Pimeys puristaa maailman rautaiseen nyrkkiin.
Kirkkaimmat tähdetkään eivät vapaudu otteesta,
jolla yön mustat sormet pitelevät maailmaa ja minua.
Olen yksin,olen omien varjojeni vanki.
Kukaan ei kuule itkuani,ei näe kyyneleitäni,
kukaan ei niistä välitä.
Olen kuin siivetön lintu.
Istun masentuneena,toivottomana ja odotan.
Sitten saavut sinä.
Nouset taivaanrannan takaa nin häikäisevästi
ja lämpimästi hymyillen,että pimeyden ote kirpoaa.
Se sulaa sinun lämmössäsi kuin jää.
Sinun säteesi osuvat kasvoilleni.
Minä vapaudun varjoistani,kasvatan siipeni jälleen.
Lennän pois kuin uudestisyntynyt lintu,kohoan päivään.
Kirkkaimmat tähdetkään eivät vapaudu otteesta,
jolla yön mustat sormet pitelevät maailmaa ja minua.
Olen yksin,olen omien varjojeni vanki.
Kukaan ei kuule itkuani,ei näe kyyneleitäni,
kukaan ei niistä välitä.
Olen kuin siivetön lintu.
Istun masentuneena,toivottomana ja odotan.
Sitten saavut sinä.
Nouset taivaanrannan takaa nin häikäisevästi
ja lämpimästi hymyillen,että pimeyden ote kirpoaa.
Se sulaa sinun lämmössäsi kuin jää.
Sinun säteesi osuvat kasvoilleni.
Minä vapaudun varjoistani,kasvatan siipeni jälleen.
Lennän pois kuin uudestisyntynyt lintu,kohoan päivään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä on runona hyvin suunniteltu,
ajatus soljuu hyvin, ja vertauksetkin.
Mutta, sorry että taas peräänkuulutan
sitä kappalejakoa.
Runosi olisi saanut aivan toisen aspektin,
kun se olisi ollut kappaleissa, nyt
ajatus ei oikein pääse rauhassa keskitty-
mään luettuun,kun jo alkaa uusi lause
ilman taukoa -
uutta kappaletta.
Mutta, kuten sanoin erittäin kauniita
sanavalintoja jälleen sinulta,
kiitokset.
Kaksi viimeistä lausetta kruunaa
kokonaisuuden, joka olisi - äh,
antaa olla.
Tämmönen oon, sanon mitä aattelen :D
hienoa kun sanot mitä ajattelet ja
nuin nätisti vielä;>
ja rakkaudettomuuden selostusta..Hyvä tämä on.
toksii toksii sulle kauniisti;)