Mitä pitäisi tehdä, kun ei jaksa enää elää?? käyn psykiatrilla, mutta tuntuu että ei se mua osaa auttaa, ja ei se ymmärrä mua vaikka kuinka koittasin sille selittää. mua ollaan koulukiusattu, vanhemmat eros, mua ollaan hakattu, mä olen aina ollut se ruma ihminen perheessä, ja nyt kun asun avomiehen kanssa, kaikki sama toistuu uudelleen, tunnen olevani yksinäinen, ja väkivalta esiintyy jälleen kerran, ollaan annettu toisillemme miljoona kertaa anteeks, ja luvattu että ei enää lyödä, mut sit siltikin se tapahtuu aina vaan uudelleen, mä olen niin väsynyt tähän. mä olen soittanut varmaan kaikki kriisipuhelimet läpi, mut kukaan ei jaksa kuunnella mua, avomies koitti kerran soittaa poliisit apuun kun riehuin, sieltä vaan sanottiin, ”näinä 20-vuoden aikana kun olen ollut töissä, niin ei mitään tuollaista ole sattunut, joten ei tuo voi pitää paikkaansa”
olen vain liian väsynyt tähän maailmaan, joskus mietin, miksi edes synnyin tänne?
olen siis kuin ”perhonen jonka siivet eivät kauas kantaneet, mä väsyin kylpyhuoneeseen”
-enkeli valkosiipi–
[email protected]
olen vain liian väsynyt tähän maailmaan, joskus mietin, miksi edes synnyin tänne?
olen siis kuin ”perhonen jonka siivet eivät kauas kantaneet, mä väsyin kylpyhuoneeseen”
-enkeli valkosiipi–
[email protected]
Vastaukset 7
Vanhimmat
Elämäsi kuulostaa lohduttomalta, kun lukee kertomustasi tulee empaattisia tunteita. Olet kaiketi kasvanut ympäristössä jossa on ollut väkivaltaa ja agressioita ei ole rajoitettu tai ainakin ne ovat purkautuneet valtoimenaan. Nyt kun luot omaa elämääsi on sama kierre itselläsi ja vaikuttaa aivan kuin toistaisit sitä mitä olet itse kokenut.
Mutta aina on valoa, koska on elämää. On vaikeaa muttei mahdotonta oppia uusia uria elämään. Uusia toimintatapoja ja en sulkisi Jumalaa ja hengellisiä asioitakaan pois ihmisen kokemusmaailmasta. Elämän omakohtaisen tarkoituksen ja mielekkyyden löytäminen voi olla käänteentekevää...sinullekin. Helppoa ei ole kun ei ole saanut loistavia lähtökohtia, mutta elämä on kamppailu kaikille muillekin. Toivotan sinulle mielenrauhaa ja toivoa kaikesta huolimatta.
Oon samanikäinen tyttö kuin sä ja oon myös kadottanu elämänhaluni...Mitään noin rankkaa mä en oo kuitenkaan joutunu kokemaan enkä pysty edes kuvittelemaan.MUTTA hei,me ollaan niin älyttömän nuoria,meille voi tapahtua vielä ihan mitä tahansa ihanaa,meidän siivet kantaa kyllä!(Sit ku mä vielä itekin uskoisin ton...)Kun mä luin sun viestis,tuli heti mieleen yks laulu:
"When you've been pushed to the side you feel kind of useless it feels like something left inside.So do it right this time and leave that stuff behind.Stop thinking about it,you have to get away right now.You don't deserve to feel this way cause you're not a loser.You have to clear up your mind and see that it was not your fault and you're not the one to blame.You can put it away now,so take some time to change your life"'
Muista,että sä olet AINUTLAATUINEN&TÄRKEÄ just sellasena kuin olet,voimia!
Osanottoni ja myötätuntoni Sinulle, joka olet saanut enemmän kuin oman osuutesi vaikeuksista ja vastoinkäymisistä! Itse olen tuntenut nuorena itseni hyvin rikkinäiseksi, lapsuuteni on ollut turvaton (väkivaltaa, kuolemaa, sairautta perheessä ym.) enkä silloin nuorempana olisi osannut kuvitellakaan, että joskus voisin tuntea itseni tasapainoiseksi. Koin olevani erilainen ja ulkopuolinen kuin muut, rakastettuina kasvaneet. Nyt olen jo yli 30-vuotias, minulla on kaksi ihanaa lasta, ja tunnen itseni eheäksi ja tasapainoiseksi. Vaikeuksien jälkeen voi päästä pinnalle. Tiedän, ettei paljon lohduta, jos Sinulle kerrotaan, että Sinäkin voit kymmenen vuoden kuluttua tuntea itsesi eheäksi, jos juuri tässä ja nyt tuntuu pahalta. Käyt kuitenkin psykiatrilla, ja on hyvä, että osaat pyytää itsellesi apua. En tiedä miten uskonnollinen olet, enkä halua uskontoa Sinulle tuputtaakaan, mutta uskon, että on korkeampi voima, joka ohjaa meitä ja elämiämme. Voit aina kääntyä tämän korkeamman voiman puoleen ja pyytää siltä apua. Kun vain pyydät, niin jollain tavalla apua tulet saamaan. Olen itse kokenut sen monta kertaa! Mikään ei ole elämässäni tapahtunut sattumalta, näin ainakin uskon. Eri tapahtumilla on tarkoituksensa, vaikka tapahtuneen tarkoitusta on itse vaikea ymmärtää, voi aina luottaa, että tarkoitus on. Kun ihminen itse näkee tuskin nenäänsä pidemmälle, tämä korkeampi voima näkee jokaisen ihmisen sydämeen ja tulevaisuuteenkin. Siksi on helppo luottaa tämän voiman johdatukseen. Toivoisin voivani puhaltaa synkät pilvet elämästäsi pois ja tuoda valon tilalle, mutta ikävä kyllä en siihen pysty, mutta toivon Sinulle voimia, rauhaa ja elämäniloa!
Käännä elämä omalla oikeasti suunnatulla näkemyksellä/toiminnalla oikeille raiteille. Se on pitkä tie, mutta sen tie päässä sinua odottaa mitä tavoittelet elämässäsi.
Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu! Joka ilta menen nukkumaan ja rukoilen niiltä kahdelta hepulta, ettei mun tarvitsis enää herätä aamulla! Mutta eihän niin voi "koskaan" luottaa"! Kanttini ei vielä kestä tämä kaiken lopettamiseen mutta se on kuitenkin koko ajan mielssäni! Läheiseni yrittävät olla ymmärtäväisiä, mutta selkäni takana he vaan pohtivat mikä minussa on vikana!
Mutta kohta en enää jaksa!
Vaikea taas sanoa, kun en tunne tapausta. Vaihda terapeuttia ja ensiksikin eroa miehestäsi. Päätös paremmasta ei riitä tarvitaan myös tekoja. Voi olla kovasti sanottu mutta muutos ja muutokset vaativat aina toimintaa ja tekoja. Kriisipuhelimissa on usein maallikkoja, jotka haluavat auttaa ja auttavat sitten "väärin" vaikka haluavat hyvää. Jokainen miettii joskus, miksi on tänne syntynyt ! Itsemurha on vaihtoehto mutta kaikkein huonoin sellainen. Kertomillasi syillä ei kannata köyttä rasvata.
mulla oli sellanen isä puoli n.7vuotta ja se hakkas äitiä n6vuotta kunnes äiti rupes odottaan lasta niin sitte se kävi mun kimppuun paljo useemmin vaikkei se ollu silloin äitin kans edes virallisesti yhdes...sun pitää mennä miehes kans parisuhde terapiaan ja selvittää et mix se lyö?? jos se ei auta ni ei oo muuta vaihtoehtoo ku jättää se tai muuten se alistaa sua koko lopun elämää!!!mä yritin tehdä kesällä itsarin ku kaikki vaan kaatuu niskaan olin toki ottanu alkoholia. mut KOSKAAN EI SAA LUOVUTTAA pitää vaan nostaa pää pystyyn ja ajatella enemmän itseään ku muita!!!toivottavasti neuvoista on jotain apua jos koitat:)