Kirjoitin tänne samalle palstalle aiemmin ei-toivotusta raskaudestani ja mietteistäni, haluaisinko pitää tuon lapsen sittenkin. Pelkäsin vain, kuinka mieheni reagoi.
Ja näinhän siinä kävi: Testi näytti plussaa, rohkaisin mieleni ja kerroin miehelle. "Pitää sitten mahdollisimman nopeasti varata se aika aborttiin, että varmasti ajoissa pääset." Ensimmäinen lause siis jonka mieheni uutisen kuultuaan sanoi. Sanoin sitten olevani itsekin todella hämmentynyt tilanteesta, mutta entä jos kuitenkin haluaisimme tämän lapsen pitää...? Kun ajatus abortistakin kauhistuttaa. Että mitä jos vielä mietittäisiin...? Mieheni katsoi minua ihan oudosti, ja sanoi vain ettei hänellä ole asian tiimoilta enää mitään mietittävää. SAnoi sitten rakastavansa minua, mutta sanoi ettei halua vielä ainakaan muutamaan vuoteen lasta. Yritin selittää, etten tätä itsekään suunnitellut, ja että kyllä hän on tässä osallisena ihan samoin kuin minäkin, mutta siihen mies sanoi vain, että minun ratkaisuni tämä kuitenkin loppukädessä on, että jos haluan lapsen pitää niin itsepä vastaan seurauksista. Ja perään sanoi ettei hän tietenkään voi minua aborttiin pakottaa. Minusta tuo kaikki oli hirveän epäreilua, ja oli koko ajan tunne kuin mies minua tästä kaikesta syyttäisi.
Nyt en tosiaan tiedä, mitä tehdä. Itkusta ei vain tule loppua, ja mieskin ilmoitti lähtevänsä ulos miettimään asioita. Mitähän sekin tarkoittaa? Että päättää siellä sitten jättävänsä minut, jos haluankin lapsen pitää? Olen ihan sekaisin.En tiedä miksi tänne tekstiäni kirjoitan, mutta piti jonnekin saada sydäntä purkaa. En osaa tuonne neuvolaankaan soittaa, kun en tiedä onko tämä nyt sitten hyvä vai huono uutinen, ja luultavasti purskahtaisin puhelimessakin itkuun. Tämä kaikki tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä. :'(
Ja näinhän siinä kävi: Testi näytti plussaa, rohkaisin mieleni ja kerroin miehelle. "Pitää sitten mahdollisimman nopeasti varata se aika aborttiin, että varmasti ajoissa pääset." Ensimmäinen lause siis jonka mieheni uutisen kuultuaan sanoi. Sanoin sitten olevani itsekin todella hämmentynyt tilanteesta, mutta entä jos kuitenkin haluaisimme tämän lapsen pitää...? Kun ajatus abortistakin kauhistuttaa. Että mitä jos vielä mietittäisiin...? Mieheni katsoi minua ihan oudosti, ja sanoi vain ettei hänellä ole asian tiimoilta enää mitään mietittävää. SAnoi sitten rakastavansa minua, mutta sanoi ettei halua vielä ainakaan muutamaan vuoteen lasta. Yritin selittää, etten tätä itsekään suunnitellut, ja että kyllä hän on tässä osallisena ihan samoin kuin minäkin, mutta siihen mies sanoi vain, että minun ratkaisuni tämä kuitenkin loppukädessä on, että jos haluan lapsen pitää niin itsepä vastaan seurauksista. Ja perään sanoi ettei hän tietenkään voi minua aborttiin pakottaa. Minusta tuo kaikki oli hirveän epäreilua, ja oli koko ajan tunne kuin mies minua tästä kaikesta syyttäisi.
Nyt en tosiaan tiedä, mitä tehdä. Itkusta ei vain tule loppua, ja mieskin ilmoitti lähtevänsä ulos miettimään asioita. Mitähän sekin tarkoittaa? Että päättää siellä sitten jättävänsä minut, jos haluankin lapsen pitää? Olen ihan sekaisin.En tiedä miksi tänne tekstiäni kirjoitan, mutta piti jonnekin saada sydäntä purkaa. En osaa tuonne neuvolaankaan soittaa, kun en tiedä onko tämä nyt sitten hyvä vai huono uutinen, ja luultavasti purskahtaisin puhelimessakin itkuun. Tämä kaikki tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä. :'(
Vastaukset 34
Vanhimmat
on se, että teet ratkaisusi vain ja ainoastaan oman sydämmesi mukaan. Jos mies tosissaan rakastaa sua, se ei sua lapsen takia jätä. Jos jättää niin sitä rakkautta ei ole ollutkaan koskaan. Jaksamisia päätöksen tekoon.
Mieheni luki tekstisi olkaniyli ja käski sanoa että pidä se lapsi ja olen hänen kanssaan samaa mieltä jos yhtään tuntuu siltä että haluat itse pitääs en lapsen niin pidä.
Ehkä alku shokin jälkeen miehesikin tottuu ajatukseen.
Mies on ehdottomasti samaa mieltä, että pidä lapsi ja anna miehen tehdä oma valintansa. Siinä sitten samalla näet, olisiko hänestä myöhemminkään, parin vuoden päästä, ollut miestä kantamaan vastuuta omasta lapsesta. Jos lähtee nyt, niin ei tilanne olisi ollut sen kummempi vuosien päästäkään.
voi sinua pientä. Onpa inhottava tilanne. Nyt ei siis auta muu kuin miettiä tarkoin mitä haluaa. Kannatta puhua miehesi kanssa asiat halki pinoon ja poikki välittömästi. Kuitenkin loppujen lopuksi sinun päätös se on haluatko mennä ja tehdä abortin. Kukaan sinua ei voi siihen pakottaa. Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen. Paljon voimia ja haleja sinnepäin...
Arvostan suuresti, että olette jaksaneet ottaa kantaa ja antaa arvokkaita asioita minulle mietittäviksi asian tiimoilta. Tukenne on juuri nyt hirveän tärkeää, kun kenellekään en oikein voi vielä tästä raskaudesta enkä tilanteesta puhua, kun ei vielä tiedä, miten tässä käy... Raskasta tämä on, ja kaikki pelottaa. :((
..jos teet kuten mies käskee. Jos nyt annat miehelle periksi näin suuressa asiassa, saat antaa periksi tulevaisuudessa muissakin asioissa..
Jos mies päättää lähteä, siitä toipuu kyllä ja löytää uuden, paremman tilalle. Ihan varmasti. Lapsen menetystä ei unohda koskaan eikä sitä uusi lapsi koskaan täysin korvaa!
Jos sinulla on anonyymi sähköpostiosoite, niin laita se tänne. Moni on varmaan kiinnostunut antamaan sinulle tukensa henkilökohtaisestikin.
Todella hyvä ajatus, kuulostaa upealta, mutta minulla ei valitettavasti ole tuollaista sähköpostiosoitetta...
Seurustelin nuorena pojan kanssa, joka ilmoitti jo kättelyssä, että jos tulen raskaaksi niin hän lähtee kävelemään. Tyhmyyksissäni jäin suhteeseen, onneksi en tullut raskaaksi. Ajan kuluessa tajusin, että miksihän tuhlasin aikaani moiseen paskiaiseen, kun hänen tunnekylmyytensä tuli esille muissakin tilanteissa.
Älä tee miehen takia aborttia. Jos suhteenne ei kestä vauvaa, niin ei kai se sitten ole tarkoitettu kestämään muutenkaan. Voihan olla, että miehesi on alkushokissa, ja on esim. parin viikon kuluessa jo aivan toista mieltä. Ihmisen ensireaktio (vrt. miehesi aborttipuheet) eivät useinkaan ole se lopullinen mielipide. Sinuna en ainakaan voisi katsella enää hetkeäkään miestä, joka olisi vaatinut minut aborttiin.
Oletko ajatellut, ettei abortti loppujen lopuksi helpota elämääsi, vaikka hätäpäissäsi voit niin ajatella. Pääset sisälläsi kasvavasta pienestä ja avuttomasta ihmisestä eroon yllättävän helposti, mutta tuska ja huono omatunto on lujemmassa. Jaksatko ajatella, että vauvallasi on joku tarkoitus?
Älä ainakaan ajattele sitä, mitä ulkopuoliset miettivät. Et ole maailman ensimmäinen etkä viimeinen yksinhuoltaja, ja ainakin suurimmissa kaupungeissa on paljon tukea tarjolla yhden huoltajan perheille. Antaessasi vauvallesi elämän teet rohkean ja hienon työn: ulkoisilla seikoilla ei ole mitään väliä!
ja vielä täyttä asiaakin. Anna miehesi päättää mitä kanssasi tekee, mutta pidä lapsi, joka sinussa jo kasvaa. Mitään sellaisia "muutaman vuoden päästä vasta"-juttuja ei lapsenteon tiimoilla voi olla. Lapsi ei aina, eikä kovinkaan usein tule juuri tilaamalla ja silloin kun se ITSELLE parhaiten sopisi.
Jos mies tosiaan jättää sinut YHTEISEN lapsenne takia, antaa mennä vaan. On paljon hyviä, lapsirakkaita miehiä, jotka ovat valmiita aloittamaan elämän yksinhuoltajan kanssa, eli kasvattamaan jopa TOISEN lasta. Silloin kylmät luuserit saavat jäädä nuolemaan näppejään. Mutta voi olla myös niin, että miehesi ensireaktio on shokki ja jos hän todella oikeasti rakastaakin sinua, hän sulautuu pikkuhiljaa vauva-ajatukseen ja sitoutuu elämään kanssanne.
Haleja ja voimia! Rakkautta on maailmassa vielä paljon:)
Mies kantakoon vastuunsa kun kerran on seksiin ryhtynyt. Jokaisessa, suojatussakin, yhdynnässä on riskinsä ja miehen pitäisi se tajuta ja kantaa vastuu yhdessä naisensa kanssa.
Ja mikä takaa sen, että mies olisi valmis isäksi vielä parin vuodenkaan päästä? Nuo puheet ainakin viittaavat siihen, ettei miehestä ole isäksi ennenkuin lapsi hänen syliinsä lykätään. Jos nyt olisin sinä, niin pitäisi lapsen ja vastaisin seurauksista, koska lapsi on aina tärkeämpi kuin itsekäs mies!! Mieti jos nyt tekisit abortin ja olisit siinä uskossa että parin vuoden päästä sitten saisitte alkaa suunnittelemaan lapsia. Sitten mies taas sanoisi että "ei vielä" ja taas parin vuoden päästä sama juttu. Luulen että viimeistään silloin tulisit katumaan tehtyä aborttia, lasta jonka olisit voinut saada!
Ajattele asiaa ihan vain itsesi ja lapsen kannalta. Siellä sun sisällä on lapsi, pieni ihme, Luojan lahja, sitä ei kaikille siunaannu yrityksistä huolimatta. Anna ajatusten tasaantua ja totuttele raskaana oloon, luulen että saat kaiken mahdollisen tuen kyllä muualta, jos mieheltäsi et sitä saa. Ja luulen kyllä että mieskin vähitellen pehmenee ajatukselle.. Ja onhan abortin tekoon melko pitkä aika olemassa, joten siinä ajassa kyllä ehdit kiintyä sisällä kasvavaan lapseen ja oppia pitämään lasta tärkeämpänä kuin miestä, joka ei osaa omaa lastaan arvostaa eikä osaa ottaa vastuuta tekemisistään.
Jaksamista ja paljon haleja sinne! Raskaus on ihana, iloinen asia. Älä ole surullinen, ole sinä onnellinen ja anna miehen kiukutella. :)
Olin itse hetki sitten samassa tilanteessa. Päätin kumminkin että pärjään hyvin yksinkin lapsen kanssa. Uskon että kaikella on tarkoitus ja siksi päädyin pitämään lapsen. Nyt kun isä on saanut miettiä asiaa hän on ollut innolla ultrassa mukana ja neuvolassa.
Nyt kun pikkunen potkii masussa tiedän että jos olisin abortin tehnyt olisin sitä katunut koko elämäni ajan.
Naiset pärjää lastensa kanssa ja saat varmasti ympäriltä paljon tukea.
tsemppiä =)
Ihana kuulla että teillä asiat järjestyi sitten parhain päin! Luulen että suurin osa miehistä kyllä sopeutuu tilanteeseen ajan mittaan kunhan saavat ensin vähän mietiskellä! Myös miespuolinen ex-työkaverini reagoi ensin negatiivisesti, erosi raskaana olevasta tyttöystävästä mutta sitten kun vauva syntyi niin oli ihan myytyä miestä ja mun tietääkseni ovat kyllä yhdessä nykyään taas! :)
kun minä tulin raskaaksi ja aloin odottaa ensimmäistä lastamme, oli poikaystäväni kanta myös abosttiin päin. Minä sanoin miehelle että hänen täytyy valita joko minut ja vauva, tai ei mitään. Hän jäi (oltiin seurusteltu vasta vuosi). Mies on myöhemmin sanonut että hän ei voi uskoa että ehdotti aborttia! Vaikka lapsemme on vaativa, hän on ihanin lapsi maan päällä ja meidän oma! Nyt meille on tulossa muutaman viikon päästä uusi vauva.
Jos itse tahdot pitää vauvan, pidä se! Älä anna muiden mielipiteiden kääntää päätäsi koska tulet katumaan sitä loppuelämäsi jos päädytkin aborttiin. Miehesi voi hyvinkin tottua asiaan kunhan saa puhua toisten isien kanssa asiasta! Oletteko seurustelleet kuinka kauan aikaa? Asutteko saman katon alla? Onko miehesi minkä ikäinen? Toivottavasti asianne selviää, mihin tulokseen ikinä tulet/tekin
voisikin luottaa siihen, että mies kyllä tottuu asioiden laitaan, mutta kun se ei niin helposti käy. Kaikki on niin epävarmaa. Asumme saman katon alla, yhteistä matkaa on kertynyt reilut kaksi vuotta.
sitten on känyt mielessä sellainenkin ajatus, että mitäs jos sitä on vaikka jo niin pitkällä raskaana, ettei tuo abortti edes tulisi kysymykseen? Syön näet pillereitä yleensä 3 liuskaa putkeen, ja nyt sitten ei vain kuukautisia kuulunut... En tiedä miksi näin kävi, enkä voi uskoa todeksi, että mieheni jättäisi minut todella yhteisen lapsemme tähden. Tämä on aivan uskomatonta. :'(
mieti mitä itse haluat. yksinhuoltajana pärjäät aivan varmasti, etkä ole siinä tilanteessa yksin. ja sellaisia miehiä on jotka ovat valmiita myös uusperheeseen. olin itse (tosin jo silloin 2v. lapsen äiti) tilanteessa että tulin seurustelusuhteestani raskaaksi. mies ilmoitti heti että abortti ainut ratkaisu. hän osittain jopa painosti minua siihen, sanoi ettei edes halua tietää että hänellä olisi lapsi olemassa. ja päädyin keskeytykseen vaikka olisin halunnut pitää lapsen. ja kyllä sitä on jälkeenpäin miettinyt nyt uusperheen äitinä että lapseni olisi nyt sen ja sen ikäinen ja harmittaa kyllä. varsinkin kun viisi vuotta sitten tapaamani mies (ei tämä aborttia vaatinut) ilmoitti haluavansa yhteen kanssani. meillä on ihana koti, toimiva parisuhde ja kolme lasta. minun, silloin abortin aikaan 2 vuotias, nyt jo koululainen ja 2 yhteistä lasta. ja hyvin menee.
tämä vauva on sinulle ja teille lahja, joka on tarkoitus tulla ja joka sitkeästi haluaa syntyä kun e-pillereistäsi huolimatta on päättänyt olla olemassa. ei ole olemassakaan "sitten kun joskus olen vanhemmaksi valmis"-elämää. elämää ei voi suunnitella, taloa, autoa, uraa, rahaa... se on vain maallista ja ihmisellä ei ole valta elämässään kaikkea järjestää. jos ei mies ole valmis kantamaan vastuuta kanssasi niin hän ei varmaankaan ole oikea rinnallasi kulkemaan. ellei myöhemmin tule järkiinsä. mutta kun ja jos toivottavasti vauvasi syntyy ja nostetaan rinnallesi, niin tiedät minkä elämän suurimman onnen olet tavannut. itsekään en sitä ole tajunnut tai ymmärtänyt ennenkuin omat lapseni ovat syntyneet.
voimia sinulle ja vauvalle, jaksakaa pitää elämän langasta kiinni!
Äitiys on jokaisen oma ratkaisu siltä kantilta ajateltuna, ettei siihen mies voi vaikuttaa. Älä missään tapauksessa luovu lapsesta miehen takia - omia lapsia ei kaikille anneta koskaan, miehiä tulee parempiakin, jos ei lapsen isä ole valmis isäksi.
Ei ehkä lohduta tuossa tilanteessa olevaa, jos kerron että oma parisuhteemme on mennyt jatkuvasti raskauden aikana parempaan päin ja rakkaus syvenee hetki hetkeltä sitä mukaa kun maha kasvaa.
Mutta voimia sinne, kaikella on tarkoituksensa. Ja onhan olemassa sekin mahdollisuus, että lapsi ei olekaan valmis elämään ja tulee itsekseen kesken pois - mitä en tietenkään toivo. Lapsi on elämänsä aloittanut ja sillä on tarkoitus, älä riistä lapsen mahdollisuutta elämään!
Mä olin aivan samassa tilanteessa. Mies ajatteli että olin "tekeytynyt" raskaaks ja halus ehdottomasti abortin.Me ei siis vuosiin käytetty ehkäsyä. Itse ajattelin lähinnä että tulkoon jos tulee ja mies ilmeisesti luuli ettei ees ikinä saada(tosin niin minäkin).
Kun tää vahinkolaukaus sit kävi niin muutama kk taisteltiin asiasta(hän oli ehdottomasti vastaan!). Päätin kuitenkin pitää lapsen. Olen tehnyt aikasemmin abortin johon mieheni vetosi. Mikset nytkin ku sillonkin...
Jokatapauksessa en kadu kumpaakaan ratkaisuani yhtään!Nyt ollaan onnellisesti yhessä ja silitellään kilpaa mun kasvavaa mahaa. Noi juntit vaan tarvii aikaa..
Tosin lähipiiri(ystävät tuttavat jne) yllätti totaalisti ilkeydellään. Tuntui jossain kohtaa että mun olis pitänyt anteeks pyytää raskauttani (kun tein lapsen vastoin toisen tahtoa, mikä kyllä sinänsä on totta).Mutta kyse ei ole mun kohalla mistään e-pillereitten jemmailusta, mieheni varsin hyvin tiesi etten käytä mitään. Riskit on aina olemassa..
Muutama kk niin kaikki on kirkkaampaa usko pois.
mielestäni pidä se lapsi koska niin on tarkoitettu!
Meillä mies sanoi et ei vielä ei näin nuorena, olemme 19 ja kävi niin että tulin raskaaksi kun meillä ei ehkäisyy ollut. no nyt olen useasti kuullut siltä että vittu kun pidät ton masu asukin niin nuoruus menee pilalle! vastaan aina samalla tavalla takaisin että jos mun ja tulevan muksun seura ei kiinnosta voit aivan hyvin lähtee menee!
Ei se äijä vielä ole lähtenyt ja kavereilleen oli kuuluumma kehunut tulevansa synnytykseesn mukaan.
Iltaisin nykyään hän silittelee mahaa kaljapullon siasta. ;)
voimia sinulle päätös on sinun mutta ehdotus on että pidä.
Keskustelimme myöhään viime yönä mieheni kanssa uudelleen asiasta, kun oli käynyt ulkona tuulettamassa ajatuksiaan. On vieläkin abortin kannalla, mutta mietti kuitenkin että "Miten meillä rahatkaan riittäisi? Tulee niin kalliiksi jo kaikki sängyt ja vaunut ja vaipat ja tietysti kaikki normaaliin arkeen kuuluva." Miehelläni on siis vain väliaikainen työsuhde ja itselläni opiskelut kesken.Eikä rahaa todellakaan liikaa ole. Silti tuli jotenkin hyvä mieli, että mieheni oli miettinyt myös tuota mahdollisuutta, että JOS se lapsi vaikka pidettäisiinkin. Taidan tarttua kuin hukkuva oljenkorteen... Sanoin miehelle, että ehkä näin vain on tarkoitettu, ja että ehkä meidän tarvitsee vain tottua tilanteeseen. Voi olla, että jos nyt hankkiutuisimme lapsesta eroon, saattaisimme molemmat katua sitä myöhemmin.MIes totesi, että on niin vaikeaa tehdä näin hurjan isoja päätöksiä, eikä oikein itse koe oikeudekseen päättää mitään, minun sisällänihän tuo lapsi kasvaa.Oli kyllä koko ajan aika hiljaista miestä. Ei hän vihainen ollut, vaikutti lähinnä väsyneeltä. Haluaa kuulemma vielä vähintään iltaan saakka miettiä, kun sanoin että haluaisin sitten jo huomenna neuvolaan soitella, kun en edes tiedä kuinka pitkällä olen.Lähti taas aamulla jonnekin, en tiedä minne. Jääkaapin ovessa vain oli lappu, että tulee kyllä alkuillasta viimeistään kotiin.Haluaa kuulemma miettiä asioita neutraalimmalla maaperällä. Ehkä niin on hyvä.
Ja riitelemättä. Kuuntele myös miehesi mielipidettä, kyllä hänellä varmaan ainakin omasta mielestään hyvät perustelut on noille ajatuksilleen. En tarkoita että pitäisi tehdä kuten mies haluaa, mutta jostain ne hänenkin ajatuksensa kumpuavat. Kuuntele niitä, miettikää vaihtoehtoja, kompromisseja, miettikää voisiko kumpikin luopua jostain rahaa vievästä asiasta että lapselle jäisi enemmän. Ja kerro hänelle ettei tässä maassa ole aikoihin kuollut lapsia nälkään ja köyhyyteen. Kysy häneltä miltä se itse isyys tuntuu hänestä. Eikö tunne edes hitusta ylpeyttä siitä, että on onnistunut saamaan pienen ihmisen alulle? Luulen että salaa sisimmässään hän alkaa tuntea pientä tyytyväisyyttä, muuten ei olisi edes miettinyt miten lapsen kanssa pärjättäsiin!
Kyllä se siitä! :)
järjestyä :) Olen tuon huomannut NIIIIN monta kertaa! Meillä on kaksi lasta ja ollaan aika "köyhiä". Kyllä sitä aina pärjää, vaikka ei mitään kulutusjuhlaa vietettäisikään... Joistakin asioista saa luopua, mutta se on pientä sen rinnalla, mitä omilta lapsilta saa. Loppujen lopuksi aika paljon voi pelastaa järkevällä rahan käytöllä! Ja sossu on olemassa pahan päivän varalle. Ja esim asumistuethan teillä nousee jne. Tsemppiä teille molemmille! Rahan takia ei ainakaan kannata aborttiin päätyä!!!
minä pidän täällä kovasti peukkuja teille! :)
Minuakin kauheasti ensin pelotti ja mietitytti kaikki rahalliset hankinnat jne, mutta me ollaan saatu tavaraa niin paljon että juurikaan mitään ei oo osteltu.
onhan siinä monenlaista miettimistä, mutta usko pois kyllä apuja saatte varmaan jostain.
Milloika nuo miehet oikein kasvaa aikuiseks?
No yleensä hyvinkin nuoret vanhemmat tuntuu kasvavan "pituutta" odotusaikana enemmän kun kukaan olis uskonu.
Enemmän huolestuisin tyypistä joka ei ottais uutista tossissaan vaan pitäis dokaamista tärkeempänä ne tyypit kun ei tunnu aikuistuvan koskaan iästä huolimatta.
aika harva isä suhtautuu täysin välinpitämättömästi siihen pikkuseen kun se vihdoinkin on siinä ja todeksi se alkaakin muuttua vasta kun vatsa kasvaa.
Kyllä niitä kulujakin on mutta eihän kaikkea tarvi hankkia uutena. Yhtä ja toista saa lainaan tutuilta tai voi ostaa käytettynä eikä niitä ihan välttämättömiä tavaroita niin kauheesti oo.
Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen, anna miehesi sulatella asiaa rauhassa (joskus kun miehiltä tahtoo unohtua että seksin seurauksena voi olla lapsi)
Kaikkea hyvää
älä ihmeessä tee aborttia! Luulen että tulet katumaan sitä lopun ikäsi. Ainakin minulle esikoinen on parasta mitä ikinä maailmassa voi saada. Täydellinen lahja, ota se vastaan!!
Olen aivan vilpittömän liikuttunut kaikesta antamastanne tuesta ja ajatuksistanne. On ollut suuri helpotus saada kuulla ulkopuolisten mielipiteitä ja mietteitä tästä kaikesta. On todella auttanut katsomaan tätä tilannetta useammastakin perspektiivistä. Ja tiedättekös, minä ajattelin nyt sitten pitää tämän lapsen...! Hurjalta tuntuu, mutta en usko että voisin elää sen ajatuksen kanssa, että olisin joskus lapseni abortoinut. Surettaa myös, jos en saa lapselleni isää, ja raskauden aikana olisi ollut minulle tärkeää oman rakkaan tuki. Pelottaa myös läheisten mahdollinen sääli tai selän takana päivittely.Mutta lapsen pidän. Tulee varmaan aika kun tästä osaa jo sitten todella iloita. Nyt täytyy vain sulatella asioita. Illalla sitten tuo isäntä kertoo, mihin tulokseen on tullut. Jännittää ja pelottaa. Mutta suuret kiitokset teille kaikille! Te autoitte minua ymmärtämään, kuinka suuri lahja tämä lapsi on.
Mahtavaa kuulla, että teit hyvän päätöksen!! Onnittelut kovasti vauvastasi! Toivotaan, että miehesi ymmärtää myös asian oikean laidan ja ellei, ei hän ole arvoisenne.
Kirjoittele tällä palstalla. Saat täältä tukea ja pian huomaat olevasi täysissä täpinöissäsi tulevasta vauvasta:) Kaikki järjestyy varmasti ja muista, että kenenkään muun ajatuksilla ei ole väliä. Ihmiset voivat ajatella mitä lystäävät, koskaan et ajatuksia voi hallita. Aina tullaan puhumaan takanapäin ja olemaan kaksinaamaisia, mutta se asia on vain ja ainoastaan heidän ongelmansa. Kaikki teot nimittäin tulee eteen vielä kullekin. Tavalla tai toisella.
Huolehdi sinä vain siitä, että seuraat sydämesi ääntä. Se = omatunto, joka kyllä tietää.
Paljon voimia, tsemppiä, iloa!!
Miehen kanssa juuri uudemman kerran keskusteltiin. hän on päättänyt jäädä minun ja lapsemme tueksi! Molemmat itkettiin, miksi, vähän vaikea sanoa. Tämä vain on tällaista suunnatonta tunnemyrskyä. MIes sanoi, ettei hän vain voisi jatkaa elämäänsä toisaalla, yrittää muka aloittaa puhtaalta pöydältä, kun tietää minun ja yhteisen lapsemme olevan nyt kahden hänen itsekkyytensä vuoksi. Hänellä on nyt hirveä huoli siitä, osaako hän olla hyvä isä, eihän hän tiedä niistä asioista mitään. Ihan samalla tavoin sanoin minäkin olevani eksyksissä, mutta uskon, että se oikea polku alkaa kyllä matkan edetessä erottua sieltä tiheiköstä.Nyt mies pyyteli jo anteeksi jyrkkää alkusuhtautumistaan, meni kuulemma niin paniikkiin, ettei tajunnut kuinka suuri asia tämä on minullekin, ja nimenomaan minulle. Noita sanoja kuunnellessani en voinut kuin itkeä, olin niin helpottunut, ettei minun tarvitse käydä tätä kaikkea yksin läpi. Olemme silti molemmat peloissamme tästä kaikesta uudesta ja tuntemattomasta, olo on aivan epätodellinen. Huomenna soitan neuvolaan, ja onneksi uutinen on nyt sitten hyvä uutinen. :) Tottakai mielessä pyörii miljoona kysymystä ja pelonaiheita löytyy enemmän kuin riittämiin, mutta yritän vain toivoa, että kaikki kyllä selviää aikanaan. Kiitokset vielä kertaalleen teille kaikille! Tulemme varmasti tulevaisuudessa törmäämään tällä palstalla, jos kaikki nyt vain menee hyvin.Ja silloin käytän varmasti jo toista nimimerkkiä. :)
Tosi ihanaa!!! onnea mahtavasta päätöksestä!
nyt ei muuta kuin neuvola aikaa varaamaan ja tulehan taas kertomaan kuulumisisa tänne meidän keskuuteen.
Onnittelut hyvästä, lujasta parisuhteesta, jota ei näinkään suuri erimielisyys voi kaataa vaan yhdessä päätetään tarttua härkää sarvista ja selvitä vaikeista asioista! Se jos mikä on kunnioitettavaa, ja voisi kuvitella että tämä oli koko prosessissa vaikein kynnys, vaikeampi kuin itse asia, lapsen saaminen. Ja usko pois, meistä ensikertalaisista odottajista kukaan ei ole sen enempää perillä asioista kuin tekään, ihan yhtä hukassa ja jännittyneitä ja peloissammekin olemme tämän suuren asian edessä, mutta silti se tuntuu samalla niin mahtavalta! Meilläkin on miehen kanssa hieman vaikea elämäntilanne, mutta olemme päättäneet selvitä vaikeuksien yli lapsen vuoksi, lapsen jota me molemmat tahdomme kovasti! :)
Ihanaa odotusaikaa sekä sinulle että miehellesi! Ottakaa päivä kerrallaan, älkää hätäilkö vaan totutelkaa ajatukseen ja tutkikaa asioita netistä ja kirjoista. Mitä enemmän tutkitte, sitä enemmän opitte ja sitä turvallisemmalta ja ihanammalta lapsen odotus alkaa tuntumaan! :)
Ihan tuli tippa linssiin!!! Onnittelut teille kaikille, olette tehneet upean päätöksen!!!
Pärjäätte varmasti joka tavalla ja teillä on aikaa vauvan odotuksen myötä tottua ajatukseen perheenä. Siihen oppii kyllä, isäkin kun kuulee ensimmäistä kertaa vauvan sydänäänet.
Ja rahallisesti pärjäätte varmasti. Kummasti tulevat isovanhemmat alkavat ostella tavaroita ja alkaa löytyä niitä kummin kaimoja jotka muistavat että on niitä pieniä vauvan vaatteita ja vaunuja kaapin pohjalla. Tuleehan se lapsilisä ja asumis ym. tuet nousee. Itse ostan lapsilleni paljon vaatteita kirppareilta ja sieltä löytää paljon vähällä rahalla, tosi hyvä kuntoistakin. Ja nyt on hyvää aikaa hyödyntää aletankoja. Eli kun ostaa aina yhden vaatteen aletangosta kerralla niin huomaamatta kertyy hyvä varasto kun ostaa eri kokoja. Ihan pienimpiä ei kannata, vaikka 62 cm aloittaa. Kaikkea hyvää teille!
Tosi hieno juttu ja ihanaa että kaikki kääntyi hyvin päin! Paljon onnea teille odotukseen. Tukekaa toisianne sillä raskaus mullistaa ja kaikki on uutta. Siinä menee hyvin todennäköisesti sinun mielialat vuoristorataa ja se kuuluu asiaan.
On ymmärrettävää että mies meni panikkiin. Onhan tilanne tosi iso juttu myös hänelle niinkuin sinullekkin. Ethän syytä häntä myöhemmin asiasta edes riidellessänne.
Itse odotan mieheni kanssa ensimmäistä ja ollaan jo loppusuoralla. Kyllä meitä molempia pelottaa vieläkin, kun kumpikaan meistä ei vauvakuumetta ole kokenut. Panikoitu ollaan vähän väliä pitkin raskautta, että ostaanko me hoitaa sitä pientä avutonta ihmisenalkua. Meillä poikkeuksena se, että lapsi laitettiin alulle tarkoituksella. Kyllä sitä kypsyy tulevaksi vanhemmaksi vähän kerrallaan. Muista itseäsi ja miestäsi, että ei tarvitse olla täydellinen vanhempi, kuhan yrittää olla niin hyvä kuin osaa. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja alku menee kaikilla uuden opetteluun. Apua annetaan neuvolasta, tutuilta ja sukulaisilta. Tukea varmasti löytyy!
Tsemppiä teille, mekin tsempataan pian tulevina tuoreina vanhempina!
silmissä luin tuota viestiäsi. Onnea teille matkaan vaikka välillä pelottaakin, mutta kuten aiemmin mainitsin, ei suurempaa lahjaa elämältä voi saada kun oma lapsi! Onnekasta odotusta vielä kerran teille molemmille, tästä eteenpäin on elämän parasta aikaa!
katuisitte sitä aina, vaikka saisitte kymmenen lasta sen jälkeen. Minkä näköinen lapsi olisi ollut? Olisiko se ollut tyttö/poika... Usko pois, miljoona kysymystä joihin ei olisi vastauksia... Kyllä normaali parisuhde kestää lapsen tulon, rahaa aina järjestyy, se on vaan kohtalo tän teille näin järkänny. Entä jos pysyisitte yhdessä ettekä saisikaan lapsia sitten kun ne "sopisivat kuvioon"...