisia.


    • Huuha

      Jos sairastaisin syöpää tai mitä tahansa muuta parantumatonta sairautta, jonka ennuste on kuolema, haluan tietää sen. Mutta ihmisiä on monenlaisia, korrektia olisi ainakin kysyä potilaalta, haluaako hän ennusteen kuin lääkärinä pämäyttää suoraan,että aikaa on vähän tai jopa antaa tarkempia ennusteita.

      Äitini oli iäkäs eli päälle seitsemänkymmenen sairastuessaan syöpään. Kun ensimmmäistä diagnoosia tehtiin ts. sairaus osoittautui syöväksi, lääkäri sanoi äidilleni noin vaan,
      että rouva se ensi vuotta ei sitten näekään, tämä on sen verran pahanlaatuista, että tähän kuolee nopeasti. Se oli äidilleni hirveä järkytys eli ei itse sanoma vaan tapa, jolla se tuotiin julki. Hän oli mennyt yksin vastaanotolle, tiedossa ei ollut, että tällainen diagnoosi oli tulossa.

      Kaiken kukkuraksi äitini näki sen seuraavan vuoden vaan ei enää seuraavaa. En pelkää kuolemaa, olen siihen omalla tavallani valmistautunut siten kuin siihen yleensä henkisesti voi valmistautua. Mielestäni kuolemaan kannattaa ajatella jo etukäteen (ei tietenkään jatkuvasti veivata mielessään tällaisia ajatuksia), mutta ainakin siltä kannalta, onko joitakin asioita tai ihmissuhteita, joissa olen menetellyt väärin - voisinko vielä korjata virheitäni, mitä hyvää on jäänyt jollekin sanomatta tai tekemättä, olenko kiittänyt riittävästi vai vain moittinut.

      Kuolemaan valmistautuminen ei välttämättä ole kitumista henkisesti enempää kuin fyysisesti. Henkinen puoli on itsestä kiinni. Totuus kuitenkin on, että parantumattomassa sairaudessa on usemmiten aikaa valmistautua kuolemaan, äkkikuolemissa sitä ei enää ole. Tuskiin, siis fyysisiin, saa kyllä kipulääkkeitä riittävästi, olen sen nähnyt.

      Läheisiä kannattaa valmistaa lähtöön, jos suinkin jaksaa. En näe kuolemaa pelottavana mustana aukkona vaan päätepisteenä, elämän uutena vaiheena itseasiassa. Emmehän me syntymistämmekään voi pelätä, miksi sitten kuolemaa, johon elämä väistämättä päättyy jokaisella.

      Olen varmasti hyvin omituinen, mutta itse koen kuoleman vapauttajana. Loppujen lopuksi niin se oli äitini kohdallakin, tuskat olivat valtaisat ja äitini oli täysin poissa - kipulääkityksen vuoksi - tästä maailmasta jo ainakin viikon verran ennen kuolemaansa. Onneksi olimme aina puhuneet ja keskustelleet paljon, myös kuolemasta ja tavasta, jolla äitini mm. halusi asioitaan järjestettävän poismenon jälkeen. Minä itkin kyllä kuin vesiputous.Jälkeenpäin olin kiitollinen, että hän jaksoi menetellä näin.

      Useimmat varmasti ajattelevat kuolemasta toisin. Riippuu ehkä eletystä elämästä, mitä ja minkälaista elämää taakseen jättää, paljonko on kiinni ihmisissä ja maailmassa. Kauheinta olisi lähiomaisen kannalta, jos en olisi tiennyt, että äitini kuolee kohta. Olisi jäänyt niin monia kysymyksiä kysymättä ja vastaamatta puolin ja toisin. Niin kävi isäni ja veljeni kohdalla, jotka molemmat menehtyivät tapaturmaisesti.

      Äitiäni lohduttivat aikanaan keskustelut seurakunnan ja sairaalapastorin kanssa. Itse keskustelin paljon sairaalassa hoitajien kanssa, joille nämä sairastamiseen liittyvät kuolemankysymykset ovat tulleet ainakin joiltakin osin tutuksi.

      Niin - kerronpa tämänkin, vaikka eihän minua kukaan uskonut. Äitini poismenoon oli enää korkeintaan muutama vuorokausi,hän oli koomassa. Oli ilta ja olin juuri tullut sairaalasta ja istuin parvekkeellani. Kuulin kuinka äitini ääni kutsui minua nimeltä ja sanoi:" Olen nyt lähdössä ". Samalla näin äitini hymyilevät kasvot.Meni muutama tunti, kun sairaalasta soitettiin,että äitini oli lähtenyt. Sanoinkin, että hän kävi jo henkilökohtaisesti jättämässä minulle hyvästit.

      • Angi *

        Kiitos kun kerroit. Sinulla on todella ollut mahtavia kokemuksia. Toivon että elämäsi tulisi täst`edes olemaan kaunis ja sees. Toivon sinulle kultaisia polkuja. Ihania retkiä luontoon ja tapaamisia lähimmäistesi kanssa. Ei kuolema ole jäähyväisten aikaa, vaan jälleen tapaamisen aikaa. Kaikkia hyvää sinulle ja vielä kerran kiitos näistä kauniista sanoistasi.


      • Huuha
        Angi * kirjoitti:

        Kiitos kun kerroit. Sinulla on todella ollut mahtavia kokemuksia. Toivon että elämäsi tulisi täst`edes olemaan kaunis ja sees. Toivon sinulle kultaisia polkuja. Ihania retkiä luontoon ja tapaamisia lähimmäistesi kanssa. Ei kuolema ole jäähyväisten aikaa, vaan jälleen tapaamisen aikaa. Kaikkia hyvää sinulle ja vielä kerran kiitos näistä kauniista sanoistasi.

        Kiitos sanoistasi ja siitä, että jaksoit lukea. Puolestani toivon sinulle kaikkea hyvää, kuten itse asiassa kaikille täällä kirjoitteleville.


      • Angi *
        Huuha kirjoitti:

        Kiitos sanoistasi ja siitä, että jaksoit lukea. Puolestani toivon sinulle kaikkea hyvää, kuten itse asiassa kaikille täällä kirjoitteleville.

        ..ja toivotan kaikille oikein hyvää kesän jatkoa ja paljon onnellisia hetkiä.


    • uuden aiheen sun aiheesta

      mitäs tykkäät?

      • Virdahebo

        Siis mikä on se uusi kekattu aihe???


      • Angi *
        Virdahebo kirjoitti:

        Siis mikä on se uusi kekattu aihe???

        Jollakulla on hauskaa itsensä kanssa.. ;-))


    • syöpäläinen

      "Esimerkiksi Oletteko sitämieltä että Syöpä potilaalle täytyy aina sanoa hänen elelevän viimeisiä aikojaan? Täytyykö ihmisen alkaa kituminen ennen kuin on pahimmat tuskat päällä? Onko teillä kellään mitään sanottavaa näihin minun kysymyksiini? "

      En kyllä ymmärrä tosta tekstistäsi sanaakaan. Noi taitaa olla omassa päässäsi vähän enemmän pimeitä alueita. En mä ole tommeen edes törmännytkään. Usenmitenhan se lähtee potilaan omasta päästä tommoset ajatukset ja tulkinnat.

      Mitä ihmeen kitumista Sinä tarkoitat ? Kitumista kyllä tulee, kun hoidot tekee pahoja vaurioita elmistössä, mutta nehän tuntee joka tapauksessa kropassaan, miksi niitä syytää kenekään sanomisiksi ?

      Ei mulle kukaan on tommosia sanonu, mut sehän riippuu ihmisestä itsestään. Oma suhtautuminen heijastaa ympäristön suhtatumista asiaan.

      • Angi *

        Ymmärrän sen oikein hyvin jos ihminen ei ole koskaan kokenut tässä elämässään sitä kaikkein kauheinta asiaa. Siis ei kuolemakaan ole niin kamala kuin se että ihminen jolla on elin aikaa noin 3 kk eikä vielä satu niin paljon. Lääkäri sanoo ei ole enään mitään tehtävissä ja elinaikaa noin 3kk...jäljellä... Koita kuvitella miten sinä reakoisit tuohon? Voi hyvä ihminen toivottavasti kenekään ei tarttisi reakeerata tuohon ikinä ei sinun eikä minun. Minä vain olen läheltä kokenut tuon ja siksi olen täällä kyselemässä. Huomaan ettet ole lukenut muita kirjoituksia lainkaan. Minä olen saanut oikein hienoja vastauksia monelta. Oikein viisaita ja puhdistavia. Lue hyvä ihminen sinäkin niin opit paljon minun kanssani. Sitten meitä on ainakin kaksi oppinutta :-)


      • ennen kuolemaa...
        Ymmärrän mitä Angi tarkoitti sanomallaan.

        Tänä kesänä kuoli eräs vanha työkaverini, joka oli aina ollut terve, urheilullinen, reipas.
        Tämänkin syksyn ohjelmassa oli matka Intiaan, jota varten hän oli rokotuksissa ja muutenkin yleisessä lääkärintarkastuksessa huhtikuussa.
        Hän sai kuulla sairastavansa haimasyöpää, elinaikaa muutama kuukausi!
        Hän oli omasta mielestään täysin terve ja jaksaisi tuon matkan tehdä. Yllätys oli siis täydellinen.

        Kituminen, henkinen kipu alkoi sillä hetkellä ennenkuin muut kivut olivat ehtineet tulla esille.
        Hän kuoli heinäkuun alussa.
        Mutta hän itse oli sitä mieltä että oli hyvä kun lääkäri sanoi hänelle totuuden, koska sairaus oli niin aggressiivinen.


      • Angi *
        MdK-MdK kirjoitti:

        ennen kuolemaa...
        Ymmärrän mitä Angi tarkoitti sanomallaan.

        Tänä kesänä kuoli eräs vanha työkaverini, joka oli aina ollut terve, urheilullinen, reipas.
        Tämänkin syksyn ohjelmassa oli matka Intiaan, jota varten hän oli rokotuksissa ja muutenkin yleisessä lääkärintarkastuksessa huhtikuussa.
        Hän sai kuulla sairastavansa haimasyöpää, elinaikaa muutama kuukausi!
        Hän oli omasta mielestään täysin terve ja jaksaisi tuon matkan tehdä. Yllätys oli siis täydellinen.

        Kituminen, henkinen kipu alkoi sillä hetkellä ennenkuin muut kivut olivat ehtineet tulla esille.
        Hän kuoli heinäkuun alussa.
        Mutta hän itse oli sitä mieltä että oli hyvä kun lääkäri sanoi hänelle totuuden, koska sairaus oli niin aggressiivinen.

        ...mutta tämä minun ystäväni asia oli vähän liikaa. Lääkäri olisi aina voinut sanoa että katsotaan mitä voidaan tehdä, vaikka olisi sanonut että tämä on kuolemaksi. Hän olisi voinut raottaa pientä toivon kipinää, ehkä hän olisi ollut loppu ajan normaalimpi.

        Tai sitten minä kärsin aivan valtavasti muiden puolesta ja otan asiat hyvin raskaasti, murehdin liian kauan asioita. Tiedänhän minä ettei ystäväni hukassa ole, mutta muistan hänen elämän myönteiset kasvonsa silloin kun oli vielä terve, tai luuli olevansa. Ehkä hänen kasvot ovat jääneet sieluuni muistuttamaan siitä päivästä kun kaikki oli yhtäkkiä ohi.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka pistetty kylmäksi

      Ketähän joutunu puukkohipan uhriksi? Tietääkö kukkaan?
      Kajaani
      35
      3267
    2. Mietin että

      Onko tarinallamme vielä luvussa tilaa kohtaamiselle vai jääkö se tähän.
      Ikävä
      97
      1664
    3. Kaipaatko sinä

      Yhtään meidän katseita
      Ikävä
      136
      1565
    4. Mira Luoti ja Julkkisselviytyjät 2017 - Ketä kuumottaa juuri nyt?

      HS: Tässä ohjelmassa Mira Luoti kertoi kokeneensa seksuaalista väkivaltaa "PMMP-yhtyeen Mira Luoti kertoo Ylen uudessa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      44
      1433
    5. Oletko samaa mieltä

      Että on parempi olla erillään?
      Ikävä
      91
      1270
    6. Törkeä eläinsuojelurikos Sonkajärvellä

      Pohjois-Savossa Sonkajärvellä noin 40 kissaa ja reilut 10 koiraa on jouduttu lopettamaan kaltoinkohtelun vuoksi, kertoo
      Sonkajärvi
      28
      1166
    7. Kirjallinen varoitus

      On annettu eräälle henkilölle. hyssytellään kuitenkin asiasta
      Äänekoski
      57
      1065
    8. MESTARI SIVALTAA JÄLLEEN

      https://www.is.fi/politiikka/art-2000011436243.html Suomen ainoa Mestari lausuu tosiasiat Sannasta , Tuomiojasta ja hil
      Kajaani
      235
      1005
    9. Julkisuuden henkilön päiväin päätös

      Sitä vaan, että kyllä nyt kaikki tietävät kuka oli Eemeli Peltola (kansanedustaja, joka päätti päivänsä eduskuntatalossa
      Sinkut
      270
      981
    10. Jotkut ihmiset pelkäävät syöpää sairastavaa

      On hauskaa, kun kertoo jollekin, että "minulla on syöpä". Jotkut käyttäytyvät kuin se olisi tarttuva tauti. Eivät uskall
      Sinkut
      125
      970
    Aihe