Luin näitä kirjoituksia. Mietin....
Jos käyttäisit tämän kaiken uhon mitä täällä teet siihen, että kuntoutuisit niin josko saisit lapsiasi useimmin kotiin?
Sinä tarvitset apua, voi kuinka lapsesikin katkeroitusivat, jos saisit olla heidän kanssa enemmän.
Jos käyttäisit tämän kaiken uhon mitä täällä teet siihen, että kuntoutuisit niin josko saisit lapsiasi useimmin kotiin?
Sinä tarvitset apua, voi kuinka lapsesikin katkeroitusivat, jos saisit olla heidän kanssa enemmän.
Vastaukset 26
Vanhimmat
pitämätöntä tietoakin täällä Helinä-keijusta lietsoa?
On se melkoista nähdä ihmisluonteen raadollisuus niitä kohtaan, joiden mielipiteet eivät satu miellyttämään.
kaikkien lasten puolesta,
myös tulevien, vielä syntymättömienkin.
Ei yhteiskunta voi katsoa lasten ja perheiden tulevaisuuteen kasvattamalla aina enemmän ja enemmän huostaanotttoja ja siten samalla myös lapsilla tehtävää yritystoimintaa eli bisnestä.
Lasten tilanteisiin erilaisissa vaikeissakin perheiden elämäntilanteissa on etsittävä myös muita vaihtoehtoja ja toimintamalleja kuin äärimmäinen toimenpide eli huostaanotto.
Mutta kun tämä bisnes nyt tässä vielä toistaiseksi pyörii,
voi teidän sijaisperheidenkin eteen tulla näitä huolissaan olevia "pilkunviilaajia".
Niitä, jotka ovat huolissaan teidän omien lastenne jaksamisesta tämän huostanotto sirkuksen keskellä; "vieraita lapsia tulee ja menee kamppeineen kaikkineen"
kiusaamisen.
lasten oikeutta hyvään ja onnelliseen elämään omien vanhempiensa kanssa?
Hoitoon siitä, mars mars!
saa pyytämättäkin.
Tekis jotain.
Täällä netissä muita haukkumalla ei asiat parane. Se on hyvä, että jotkut jaksavat tehdä jotain asioiden eteen, mutta täällä suun paukuttaminen ei ole sitä.
Luitko ketjun, jossa Helinä-keijulle lueteltiin vaikka mitä mahdollisuuksia TODELLA auttaa? Helinä-keiju muistaakseni vielä itse kysyi, että mitä voisi tehdä. Vastaus oli, että HÄVETKÄÄ... Aika paljon kertoo ihmisestä! Ei tuolla asenteella varustettu ihminen haluakaan tehdä mitään konkreettista, josta olisi oikeasti apua.
Ette ehdottaneet mitään uutta toimintamallia vaan vanhoja, huonoksi koettuja, koska niitä soveltamalla huostaanotot ovat vain lisääntyneet. Onko tarkoituksenne neuvoillanne vain lisätä huostaanottoja? Minusta niitä pitää vähentää, yksi keino on noudattaa YK:n suosituksia.
oli jotain keksitty, mutta ei niissä todella realistisia ollut yksikään.
Kansanedustajaksi tarvitaan kyllä aika pitkä poliittinen ura, eikä ainakaan meidän seurakunnassamme ole vapaaehtoistyötä tarjolla. Esim. Armo-kampanjan postikorttejakin olivat jakamassa kirkon omat työntekijät. En tiedä, mistä johtuu.
Yhtä kohtaa listassa mietin, se oli varojen kerääminen. Mitähän silläkin ajateltiin todellisuudessa? Yhteisvastuukeräys on kerran vuodessa ja mitä se suomalaista lastensuojelua ja perheiden tukemista hyödyntää, jos se ei satu olemaan kohteena keräykselle.
Enkä kyllä ole sosiaalityössäkään koskaan nähnyt tai kuullut vapaaehtoistyöntekijöistä.
Ystävä-kursseja järjestävät eri järjestöt ja seurakunnat, mutta eipä lapsiin kohdistu sekään.
Tuli koko kehotuksesta tunne, että lasten oikeuksia puolustavia ihmisiä vain yritettiin häätää pois nettikeskustelusta.
Siinä on työsarkaa ja varmasti menee oikeaan osoitteeseen. Vanhemmat saavat levähtää kun heidän lapsensa ovat luonasi esim. joka toinen vkl. Samalla kun nuo vanhemmat (jos pystyvät) toisivat lapset luoksesi ja hakisivat niin voisit tarjota esim. päivällisen kaikille. Se ainakin olisi ihan konkreettista apua.
Tuo oli järkevä ehdotus. Seuraavaksi ehdotan, että pohtisimme, miksi nykyajan vanhemmat ovat niin väsyneitä, että heidän pitää saada levähtää ulkopuolisen tukihenkilön hoitaessa heidän lapsiaan. Miksi suvut ja vanhemmat ikäpolvet ovat niin itsekkäitä, ettei heistä ole apua, silloin kuin nuoret vanhemmat sitä tarvitsevat. Eli arvoissa, nimenomaan perhearvoissa ja sukujen arvoissa toivoisin asennemuutosta, jottei tarvitsisi ulkopuolisiin turvautua. Mutta tietenkin, jos YK:n suosisutuksia (koskien lapsiperheiden talouden parantamista) noudattaiseimme, ei molempien vanhempien tarvitse näännyttää itseään niin pitkälle, että tukiperheisiin pitää turvautua. Mielestäni lastensuojelussa tulee alkaa hoitaa syitä eikä seurauksia.
ole työssä nääntynyt. Muitakin syitä on.
-Nuori, yh, itsekin lastensuojelun asiakas, sairauksia, ei tukiverkkoa.
-Molemmat vanhemmat päihteiden käyttäjiä, toinen vankilassa ja eivät kykene huoltamaan lasta. Isoäiti hoitaa lapsen ja on oheishuoltaja, jolla vältetty huostaaminen. Tarvitsee kuitenkin lepoa välillä. laita, enkä suostu enempää tapauksista kertomaan.
Näin meillä. Nimimerkkiä en vaitiolosyistä
Ilmeisesti lastensuojelutyö teidän tukilapsen yh-äidin kohdalla on sitten aikanaan epäonnistunut, kun hänellä sairauksistaan huolimatta ei ole tukiverkkoa. Mihis hänen elämästään on kadonneet nuo täällä niin hehkutetut elinikäiset viranomaistoimin järjestetyt ihmissuhteet sitten. Tästä juuri olemme kaikki yksimielisesti varmaan niin huolissamme täällä, että lastensuojelun kohteeksi tulleet lapset eivät saa elämäänsä kiinteitä ihmissuhteita ja turvaa vaan rahavirran loputtua loppuu myös kiintymys ja lastensuojelun järjestämien ihmissuhteiden jatkiuvuus eikä lastensuojelu eheytä tilannetta suinkaan yhtään vaan lastensuojelun tarve jatkuu useissa tapauksissa perhekunnittain sukupolvelta toiselle. Mielestäni tämä todistaa nykysysteemin epäonnistumisen ja epäinhimillisyyden, kun ei korjata syitä vaan hoidetaan seurauksia laupeudentyöntekijöiden tyytyessä siihen.
tarvitsevat tapaukset ole samanlaisia!
Kyllä minä olen nähnyt ihan riittävästi vaikean elämäntilanteen, jatkuvan taloudellisen niukkuuden uuvuttamia vanhempia. Eikä siinäkään aina ole kyse ansiotyöstä kieltäytymisestä, kuten täällä tunnutaan kuvittelevan.
Helinän kanssa olen samaa mieltä, että syitä tulisi hoitaa eikä vain seurauksia.
ja vain lyhytaikaisia sijoituksia, ei ollenkaan ole ollut sijaisperheessä pitkäaikaisessa sijoituksessa.
Valitan tukiverkkoa ei ole, äitiä yritetty tukea vaikka miten, sisarukset huostassa ja sijoitettuna meidän perheessä. Taidan olla ainoa tukiverkon palanen.
Älä kysy enempää. En voi vastata.
emme yhtään ole samaa mieltä.
Yleistäminen rahavirtojen loppumisesta ja suhteen katkeamisesta on taas aivan omia kuvitelmia.
Todella useissa sijaisperheissä lapsiin jää elinikäinen suhde.
Onnistuneen sijoituksen jälkeen nuori muuttaa omaan tasapainoiseen elämään. Hän saa samanlaiset elämän arvot kuin muillakin ns, tavallisilla ihmisillä. Hän opiskelee ammatin. Hän muuttaa omaan asuntoon. Hän luo parisuhteen. Hän käy sijaisvanhemmilla kylässä. Hän saa käydessään mukanaan kassillisen jääkaapin täytettä. Hän soittelee kuulumiset ja niin edelleen.
Yhteydenpito on yksilöllistä niin kuin kaikilla muillakin.
Kyllä meidän perheen lapsilla on niin vahvat siteet toinen toisiinsa ettei niitä katkaise kenenkään pois muutto.
Elämä ei ole yksin ja ainoastaan rahaa. Ihmissuhteissa on jotain paljon arvokkaampaa.
Rahavirtojen loputtua taloudellinen tukeminen on vaikeampaa, mutta henkistä tukea ja rakkautta voi jakaa senkin jälkeen.
Kun monilla sijaisperheillä on biologiset lapsensa ja vanhojen sijaislasten tilalle toimitetut uudet pienet sijaislapset, niin tottakai poismuuttaneiden sijaislasten taloudellinen tukeminen on vaikeaa. Onko heille annettu tukikassi jääkapista pois uusien pikkuisten sijaislasten kulukorvauksista. Siksikö niillä kirppareilla pyöritte, jotta voitte ylläpitää kertakaikkiaan jo taloudellisestikin ylivoimaiselta tuntuvaa ihmissuhderumbaanne mitättömillä tienisteillänne. Homma ei kertakaikkiaan voi toimia muuten kuin sekundana.
vanhemmat ovat vielä työelämässä ja haluavat vapaa-aikanaan levätä. Ei lapsia tehdä mummojen ja pappojen hoidettaviksi, he ovat jo oman työnsä tehneet, eikä se ole itsekästä.
Kai noin voi ajatella, jos laskee askeleensa ja pelkää että joutuu aina hoitamaan, jos joskus auttaa eikä näe lastenlapsia siunauksena. Arvoista on kyse.
resurssiensa mukaan. Tosiasia kuitenkin on, että kun lapsia tekee, niin ei voi ajatella, että se hoitovastuu olisi isovanhempien. Siinäpä se virhe onkin, kun ei tiedetä, mitä se arki on, vaaleanpunaiset vauvaunelmat kun kaikkoavat pian. Lapsiinsa tosiaan sitoutuu ja se sekä antaa, että ottaa.
Viestisi oli niin hyvin perusteltu, että laittaisitko sen myös aborttipalstalle? Näin nuoret tytöt, jotka miettivät keskeytystä saisivat realistista tietoa, mitä elämä on lapsen kanssa. Heidän olisi helpompi tehdä keskeytyspäätös, koska se on AINA kuitenkin parempi ratkaisu kuin joutua luopumaan lapsestaan. Sijoitus on niin lapselle kuin vanhemmillekin hyvin traumatisoiva kokemus. Siitä ei ehkä toivu koskaan ennalleen?
Abortti ajoissa tehtynä ei jätä niin suuria "haavoja".
Helinä-Keijulle sanoisin (jos luet tämän) että jatka vain petettyjen puolustamista! Sinun kirjoituksesi ovat todella osuvia ja ehkä johtavat joskus parempaan lopputulokseen. Elikkä saadaan kaikki sijoitukset loppumaan.
Odotan Helinä kirjoituksiasi.
Me viemme asiat voittoon ennemmin tai myöhemmin!!!
se on varmaa, niinkauan kuin lapsia saa tehdä kuka vain, niin löytyy yksilöitä, jotka eivät lastaan arvosta/tästä välitä, ei vaikka tuettaisiin kuinka paljon=( Kaikki kun eivät koskaan opi rakastamaan. Surullista, mutta sitähän tämä elämä on.
Meillä on takana pitkä avioliitto, jota voi vilpittömästi sanoa onnelliseksi.
Kaiken lisäksi meillä mies käy kodin ulkopuolella töissä ja tuo vielä tilipussinsa yhteiseen kassaan.
Vastauksesi muuten oli todella kannustava ja taas kerran toteen näytit ettet tiedä asioista juuri mitään.
Meiltä pois muuttaneet olisivat todella yksin. Meistä riippumattomista tekijöistä ei aina tiedä kuka sairastuu ja mihin. Kuka paranee kuka ei? Me emme tee valintaa elämän pituudesta? Ilman meitä heillä ei olisi ketään, joten jatkamme tukikassin keräämistä yhä edelleen. Emme koe sen olevan keneltäkään pois vaan jaamme siitä vähästäkin mitä meillä on. Toivottavasti näin tekee moni muukin.
Ei ne suuret tulot vaan oikein sovitetut menot.
Jokainen auttaa -nimimerkki, onko sinulla se käsitys, että vanhemmuus loppuu siihen kun lapsi saa omia lapsia. Minusta vanhemmuus meidän jokaisen kohdalla on elinikäinen, siten, että isovanhempi auttaa lastaan, jos tämä tarvitsee apua omien lasten hoidossa tai muuten. Vaikea ymmärtää ajatusta, että isovanhempi valitsee auttamisen sijasta sen, että hänen lapsenlapsensa joutuu huostaanotetuksi, kun hänen lapsensa ei jaksa tai pysty hoitamaan omaa lastaan. Missä vaiheessa vanhemmuus mielestäsi katkeaa, lapsen täytettyä 18-vuotta, vai silloin kun teiniäiti saa oman lapsen, vai silloin kun isovanhempi jää eläkkeelle, vai milloin. Ja miten nämä isovanhemmat voivat kuvitella, että heidän asenteellaan hoidettu vanhemmuus johtaisi siihen, että heidän lapsensa heistä huolehtisivat sitten kun he liikuntakyvyttöminä ja sairaalloisina sitä lapsiltaan odottavat. Valtionko todella kuuluu itsekkäät isovanhemmat hoitaa kokonaan näiden itsekkäiden isovanhempien mielestä?
Kertomuksestasi päätellen sijaiskotisysteemimme suunnittelija on täysi tollo. Hän ei ole ottanut lainkaan huomioon mitä sijaislapselle tapahtuu sen jälkeen kun ala-ikäisyys siirtymävaiheen jälkeen on ohi. Kestämätön organisaatio ja siitä vastuu on jätetty sijaisvanhempien hyväntahtoisuuden ja riittämättömien resurssejen varaan. Sijaiskotisysteemimme luoja leikkii ihmisillä.
olisi tärkeää valottaa asiaa myös tuolla aborttipalstalla. Nuori tyttö saattaa synnyttää lapsen toisten painostuksesta ja sitten on tämä kurjuus edessä.
Enemmän keskustelua abortin puolesta, jos yhtään epäilee omien voimiensa riittävyyttä lapsen hoitoon!
jotka eivät halua olla missään tekemisissä sijoituksen päätyttyä entiseen sijaisperheeseen.
Jopa kotikunta (asuinkunta) on valehdeltava, jottei asia paljastu?
Olen törmännyt moneen hankalaan tilanteeseen, kun täytän nuoren puolesta jotain lomaketta?
Moni myös hautoo kostoa. Useimmin pojat. Toivon ettei kukaan toteuta aikeitaan, mutta ikävää on kantaa tuollaista kosto-mietettä sisällään?
Kun uutisissa lehahtaa jokin juttu "perhekodin työntekijä pahoinpideltiin kuoliaaksi" moni nuori "elää" tällä asialla.
Sijoitettu tulee myös helposti kiusatuksi myöhemmin, jos asia paljastuu. Toiset alistuvat kiusaamiseen ja toiset turvautuvat väkivaltaan.
Silloinhan kerran kiusattu on taas uhri istuessaan putkassa??
Kyllä nämä sijoitetut ovat useimmin juuri uhreja kuin lämpöisiä, rakastavia ihmisiä. Surullista.