Heippa kaikille!
Olen uusi tällä palstalla koska plussasin vasta eilen ja nyt on rv 5. Toista lasta odotan. Ekasta ei ollut ollenkaan pahoinvointia, mutta tästä tokasta se on jo alkanut. En oksenna, mutta voin vaan pahoin. Se alkaa yleensä vasta iltapäivällä.
Ongelma on se, että mulla on tässä kuussa viikon työmatka ulkomaille tulossa enkä luonnollisestikaan vielä halua kertoa töissä... Miten siis pärjään pahoinvoinnin ja väsymyksen kanssa matkalla, kun pitäisi vielä tehdä pitkää päivää? Onko jollain pahoinvoinnin kokeneella hyviä vinkkejä miten sitä voisi lievittää päivän mittaan? Millaisia välipaloja olisi hyvä syödä? Milloin pahoinvointi on yleensä pahimmillaan ja koska se helpottaa kokonaan? Mun matka osuu rv:lle 8.
Olen uusi tällä palstalla koska plussasin vasta eilen ja nyt on rv 5. Toista lasta odotan. Ekasta ei ollut ollenkaan pahoinvointia, mutta tästä tokasta se on jo alkanut. En oksenna, mutta voin vaan pahoin. Se alkaa yleensä vasta iltapäivällä.
Ongelma on se, että mulla on tässä kuussa viikon työmatka ulkomaille tulossa enkä luonnollisestikaan vielä halua kertoa töissä... Miten siis pärjään pahoinvoinnin ja väsymyksen kanssa matkalla, kun pitäisi vielä tehdä pitkää päivää? Onko jollain pahoinvoinnin kokeneella hyviä vinkkejä miten sitä voisi lievittää päivän mittaan? Millaisia välipaloja olisi hyvä syödä? Milloin pahoinvointi on yleensä pahimmillaan ja koska se helpottaa kokonaan? Mun matka osuu rv:lle 8.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tervetuloa ensinnäkin nyt tälle puolelle! :) Eihän mulla vielä mitään kokemusta noista asioista oo, siis että osaisin varmasti neuvoa, mutta mulla alkaa huomenna rv6 ja myös jo huonosta olosta kärsin jos nälkä ehtii yllättämään. Eli pieniä välipaloja kannattaa syödä, hedelmiä, vihanneksia ja esim. viinirypäleet on hyviä kun niitä voi ottaa aina muutaman silloin tällöin. Vältä syömästä tosi tukevia, rasvaisia aterioita (mikäli nyt edes huonolta ololta voit sellaisia ajatellakaan!) ja suosi pieniä säännöllisiä aterioita. Yleensäkin sanotaan että parin-kolmen tunnin välein pitäisi joku pieni terveellinen, kevyt välipala syödä joten ehkäpä se pitää myös pahoinvointia ja väsymystä loitolla kun verensokeri pysyy korkealla.
Jännää että mullakin on enemmän iltapäivä- ja iltapahoinvointia, kuin aamulla. Ehkä se johtuu vain siitä että on syönyt päivän aikana väärin tai liian vähän, ja on väsynyt ja takkuinen olo muutenkin.. Ja jos kerta kaikkiaan se matkalle lähtö tuntuu stressaavalta, niin miksi et sanoisi töissä suoraan miten asia on? Onhan parempi ettet joudu nyt näin alkuraskaudesta stressaamaan mitään ylimääräistä etkä vetämään pitkää päivää, kun keskenmenon vaarakin on suurimmillaan!
Kiva että täällä on 'tuttuja'! Joo, täytyy tosiaan muistaa pitää jatkuvasti välipaloja mukana. Ja ne iltariennot jätän kyllä ihan suosista väliin niin ei tarvi venyttää päivää suotta!
Odotan nyt miten vointini tästä kehittyy, ja katson sitten onko viisaampaa vaan kertoa töissä. Ja jos ihan mahdottomaksi menee niin sitten en lähde ollenkaan matkalle! Mutta nyt tän kans kyllä vielä pärjäilee kun ei tule ylös.
työn lopettaan.voit varmaan pyytää lääkärilä sairaslomaa edes vähäksi aikaa?
Itselläni pahoinvointi kesti hiukan yli puoleen väliin raskautta. Joillakin se kestää pari viikkoa eli pahoinvoinnin kesto on ihan yksilöllistä.
En "voinut" kertoa työpaikalla raskaudestani, koska olin viiden vuoden jälkeen vihdoinkin saanut vakituisen sopimuksen ja olin 4 kk:n koeajalla.
Yllätyin siitä, että jollakin tapaa sitä alitajuisesti varmaan skarppasi töissä ja kun oli paljon tekemistä, niin ehkei pahoinvointiin ikäänkuin keskittynyt samalla tavalla kuin ehkä illalla. Itsellänikin illat ja viikonloput kun olivat aivan hirveitä. Tosin, kyllähän sitä töissäkin piti vessassa käydä, mutta onneksi minulla on semmoinen työ, että "äkkilähtö" vessaan onnistui aika hyvin.
Täytyy kyllä myöntää, että työmatka ja yli 8 tunnin päivät olisivat olleet varmaan meikäläiselle mahdottomia. Siinä kolmen aikoihin ruukasi nimittäin alkaa rytmihäiriöt ja neljältä kotiin pyöräily kesti todella kauan (väsynyt). Lopun illan olinkin puolikuollut kotona. Että onneksi ei minulla ollut työreissuja tuolloin!