Osaatko perille ?!!!

Olen uskomattoman kehno löytämään perille ja joudun opettelemaan samoja reittejä pitkään.Moisen ominaisuuden ainoa hyöty on se, että löydän eksyessäni uusia asioista ja törmään joskus mukaviin tilanteisiin joutuessani kysymään oikeaa tietä. JOstakin syystä minulta kuitenkin kysytään tosi useasti ohjeita päästä jonnekin ja mietin eikö meikäläisen umpitoljous loista jo kilometrien päähän.Siis pahimmassa väenpaljoudessakin joku tarttuu juuri minua hihasta" anteeksi, mutta voitko sanoa missä on..." Toki koetan auttaa edes oikeaan suuntaan ja jos kysyjä kertoo mitä kohteessa pystyn paremmin kertomaan mihin suuntaan pitää mennä.

Mutta se, että jos saisin maamerkiksi narulla kuivuvat pyykit veisi se minut ihan taatusti huitsin nevadaan pippurimaahan.Näillä ilmoilla pyykkejä hulmuaa joka narulla jos jonkinlaista.

Kävelen virastossa/sairaalassa tms... käytävää pitkin ja menen huoneeseen X - poistuessani huoneesta lähden aina väärään suuntaan.

Viimeksi eksyin n.300 m:n päästä kotoani, uudella kävelytien pätkällä. Isäntä käveli vieressä ja nauroi pari minuuttia itsekseen ennen kuin osoitti oikean suunnan. (Minä tohkeissani luulin tuntevani reitin, kun asun taas lapsuuteni maisemissa).

Vähän itsekehua loppuun: osaan arvioida ajan kulun (ilman kelloa) yllättävän hyvin, joten myöhästely ei ole paheeni.

suuntavaistoa... Varsinkaan metsässä. Tai oikeastaan muutenkaan.

Olen lahjakas eksymään, iso kauppakeskus riittää siihen oikein hyvin ;)