Haittaako

keskittymistä. Itellä on ainakin keskittymisvaikeuksia ja on vähän sellanen hälläväliä olokin. On vähän väsynyt koko ajan kun
päässä pyörii yötäpäivää sama "taustanauha".
Kyllä kai se siitä ajan myötä helpottaa...

ottamaan jo päähän. Tulee tiuskittua lähipiirillenikin vähän liikaa-sori nyt vaan tutuille. Mutta minkäs teet kun hermot on riekaleena ja ei saa sitä mitä haluaa. Väsymys on jatkuvaa ja päikkäreitä ja haavekuvia harrastan jatkuvasti. Ja oma elämä tuntuu vain niin mitättömältä.

Itku tulee kohta kun en oo pitkiin aikoihin ikäväni kohdetta nähnyt ja toivo alkaa hiipumaan. Toisinaan taas optimistinen minäni ilmestyy jostakin ja alkaa taas se "Entä jos sittenkin tällä tarinalla on onnellinen loppu." Mutta kyllä tämä naista syö..

olisiko se sitä että täyttäisin sen vajaan kohdan koskettamalla just sitä kipeää kohtaa? Lempeästi, hellästi... Ah miten haluan koskettaa häntä!

haittaa. Välillä olo on täysin sietämätön, kuin olisi vankina omassa tuskassaan, eikä pääse pois vaikka mitä yrittäs.

Todellakin tämä kaukosuhde melkein tappaa. Asioista ei ehditä koskaan puhua kunnolla, ja nyt tuntuu, että psykiatrille on seuraavaksi mentävä. "Kuin olis koko ajan vähän jostain kipeä tai vajaa." Eikä niin vähän, vaan aika paljon oikeastaan.

välillä ikävästä. Pahinta silloin kun on toimettomana ja on aikaa ikävöidä. Mutta silloihan se ei muuta elämää haittaa... kai.