Meitä on varmaan monia, jotka mielellämme seuraamme luonnon ilmiöitä, eläimiä ja kasveja. Olisi kiva lukea näistä näin kesän ratoksi, jos jollain olisi jotain kertomista.
Kesämökeillä ovat ikkunat auki luontoon ja siellä on hienot mahdollisuudet luonnon tarkkailuun.
Minä tässä taas katselin kaupunkilaisena lokkejamme, jotka tästä ylitse lentäessään päivän merellä olon jälkeen palaavat asuinsijoilleen kaupungin kaatopaikalle.
Näyttää siltä, että ne samalla tutkivat tarkasti löytyisikö jotain suuhun pantavaa. Nimittäin tuonne kauemmas takapihalle pusikon viereen joku vanhus vie välillä ruoan jätöksiään, kun silmä välttää. Hyvin ne on linnuilla muistissa. Sinne tehdään tarkastukset ja ilmasyöksyt. Auta armias jos jotain löytyy, silloin siellä on hetkessä koko parvi tappelemassa ja kirkumassa.
Sitä olen miettinyt, että kummassa ne mahtavat pesiä kaatopaikalla vai meren rannalla, kareilla.
Ihmeellinen luonto.
77
3792
Vastaukset
- Ukki
Keskustelua ja valtavasti linkkejä luontoon.
mökillä seurasimme viimekesänä rusakoita,ne kävi ihan pihapiirissä.Meillä on siinä sellainen paviljonki ja istumme siellä paljon.
Ne poikaset tuli ihan siihen viereen kun emme liikkuneet,puhua sai vaikka kuinka,ei välittäneet mitään.Loppu kesällä yksi kävi heittämässä hyvästejä
hyppi ja pomppi oikein yhtenä iltana ja sitten sitä
ei enää näkynyt.
Oravat on kanssa hauskoja seurattavia,kun niitä ei hätyyttele tulevat sielläkin ihan lähelle pihaan.
Samoin kun tässä pihassa mummelit toi aikasempina
kesinä niille pähkinöitä,tulivat kädestä syömään.Tänäkesänä on kielletty kaikki ruokinta.
kyllä niitä juttuja olisi kun vaan muistaisi.
näkyillään...- ii-li
muori67 kirjoitti:
mökillä seurasimme viimekesänä rusakoita,ne kävi ihan pihapiirissä.Meillä on siinä sellainen paviljonki ja istumme siellä paljon.
Ne poikaset tuli ihan siihen viereen kun emme liikkuneet,puhua sai vaikka kuinka,ei välittäneet mitään.Loppu kesällä yksi kävi heittämässä hyvästejä
hyppi ja pomppi oikein yhtenä iltana ja sitten sitä
ei enää näkynyt.
Oravat on kanssa hauskoja seurattavia,kun niitä ei hätyyttele tulevat sielläkin ihan lähelle pihaan.
Samoin kun tässä pihassa mummelit toi aikasempina
kesinä niille pähkinöitä,tulivat kädestä syömään.Tänäkesänä on kielletty kaikki ruokinta.
kyllä niitä juttuja olisi kun vaan muistaisi.
näkyillään...Ne viihtyvät parkkipaikoilla, syövät kaiken mahdollisen talven aikana eivätkä pelkää yhtään mitään. Saa mennä metrin päästä ohi, eivätkä ne korvaansa lotkauta. Ovathan ne somia, mutta samalla mahdottomia tuholaisia.
Ne ovat kohta yhtä röyhkeitä kuin varikset. Täällä pääkaupunkiseudulla on esiintynyt "tappajavariksia", jotka hyökkäävät lasten kimppuun. Urbaanit elukat eivät ole kovinkaan hauska tuttavuus. Joissakin ulkoilmaravintoloissa saa suorastaan taistella ruoastaan lokkien kanssa. Ne kertakaikkian tulevat nokkimaan lautaselta.
Olen elämässäni nähnyt ketun vain pari-kolme kertaa. Kyllä se on kaunis eläin, siitä ei pääse mihinkään. Samoin harakka. Se on kaunis lintu. Niitä on paljon, mutta en ole selvillä, miksi se on niin epäsuosittu, kun en ole asunut koskaan maalla. - Osaako joku kertoa?
- ii-li
...rannan läheisyydessä olevien teollisuushallien katoilla. Nuorena opiskelijana olin kerran teollisuusvartijana. Olen varmaan kertonut tämän ennenkin. Pyhäpäivisin ja öisin linnut olivat pesimisaikanaan todella aggressiivisia, suorastaan pelottavia. Kaikki pelkäsivät niitä. (Päivisin ne pysyivät pesissään, kun oli paljon ihmisiä liikkeellä.)
Niillä oli aina vartijalintuja, jotka heti hälyttivät toiset. Ne hyökkäsivät suurin joukoin yksinäisen kulkijan kimppuun. Ne yrittivät aina iskeä päähän ja kasvoihin. Niitä ei pdätellyt mikään. Erään toisen teollisuusvartijan ne nokkivat ja raapivat verille.
Ensin kuljin taskut täynnä kiviä ja heittelin niitä kourakaupalla hyökkääjien joukkoon. En varmaan koskaan osunut yhteenkään lintuun. Sitten kokeilin sateenvarjoa, mutta ei siitäkään ollut apua. Sitten ajoin polkupyörällä, mutta yhtä huonolla tuloksella. - Lopulta keksin: Kun talutin polkupyörää, niin hahmoni oli niin epäselvä, etteivät linnut ymmärtäneet, että siinä se taas tulee. Sain olla
rauhassa. Muut teollisuusvartijat eivät uskoneet minua, kun kerroin asian ja
ihmettelivät, miksi minä lähden vapaaehtoisesti niiden hirviöiden keskelle.
***
Lapsena saaristossa linnut vain kirkuivat pesän läheisyydessä. Se oli mukava, asiaankuuluva saariston ääni. Eivät ne koskaan käyneet kimppuun. Sen vuoksi tämä kaupungin massiivininen lokkiyhteisö olikin niin yllättävä ja pelottava. Se oli ihan samanlaista kuin ikivanhassa Hitchcokin elokuvassa "Linnut", jota en ollut edes nähnyt silloin vielä.
Muistan lapsena, miten lokit aina tiesivät, milloin tulee kova merenkäynti. Silloin niitä yöpyi satamäärin pihallamme, mutta ne eivät olleet koskaan aggressiivisia. Ne olivat aina täysin hiljaa, mutta silloin ei enää ollutkaan pesimisaika.
Jos joku jaksaa vielä lukea: Kerran teollisuusvartijakesänäni linnut jättivät minut täysin rauhaan. Sain kulkea koko alueella aivan vapaasti. Ihmettelin, mistä on kysymys, kun linnut kuitenkin lensivät sankoin joukon pitkin aluetta. Sitten huomasin yksinäisen varisparan, joka yritti piiloutua pieneen koivuun. Sitä ne lokit hätistelivät ja unohtivat minut kokonaan. :)- katriina64
kesänä mökkimme ylle oli kokoontunut erikoisen suuri lokkiparvi.
Ne lentelivät aika matalalla ja mieleeni tuli Hitchcokin kauhuelokuva "Linnut", missä agressiiviset lokit nokkivat ihmisiltä silmät päästä. Eivät nämä meidän lokkimme tosin päälle käyneet, mutta sen elokuvan muistaminen sai tuntemaan pientä pelkoa.
En ole kyllä koskaan kuullut todellisessa elämässä, että linnut suurena parvena kävisivät ihmisten kimppuun. - Catleija
katriina64 kirjoitti:
kesänä mökkimme ylle oli kokoontunut erikoisen suuri lokkiparvi.
Ne lentelivät aika matalalla ja mieleeni tuli Hitchcokin kauhuelokuva "Linnut", missä agressiiviset lokit nokkivat ihmisiltä silmät päästä. Eivät nämä meidän lokkimme tosin päälle käyneet, mutta sen elokuvan muistaminen sai tuntemaan pientä pelkoa.
En ole kyllä koskaan kuullut todellisessa elämässä, että linnut suurena parvena kävisivät ihmisten kimppuun.Saarenmaalla Kuressaaren kaupungissa kuvasin niitä vanhoja puutaloja kauniine pihoineen. Juuri kun painoin laukaisimesta kuului merkillinen ritsaus. Ihmettelin mikä kameralle tuli, kun tuommoisen äänen päästi. Sitten huomasin, että yli lentävä pääskynen oli ruikkaissut täysosuman siihen kameran päälle. Onneksi ei lentänyt silmilleni, liki piti.
- katriina64
Catleija kirjoitti:
Saarenmaalla Kuressaaren kaupungissa kuvasin niitä vanhoja puutaloja kauniine pihoineen. Juuri kun painoin laukaisimesta kuului merkillinen ritsaus. Ihmettelin mikä kameralle tuli, kun tuommoisen äänen päästi. Sitten huomasin, että yli lentävä pääskynen oli ruikkaissut täysosuman siihen kameran päälle. Onneksi ei lentänyt silmilleni, liki piti.
todella matalalla, tai pitäisikö sanoa, että lensivät silloin kun niitä vielä oli meidänkin pihapiirissämme. Mihinköhän ne muuten ovat kadonneet, samoin kuin kottaraisetkin?
- ii-li
katriina64 kirjoitti:
kesänä mökkimme ylle oli kokoontunut erikoisen suuri lokkiparvi.
Ne lentelivät aika matalalla ja mieleeni tuli Hitchcokin kauhuelokuva "Linnut", missä agressiiviset lokit nokkivat ihmisiltä silmät päästä. Eivät nämä meidän lokkimme tosin päälle käyneet, mutta sen elokuvan muistaminen sai tuntemaan pientä pelkoa.
En ole kyllä koskaan kuullut todellisessa elämässä, että linnut suurena parvena kävisivät ihmisten kimppuun....ovat varmaankin jo jotenkin häiriintynyttä porukkaa, tietysti vain pesimisaikana ja kun poikaset ovat pieniä. Ne hyökkäsivät vain yksinään kulkevan kimppuun. Muistan, miten eräänä aamuna yövuoron jälkeen ensimmäinen työntekijä tuli tehtaalle. Lokit riepottivat mieheltä lakin päästä, ja mies lähti huitoen juoksemaan kohti työpaikkaansa.
Tuo kertomani ei suinkaan ole ainoa kokemukseni kamalista lokeista. Myöhemmin, kun työpaikkani oli Helsingissä, niinikään lähellä rantaa, niin parkkipaikka oli talon katolla. Sinne johti ajoramppi. Viereisen teollisuushallin katon oli vallannut lokkiyhteiskunta. Kyllä sitä sai tosiaan juosta autosta sisään välttääkseen lokkien hyökkäykset. Kaikki halusivat parkkeerata mahdollisimman lähelle sisäänkäyntiä.
Jollakin henkilöllä siinä talossa oli auto, jonka väri oli vaaleansininen metalliväri. Lokit inhosivat sitä autoa. Se oli jokaikinen päivä lokinp:n peitossa, ja siis tosiaan peitossa, aivan täynnä sitä itteään. Lopulta auton omistaja lopetti pysäköimisen katolle ja vei autonsa muualle.
***
PS: Olen joskus lukenut sen kirjan, josta Hitchcokin elokuva on tehty. Siinä ei ollut Happy End, vaan linnut tosiaan voittivat ja tappoivat kaikki ihmiset ja kotieläimet. Kirjan tapahtumat oli sijoitettu Englantiin, mutta kirjailijaa en muista. - Kirjassa oli kohta, jossa kylän asukkaat näkivat merellä harmaan, lähestyvän joukon, ja olivat helpottuneita: Laivasto on tulossa auttamaan heitä. Mutta harmaa joukko olikin lisää lintuja, jotka tekivat sitten sen lopullisen hyökkäyksen. -- Tippi Hedrenin rooli oli ympätty Hitchcokin elokuvaan aivan uutena henkilönä, sellaista henkilöä ei ollut alkuperäisessä romaanissa, en ainakaan ollenkaan muista. Hitchcock halusi elokuviinsa usein viileän, vaalean kaunottaren. ii-li kirjoitti:
...ovat varmaankin jo jotenkin häiriintynyttä porukkaa, tietysti vain pesimisaikana ja kun poikaset ovat pieniä. Ne hyökkäsivät vain yksinään kulkevan kimppuun. Muistan, miten eräänä aamuna yövuoron jälkeen ensimmäinen työntekijä tuli tehtaalle. Lokit riepottivat mieheltä lakin päästä, ja mies lähti huitoen juoksemaan kohti työpaikkaansa.
Tuo kertomani ei suinkaan ole ainoa kokemukseni kamalista lokeista. Myöhemmin, kun työpaikkani oli Helsingissä, niinikään lähellä rantaa, niin parkkipaikka oli talon katolla. Sinne johti ajoramppi. Viereisen teollisuushallin katon oli vallannut lokkiyhteiskunta. Kyllä sitä sai tosiaan juosta autosta sisään välttääkseen lokkien hyökkäykset. Kaikki halusivat parkkeerata mahdollisimman lähelle sisäänkäyntiä.
Jollakin henkilöllä siinä talossa oli auto, jonka väri oli vaaleansininen metalliväri. Lokit inhosivat sitä autoa. Se oli jokaikinen päivä lokinp:n peitossa, ja siis tosiaan peitossa, aivan täynnä sitä itteään. Lopulta auton omistaja lopetti pysäköimisen katolle ja vei autonsa muualle.
***
PS: Olen joskus lukenut sen kirjan, josta Hitchcokin elokuva on tehty. Siinä ei ollut Happy End, vaan linnut tosiaan voittivat ja tappoivat kaikki ihmiset ja kotieläimet. Kirjan tapahtumat oli sijoitettu Englantiin, mutta kirjailijaa en muista. - Kirjassa oli kohta, jossa kylän asukkaat näkivat merellä harmaan, lähestyvän joukon, ja olivat helpottuneita: Laivasto on tulossa auttamaan heitä. Mutta harmaa joukko olikin lisää lintuja, jotka tekivat sitten sen lopullisen hyökkäyksen. -- Tippi Hedrenin rooli oli ympätty Hitchcokin elokuvaan aivan uutena henkilönä, sellaista henkilöä ei ollut alkuperäisessä romaanissa, en ainakaan ollenkaan muista. Hitchcock halusi elokuviinsa usein viileän, vaalean kaunottaren.Wikipediasta luin että filmin käsikirjoituksen teki Evan Hunter (enemmän tunnettu Ed McBainina),
pohjana Daphne duMaurierin samanniminen novelli, johon Hitchcock oli ostanut oikeudet saada käyttää sitä filmaustyössään.- ii-li
MdK-MdK kirjoitti:
Wikipediasta luin että filmin käsikirjoituksen teki Evan Hunter (enemmän tunnettu Ed McBainina),
pohjana Daphne duMaurierin samanniminen novelli, johon Hitchcock oli ostanut oikeudet saada käyttää sitä filmaustyössään.Daphne duMaurier se oli. Hän on kirjoittanut paljon muutakin jännittävää. En oikein muista missä tai mistä minä sen luin. Kauan siitä kuitenkin on, olin varmaan vielä keskikoulussa silloin. Siihen aikaan lehdissä oli ihan oikeita laatunovelleja ja laaturomaaneja jatkokertomuksina. Varmaan se olikin jokin lehti, jossa se oli. Silloin ilmestyi mm. paksu Viikon Kertojat, jossa oli paljon luettavaa. Vai olisikohan se ollut jatkokertomuksena Seurassa? En jaksa muistaa. Se oli todella hyvin kauan ennen Linnut-elokuvaa. Minun muistaakseni novellissa päähenkilö oli mies, elokuvassa se oli Tippi Hedren.
Silloin, kun taistelin niiden lokkiriiviöiden kanssa en muistanut ollenkaan lukemaani juttua. Muistin sen vasta, kun näin elokuvan. Ja myös elokuvan lopussa näin, että filmissä olikin Happy End, mikä kai nyt kuuluu asiaankin.
Vaikea sitä varmasti on ollut filmata. Ja miten paljon eläinrääkkäystä filmaamisen yhteydessa on mahtanut tapahtua? Jostakin luin niihin aikoihin, että eräissä kohtauksissa linnut oli sidottu langoilla kiinni hyökkäyskohteeseensa, kuten esimerkiksi siinä, jossa varpuset hyökkäävät takan piipusta sisään jonkun tytön päälle. - saara.dma
ii-li kirjoitti:
...ovat varmaankin jo jotenkin häiriintynyttä porukkaa, tietysti vain pesimisaikana ja kun poikaset ovat pieniä. Ne hyökkäsivät vain yksinään kulkevan kimppuun. Muistan, miten eräänä aamuna yövuoron jälkeen ensimmäinen työntekijä tuli tehtaalle. Lokit riepottivat mieheltä lakin päästä, ja mies lähti huitoen juoksemaan kohti työpaikkaansa.
Tuo kertomani ei suinkaan ole ainoa kokemukseni kamalista lokeista. Myöhemmin, kun työpaikkani oli Helsingissä, niinikään lähellä rantaa, niin parkkipaikka oli talon katolla. Sinne johti ajoramppi. Viereisen teollisuushallin katon oli vallannut lokkiyhteiskunta. Kyllä sitä sai tosiaan juosta autosta sisään välttääkseen lokkien hyökkäykset. Kaikki halusivat parkkeerata mahdollisimman lähelle sisäänkäyntiä.
Jollakin henkilöllä siinä talossa oli auto, jonka väri oli vaaleansininen metalliväri. Lokit inhosivat sitä autoa. Se oli jokaikinen päivä lokinp:n peitossa, ja siis tosiaan peitossa, aivan täynnä sitä itteään. Lopulta auton omistaja lopetti pysäköimisen katolle ja vei autonsa muualle.
***
PS: Olen joskus lukenut sen kirjan, josta Hitchcokin elokuva on tehty. Siinä ei ollut Happy End, vaan linnut tosiaan voittivat ja tappoivat kaikki ihmiset ja kotieläimet. Kirjan tapahtumat oli sijoitettu Englantiin, mutta kirjailijaa en muista. - Kirjassa oli kohta, jossa kylän asukkaat näkivat merellä harmaan, lähestyvän joukon, ja olivat helpottuneita: Laivasto on tulossa auttamaan heitä. Mutta harmaa joukko olikin lisää lintuja, jotka tekivat sitten sen lopullisen hyökkäyksen. -- Tippi Hedrenin rooli oli ympätty Hitchcokin elokuvaan aivan uutena henkilönä, sellaista henkilöä ei ollut alkuperäisessä romaanissa, en ainakaan ollenkaan muista. Hitchcock halusi elokuviinsa usein viileän, vaalean kaunottaren.... näimme saaristossa useita merimetsojen turmelemia luotoja.
Aiemmin ne ovat pesineet pohjoisen lintuvuorilla suurissa yhdyskunnissa mutta ovat vähitellen levittäytyneet etelämmäksi.
Merimetsoja on kahta sorttia, toiset pesivät maassa ja toiset puissa; meillä täällä Pohjanlahdella on puissa pesivää laatua. Niiden väkevät ulosteet tappavat saaresta kaiken kasvillisuuden ja alastomat puut ovat täynnä risuista rakennettuja pesiä.
Merimetsot ovat isoja rumia mustanpuhuvia lintuja, joilla on tapana seisoa karikoilla siivet levällään kuin korppikotkat. Se kuivattavat näin siipisulkiaan.
Sitaatti Suuresta lintukirjasta (1962):
"... se istua kyyhöttää kivellä ... pitkä kaula käärmemäisesti koukussa - kuin mikäkin aalloista noussut meripeikko."
Nämä "meripeikot" ovat rauhoitettuja lintuja ja lisääntyvät vuosittain 2,7 kertaisesti. Tilanne siis pahenee koko ajan. Mitä olisi tehtävä? - Catleija
saara.dma kirjoitti:
... näimme saaristossa useita merimetsojen turmelemia luotoja.
Aiemmin ne ovat pesineet pohjoisen lintuvuorilla suurissa yhdyskunnissa mutta ovat vähitellen levittäytyneet etelämmäksi.
Merimetsoja on kahta sorttia, toiset pesivät maassa ja toiset puissa; meillä täällä Pohjanlahdella on puissa pesivää laatua. Niiden väkevät ulosteet tappavat saaresta kaiken kasvillisuuden ja alastomat puut ovat täynnä risuista rakennettuja pesiä.
Merimetsot ovat isoja rumia mustanpuhuvia lintuja, joilla on tapana seisoa karikoilla siivet levällään kuin korppikotkat. Se kuivattavat näin siipisulkiaan.
Sitaatti Suuresta lintukirjasta (1962):
"... se istua kyyhöttää kivellä ... pitkä kaula käärmemäisesti koukussa - kuin mikäkin aalloista noussut meripeikko."
Nämä "meripeikot" ovat rauhoitettuja lintuja ja lisääntyvät vuosittain 2,7 kertaisesti. Tilanne siis pahenee koko ajan. Mitä olisi tehtävä?Minulla olisi sellainen tieto, että merimetsot ovat levinneet etelästä pohjoiseen päin. Tarkistinkin asia Wikipediasta ja siellä niiden pesimäalueet ovat Euraasia, Afrikka ja Pohjois-Amerikan Atlantin puoleinen rannikko. Ja nyt ovat leviämässä Itämereltä pohjoiseen päin.
- Ukki
http://www.ponttokamera.net/linkit.htm
Mm. veb kameroita lintujen ym. pesille ja PALJON muuta !
PS. Lienenkö täällä kertonut pihahavaintoja mm. susi,ilves,jänikset. Karhu ei ihan pihassa, mutta jälkien perusteella olisi tuvan ikkunasta ollut nähtävissä. - Catleija
Jostain tuli mieleeni lähteensilmä ja se että en ole nähnyt lähdettä kun 80-luvulla Lapissa. Voi mikä aarre on lähde, jos se omalla maalla on. Vaikka se on matalakin, niin vesi on kristallinkirkasta ja kylmää eikä se lähde tyhjene. Talvellakin lähteensilmä pysyy sulana.
mökillä on lniin iso lähde siihen on upotettu 2-rengasta ihana vesi eikä lopu koskaan.
Meidän mökillä aikoinaan kun oli kissa,niin rastaat antoi sille kyytiä,tuli häntä paksun kovaa vauhtia metsästä tupaaan ja sängyn alle karvat pörrössä.
Hämeenlinassa lokit kokoontui iltaisin Talousvarikon katolle yöksi isoina parvina.Nähtavästi lämmin peltikatto houkutti ne sinne.
Lahden torilla kalakaauppiaat valitti aikoinaan
että lokit oli niin röyhkeitä että tulivat
niiden pöydiltä ryöstämään kaloja.- Ukki
Ennen kuulin sanottavan lähteeseen kaatuneen maidon aiheuttaneen lähteen kuivumisen. En kyllä ole varma asiasta.
Meille tulee vesi kaukaa naapurin puolelta lähteestä mäen rinteestä. Luullakseni vesi tulee lähteeseen rinteen toisella puolen olevalta suolta.
Tällaisesta tilanteesta olen kuullut myös veden loppuneen, kun siellä vesi laskee välillä olevan kynnyksen tason alle. Ukki kirjoitti:
Ennen kuulin sanottavan lähteeseen kaatuneen maidon aiheuttaneen lähteen kuivumisen. En kyllä ole varma asiasta.
Meille tulee vesi kaukaa naapurin puolelta lähteestä mäen rinteestä. Luullakseni vesi tulee lähteeseen rinteen toisella puolen olevalta suolta.
Tällaisesta tilanteesta olen kuullut myös veden loppuneen, kun siellä vesi laskee välillä olevan kynnyksen tason alle.Tuolla kotipuolessani Koillis-Hämeessä sisareni huusholliin tulee vesi luonnon lähteestä. Maku on todella hyvä, ei maistu kloori ainakaan voimakkaana. Olen miettinyt kloorataanko kaikki vesijohtovedet kloorilla, vai miten?
Saimaasta vesilaitoksen kautta tulevassa vedessä on voimakas maku,joten ei oikein herätä juomahaluja. Ilmankos mäyräkoirat tekevät kauppansa. Tietysti klooraus tapahtuu hygieniasyistä.
Siinä sisareni huusholliin tulevassa vedessä ei ole sivumakua.
Kaupoissa myytävissä lähdepullovesissä on taas eri maku. Mitähän vettä se oikein on?- ii-li
reetta5 kirjoitti:
Tuolla kotipuolessani Koillis-Hämeessä sisareni huusholliin tulee vesi luonnon lähteestä. Maku on todella hyvä, ei maistu kloori ainakaan voimakkaana. Olen miettinyt kloorataanko kaikki vesijohtovedet kloorilla, vai miten?
Saimaasta vesilaitoksen kautta tulevassa vedessä on voimakas maku,joten ei oikein herätä juomahaluja. Ilmankos mäyräkoirat tekevät kauppansa. Tietysti klooraus tapahtuu hygieniasyistä.
Siinä sisareni huusholliin tulevassa vedessä ei ole sivumakua.
Kaupoissa myytävissä lähdepullovesissä on taas eri maku. Mitähän vettä se oikein on?Suomalaisissa lähdevesipulloissa on mainittu paikka, josta vesi on otettu. Minä ostan aina halvinta eli Pirkka- tai Rainbow-vettä. Ne tulevat samasta Syrinharjun lähteestä. Etiketeissä on myös mainittu, onko vesi lähdevettä vai porakaivon vettä.
Ulkomaisissa vesissä on minusta paha maku. Suomalainen on parempaa. Myös pakkausmuovi voi jättää makua veteen.
Eikö klooraamisesta ole siirryytty aika paljon ostsonoimiseen? Sellainen kuva minulla on. Pääkaupungin johtovesikään ei ole enää niin pahaa kuin 10-15 vuotta sitten. ii-li kirjoitti:
Suomalaisissa lähdevesipulloissa on mainittu paikka, josta vesi on otettu. Minä ostan aina halvinta eli Pirkka- tai Rainbow-vettä. Ne tulevat samasta Syrinharjun lähteestä. Etiketeissä on myös mainittu, onko vesi lähdevettä vai porakaivon vettä.
Ulkomaisissa vesissä on minusta paha maku. Suomalainen on parempaa. Myös pakkausmuovi voi jättää makua veteen.
Eikö klooraamisesta ole siirryytty aika paljon ostsonoimiseen? Sellainen kuva minulla on. Pääkaupungin johtovesikään ei ole enää niin pahaa kuin 10-15 vuotta sitten.Enpä taida olla ajanhengessä oikein mukana kun puhun kloorauksesta. Asiat menevät eteenpäin, suoraansanottunan en tiedä, mitä puhdistus menetelmää juomaveden puhdistuksessa käytetään.
Lievennän vähän tietämättömyyttäni- uimahallien vesi puhdistetaan usein kloorilla, huomaan sen siitä kun uimahallin vesi vaalentaa hiuksia ja iho on kuiva uinnin jälkeen.
Raikas puhdas vesi on hyvää juoda ja pitää janon loitolla.ii-li kirjoitti:
Suomalaisissa lähdevesipulloissa on mainittu paikka, josta vesi on otettu. Minä ostan aina halvinta eli Pirkka- tai Rainbow-vettä. Ne tulevat samasta Syrinharjun lähteestä. Etiketeissä on myös mainittu, onko vesi lähdevettä vai porakaivon vettä.
Ulkomaisissa vesissä on minusta paha maku. Suomalainen on parempaa. Myös pakkausmuovi voi jättää makua veteen.
Eikö klooraamisesta ole siirryytty aika paljon ostsonoimiseen? Sellainen kuva minulla on. Pääkaupungin johtovesikään ei ole enää niin pahaa kuin 10-15 vuotta sitten.Käsittääkseni kloorausta käytetään vain uima-altaiden vedessä.
Otsonointi, tämä ukkosenkin synnyttämä kolmiatominen happi, on mikrobien tappaja, raikastaja ja ehkä maunkin antaja. Mekaanisen suodatuksen jälkeenhän vesi tehdään ph-arvoltaan sopivaksi kalkkivedellä, liekö n. 7. Rauta II sulfaatti, UV-valo ovat muita puhdistavia "käyttötemppuja".
Suomalainen vesijohtovesi lienee turvalllisuudeltaan parasta. Ylihygian pilaama nykyihminen ei varmaan enää siedä kunnolla lähde- tai kaivovettäkään. Olemmehan allergisiakin lähes 100%:sti.
Itse olen juonut lähes mitä vaan vettä. Pöpöt ovat ilmeisesti hihitelleet iloisina mahanesteitteni runsaspitoisissa alkoholeissa. Pahaa eivät ole saaneet aikaan.- ii-li
reetta5 kirjoitti:
Enpä taida olla ajanhengessä oikein mukana kun puhun kloorauksesta. Asiat menevät eteenpäin, suoraansanottunan en tiedä, mitä puhdistus menetelmää juomaveden puhdistuksessa käytetään.
Lievennän vähän tietämättömyyttäni- uimahallien vesi puhdistetaan usein kloorilla, huomaan sen siitä kun uimahallin vesi vaalentaa hiuksia ja iho on kuiva uinnin jälkeen.
Raikas puhdas vesi on hyvää juoda ja pitää janon loitolla.Umahallien ja uimaloitten vesi on voimakkaasti kloorattua. Sen tietää jo hajusta. Sellainen paikkahan on muussa tapauksessa aivan oivallinen jalka- ja kynsisienten leviämiseen.
Helsingin uimastadionilla (vai olikohan se Käpylän uimalassa) kokeiltiin joskus sellaista ainetta, joka muuttaa virtsan vedessä punaiseksi, jotta kaikki näkisivät, kuka laskee housuihinsa altaassa. - Se lopetettiin, koska pikkupojat alkoivat kilpailla siitä, kuka pystyy tekemään veteen hienoimman punaisen kuvion. :) - ii-li
Ruuneperi kirjoitti:
Käsittääkseni kloorausta käytetään vain uima-altaiden vedessä.
Otsonointi, tämä ukkosenkin synnyttämä kolmiatominen happi, on mikrobien tappaja, raikastaja ja ehkä maunkin antaja. Mekaanisen suodatuksen jälkeenhän vesi tehdään ph-arvoltaan sopivaksi kalkkivedellä, liekö n. 7. Rauta II sulfaatti, UV-valo ovat muita puhdistavia "käyttötemppuja".
Suomalainen vesijohtovesi lienee turvalllisuudeltaan parasta. Ylihygian pilaama nykyihminen ei varmaan enää siedä kunnolla lähde- tai kaivovettäkään. Olemmehan allergisiakin lähes 100%:sti.
Itse olen juonut lähes mitä vaan vettä. Pöpöt ovat ilmeisesti hihitelleet iloisina mahanesteitteni runsaspitoisissa alkoholeissa. Pahaa eivät ole saaneet aikaan.Ihana asua maassa, jossa voi juoda vettä joka paikassa. Muistatko, miten armeijan jotoksilla keitettiin kahvia minkä tahansa siistin näköisen ojan tai lammen vedestä?
Erään tuttavani vaimo on japaninkielentaitoinen ja toimii matkaoppaana. Hän kertoi, että japanilaisia varoitetaan suomalaisesta vesijohtovedestä. Hän itse oli sitä mieltä, että kysymyksessä oli vain temppu, joka saisi Suomen kuulostamaan vähän eksoottisemmalta. - Hän sanoi, ettei ole milloinkaan kuullut japanilaisten saaneen mahavaivoja suomalaisesta vesijohtovedestä, eivätkä suomalaiset saa vaivoja japanilaisesta.
Sitten on taas niitä, jotka väittävät suomalaisen vesijohtoveden olevan liian humuspitoista ja muka aiheuttavan syöpää. - Voi olla, että otsonointi ja uv-säteilytys juuri poistaa tämän ongelman. Minulla ei ole aavistustakaan.
Pietarisissa ei voi pestä edes hampaitaan vesijohtovedellä saamatta mahavaivoja. (Kokemusta on.) Pietari on kuulemma niin soinen, alava paikka, ja huonosti hoidettu, että vesijohto- ja viemärivedet sattavat joskus sekoittua keskenään. Tämä viimeksimainitun kertoi minulle sikäläisen rakennusyhtiön edustaja. Ruuneperi kirjoitti:
Käsittääkseni kloorausta käytetään vain uima-altaiden vedessä.
Otsonointi, tämä ukkosenkin synnyttämä kolmiatominen happi, on mikrobien tappaja, raikastaja ja ehkä maunkin antaja. Mekaanisen suodatuksen jälkeenhän vesi tehdään ph-arvoltaan sopivaksi kalkkivedellä, liekö n. 7. Rauta II sulfaatti, UV-valo ovat muita puhdistavia "käyttötemppuja".
Suomalainen vesijohtovesi lienee turvalllisuudeltaan parasta. Ylihygian pilaama nykyihminen ei varmaan enää siedä kunnolla lähde- tai kaivovettäkään. Olemmehan allergisiakin lähes 100%:sti.
Itse olen juonut lähes mitä vaan vettä. Pöpöt ovat ilmeisesti hihitelleet iloisina mahanesteitteni runsaspitoisissa alkoholeissa. Pahaa eivät ole saaneet aikaan.Matkoilla olen saanut ohjeita, aamulla kunnon konjakki annos desinfioimaan ruuansulatuskanavaa, pitää vatsan kunnossa. Siitä ilta annoksesta en ole tietoinen, joskus on tullut yömyssykin otettua, hyvin on nukuttanut!
- Catleija
Eihän täällä kaupungissa oikein lintuparvia näe, lukuunottamatta naakkoja, lokkeja, variksia ja puluja. Sitä muistelee suuria kottaraisparvia ja puhelinlangoilla kirskuttavia pääskysiä, jotka tähän aikaan kerääntyivät lähtölennoilleen etelään.
Vieläkö maaseudulla noita pikkulintuparvia nähdään? Haikean mielen se aina aiheutti syksyllä. Onhan kuolinilmoituksissakin käytetty pikkulinnun lähtölentoa symboolina elämästä lähdölle.- Ukki
Ei vielä ole parveilua ollut täällä havaittavissa.
Omassa pihapiirissä ei pääskysiä paljonkaan ole, mutta kyllä syksyn mittaan melkoiset parvet käyvät hyvästit jättämässä. - Hintriika
Kovaa tämä nykyaika muuttolinnuillekin. Puhelinlankoja ei kohta ole enää missään ainakaan näkyvissä tolppien välillä. Mites istut kännykkäaikana ääniaalloille?
- saara.dma
... vanhan kansan mukaan:
"Laurilta laumaan ja
Pertulta pois"
eli Laurinpäivänä 10.8. alkavat kokoontua ja jo Pertunpäivänä 24.8. lähtevät matkaan.
Kai ne syksyn tulon ymmärtävät iltojen pimentymisestä. - Hintriika
saara.dma kirjoitti:
... vanhan kansan mukaan:
"Laurilta laumaan ja
Pertulta pois"
eli Laurinpäivänä 10.8. alkavat kokoontua ja jo Pertunpäivänä 24.8. lähtevät matkaan.
Kai ne syksyn tulon ymmärtävät iltojen pimentymisestä.En osaa antaa yhtään parempaa selistystä kuin saara.dma lintujen ajantajulle. Rupesin vain miettimään, miksi linnut lentävät sinne, missä illat ovat elokuussa huomattavasti pimeämpiä...
Joku sisäinen kello/kalenteri niillä täytyy olla. Mutta mihin se perustuu? Kas, siinäpä kysymys, johon joku "lintupsykologi" voisi vastata!
- Catleija
Taitaa olla runsaasti leppäkerttuja tänä kesänä, kun parvekkeellenikin niitä on eksynyt tuosta raollaan olevasta parvekelasin välistä. Se mitä ihmettelen on, että ne kuolevat pian parvekkeellani. Tänään näin ensimmäisen elävän, mutta muutamia selällään olevia kuolleita poimin taas ja heitin ulos. Kuolevatkohan ne nälkään ja janoon raukat luonani.Yleensä kaikki vieraat lähtevät vatsat täysinäisinä.
- my.mm.eli
leppiksistäkin, vain yksi ainoa on löytänyt parvekkeelleni ja sekin pois lentänyt kun ei ollut kirvoja kukissani. Luulin jo, että kirvatkin ovat kuolleet kuumuuteen kunnes pari päivää leppäkertun käynnin jälkeen hyökkäsi valtava kirvapopulaatio oransseihin kukkiini, orvokkeihin ja samettikukkiin :((
Nyt olisi syötävää leppiksille, vaan vähän pitkä matka heille lentää tänne. Jospa osaisivat tulla pendoliinolla :-D Toivottaisin tervetulleeksi.
Täytyy varmaan turvautua mäntysuopasuihkutuksiin nyt ensihätään. Ei ole Neitoperhostakaan näkynyt toistamiseen vierailulla. Eikä muuten kimalaisiakaan, ovatkohan päätyneet lintujen ateriaksi.
- Likka
Tänään varhain aamulla koira tuntui levottomalta ja päästin sen ulos. Punaisista viinimarjapensaista lehahti valtaisa rastasparvi ja olivat aika lailla niitä verottaneetkin. Nythän niillä on nälkä, kun metsästä ovat marjat kuivuneet.Mökillä näin taas karhun jälkiä ja mieleen tuli, että nekin ovat nälissään ja ennen talviunta pitäisi rasvakerros saada. Tulevatkohan kohta mökin ovea koputtelemaan?
- Catleija
http://www.sey.fi/elaintieto/marjasato.html
Tässä on erilaisia keinoja marjojen suojaamiseksi linnuilta vahingollisen lintuverkon sijaan.
Karhu - onko mökkisi kuinka metsässä tai metsän laidalla? - Likka
Catleija kirjoitti:
http://www.sey.fi/elaintieto/marjasato.html
Tässä on erilaisia keinoja marjojen suojaamiseksi linnuilta vahingollisen lintuverkon sijaan.
Karhu - onko mökkisi kuinka metsässä tai metsän laidalla?Mökin takana alkaa laaja metsä eikä lähellä ole muita asumuksia, joten karhuhavainnot ovat todellisia. Naapuripitäjään metsähallitus toi karhuja jo 70-luvulla. Kiitos linkistä, en minäkään verkkoja asettelisi linnuille.
- Catleija
Likka kirjoitti:
Mökin takana alkaa laaja metsä eikä lähellä ole muita asumuksia, joten karhuhavainnot ovat todellisia. Naapuripitäjään metsähallitus toi karhuja jo 70-luvulla. Kiitos linkistä, en minäkään verkkoja asettelisi linnuille.
Teidän ei auta jättää mitään karhulle kelpaavaa jätettäkään ulos, sillä kun se kerran pääsee makuun palaa se aina uudelleen tutkimaan paikkoja. Tai ehkä se jo tietää, että ihmisten jäljiltä jotain voi suuhunsa saada.
- Likka
Catleija kirjoitti:
Teidän ei auta jättää mitään karhulle kelpaavaa jätettäkään ulos, sillä kun se kerran pääsee makuun palaa se aina uudelleen tutkimaan paikkoja. Tai ehkä se jo tietää, että ihmisten jäljiltä jotain voi suuhunsa saada.
Amerikassahan harmaakarhut ovat oikea riesa, osaavat avata roskapöntötkin.Kyllä olemme tarkkoina jätteiden suhteen, kalanperkeitäkään ei oikein uskalla lokeille jättää .
Muuten lueskelin illalla kasvikirjoja ja huomasin , että catleija on orkidealaji. Miten viehättävä nimimerkki, sopii varmasti kantajalleen!
- vallaton ville
Olen ilmeisesti saavuttanut ikämiehen iän. Kauan sitten koetut tapahtumat alkavat palautua mieleen, ainakin ne voimakkaat tunne-elämykset kuten se yö Vanajalla yli viisi vuosikymmentä sitten.
Turha sitä on väittää, että äidit mielihyvin laskivat kaksi koulupoikaa yöksi ongelle ja oikein soutuveneellä. Varoituksin, ettei saa hukkua ja tukevat eväät mukaan äitien huolenpidon seurauksena. Minusta tuntuu, että viimeiset varoitushuudot kantautuivat korviimme monen sadan metrin päästä.
Tummeneva ilta oli melko tyyni, silti soudimme pienen saaren suojaan, jompikumpi meistä heitti
ankkurikiven veteen ja sitten vain madot koukkuihin. Sinä iltana Ahti oli ilmeisesti nukahtanut aikaisin, ainoastaan muutama särjen sintti ja elämänuraansa aloitteleva ahven kuvitteli matojen olevan täysin vaarattomia. Punavalkoiset kohot liikkuivat pitkiä toveja ainoastaan aallonvireiden ansiosta. Ei ihme, että melkein heti puolenyön jälkeen päätimme soutaa tuon pienen saaren rantaan syömään eväitä.
Ensimmäinen rantautumisyritys epäonnistui, aivan edestämme lähti sorsaemo lentoon pahasti rääkäisten. Näimme ruohikossa pesän ja siinä haudottavat munat. Me siirsimme veneemme parikymmentä metriä sivuun ja emo laskeutui uudelleen pesäänsä.
Ryhdymme syömään eväitä kaikessa rauhassa ja juttelemme niitä näitä, ilmeisesti tytöistä ikämme velvoituksella. Silloin se tapahtuu!!!
Niemen ja saaren puolivälissä alkaa vesi kiehua ehkä noin sadan metrin levyisellä alueella ja voimakas pyrstöjen läpsytys muistuttaa suosionosoituksia teatterinäytöksen jälkeen. Nuo
pyrstöt muodostavat puolikaaren joka alkaa lähestyä pienen saaren rantaa. Vedessä aivan poikien silmien edessä valtava kuhina, sadat ahvenet syöksähtelevät edestakaisin pikkukalojen
yrittäessä epätoivoisesti välttää petojen kidat.
Poikien mato-onget ovat veneessä, niistä ei olisikaan mitään apua, haavilla lippomalla saalista ei voisi välttää, mutta haavia ei ole.
Vain muutama hetki ja näytös on ohi, veden pinta hiljenee.Aamuyön hetkinä poikien saalis ei juuri lisäänny.
Delfiinien sekä tonnikalojen tiedän saalistavan tällaisena järjestäytyneenä ryhmänä, sen sijaan en ole kuullut kenenkään kertovan ahvenien käyttäytyvän tälla tavoin, en edes kalavaleiden höysteenä. Tämä juttu on kuitenkin tosi.- Likka123
Lumoutuneena luin kirjoittamasi. Olet kokenut harvinaisen hetken lapsen herkkyydellä.
Lapsena vesi oli minunkin elementtini. Jo vappuna heitettiin talviturkki. Tukkilautoista karanneista tukeista tehtiin lauttoja , seilattiin meloen ja purjein -pelastusliiveistä ei tietoakaan. Hiekkakuopalla ryvettiin ja hypittiin liaaneila veteen.Onkikaloja paistettiin kivenkoloissa. Välipalaksi nyhtäistiin porkkana penkistä ja ketunleipiä metsästä, jossa leikitiin hurjaa pum-sotaa. Järvestä sukellettiin salaa pyssynjäännöksiä, sillä kotimme oli vallesmannin virkatalo ja olikohan joskus heitetty laittomat aseet järveen.Kaikilla naapureilla oli paljon lapsia ja liikuimme laumana. Olimme ruskeita ja villejä kuin Jukolan veljekset.Muistoista vahvimpia ovat tuoksuelämykset:ruoho, kuiva heinä, mesimarja, mansikka, kuuma kissan turkki.
Taisi mennä jo aiheen vierestä, mutta kirjoituksesi nosti väkeviä mielikuvia. - Bettina
Likka123 kirjoitti:
Lumoutuneena luin kirjoittamasi. Olet kokenut harvinaisen hetken lapsen herkkyydellä.
Lapsena vesi oli minunkin elementtini. Jo vappuna heitettiin talviturkki. Tukkilautoista karanneista tukeista tehtiin lauttoja , seilattiin meloen ja purjein -pelastusliiveistä ei tietoakaan. Hiekkakuopalla ryvettiin ja hypittiin liaaneila veteen.Onkikaloja paistettiin kivenkoloissa. Välipalaksi nyhtäistiin porkkana penkistä ja ketunleipiä metsästä, jossa leikitiin hurjaa pum-sotaa. Järvestä sukellettiin salaa pyssynjäännöksiä, sillä kotimme oli vallesmannin virkatalo ja olikohan joskus heitetty laittomat aseet järveen.Kaikilla naapureilla oli paljon lapsia ja liikuimme laumana. Olimme ruskeita ja villejä kuin Jukolan veljekset.Muistoista vahvimpia ovat tuoksuelämykset:ruoho, kuiva heinä, mesimarja, mansikka, kuuma kissan turkki.
Taisi mennä jo aiheen vierestä, mutta kirjoituksesi nosti väkeviä mielikuvia.Kyllä maaseudulla lapset ovat olleet villiintyneitä.Toista se oli meillä Eirassa ja saaristohuvilalla kesäisin.
- Regina Rööperistä
Bettina kirjoitti:
Kyllä maaseudulla lapset ovat olleet villiintyneitä.Toista se oli meillä Eirassa ja saaristohuvilalla kesäisin.
"Toista se oli meillä Sörkassa ja Pelastusarneijan kesäleirillä, mihin pääsimme sosiaalisein perustein."
- vallaton ville
Bettina kirjoitti:
Kyllä maaseudulla lapset ovat olleet villiintyneitä.Toista se oli meillä Eirassa ja saaristohuvilalla kesäisin.
Sinua kielletty leikkimästä sellaisten tyttöjen kanssa, joiden ainoa lelu oli sahanpuruilla täytetty Mollamaija tai poikien kanssa, joilla ei ollut ilmakivääriä mutta kylläkin ritsat tai jousipyssy, ne maalaislasten leikkien perusvälineet.
- Likka
Bettina kirjoitti:
Kyllä maaseudulla lapset ovat olleet villiintyneitä.Toista se oli meillä Eirassa ja saaristohuvilalla kesäisin.
Kyllä mekin syksyn tullen rauhoituimme siivoiksi koululaisiksi. Letitettiin tukka kireälle, tarkistettiin aamulla kynnet ja laitettiin puhdas nenäliina esiliinan taskuun.Mutta uskon,että luonnon läheiseksi ja turvalliseksi kokeminen on peräisin lapsuudesta, kun sai lähes rajoittamatta liikkua luonnossa.
- ii-li
Likka kirjoitti:
Kyllä mekin syksyn tullen rauhoituimme siivoiksi koululaisiksi. Letitettiin tukka kireälle, tarkistettiin aamulla kynnet ja laitettiin puhdas nenäliina esiliinan taskuun.Mutta uskon,että luonnon läheiseksi ja turvalliseksi kokeminen on peräisin lapsuudesta, kun sai lähes rajoittamatta liikkua luonnossa.
Asuin paikassa, jossa luonto oli lähellä. Alue kuului kyllä kaupunkiin, mutta aidan takana alkoi täysin koskematon luonto. - Alue oli hyvin monipuolinen. Oli kallioita, tiheää metsää, lampia, järvi ja soistunut järvi.
Se soistunut järvi oli seikkailujen paikka. Hyllyvillä mättäillä kasvoi harvianisia kasveja, rannassa oli vaikka minkälaista elämää keväisin. Se oli lintujen pesimäpaikka.
Keväällä kalliolle ilmestyi louhikosta käärmeitä lämmittelemään auringossa. Suolle vei metsätie osittain läpi sankan metsän. Kaikki oli tuttua meille lapsille. - Varmaan siltä ajalta on peritynyt viehtymykseni pimeään metsään eritoten, jos tuulee kovaa.
Lehdokit, maariankämmekät, palokärjet, lepakot, purot, mehiläispesät, vaapasti kulkevat kissat ja koirat, kerran kettu, hirvet, vanha venäläinen hautausmaa, autiotalo. - Kaikki ovat kadonneet. Mitään ei ole enää jäljellä (hautausmaasta en tiedä, ehkä se on vielä). Metsätie on asvaltoitu, ja leikkipaikoillamme on uusi kaupunginosa. Suo on nyt hyvinhoidettu, isohko järvi.
Talviturkin olen heittänyt vappuna vain kerran. Hyppäsimme jäitten keskelle uimaan. Se yksi kerta kyllä riitti minulle. Korvasin sen myöhemmin sillä, että kävelin paljain jaloin lumisohjossa metsässä. (Ja vilustuin tietenkin.)
Ja sitten kesällä juoksut uimarannan tukkilautoilla ja seikkailut veneellä merellä, kalastaminen. - Alueella oli vanhojen puulaivojen hylkyjä. Ne olivat kuin luurankoja ja jotenkin kammottavia. Mutta sitten eräässä lahdessa oli kokonaan uponnut pieni puulaiva aika matalassa vedessä. Se oli jännittävä. Emme sukeltaneet sinne, mutta katselimme sitä kirkkaassa vedessä, ja yritimme veneen keksillä saada sieltä jotakin. Kerran luulimme löytäneemme ankkurin, mutta "ankkuri" osoittauikin vain kahdeksi yhteennaulatuksi laudaksi. - Kukaan vanhemmista ei ollut huolissaan. Se oli normaalia lapsen elämää.
Syksyllä sitten mentiin kouluun, ja suurin osa ilonpidosta loppui. Vain metsä jäi ja lepakot. Kansakoulusta en muista kertaakaan, että koulun aloituspäivä olisi ollut aurinkoinen. Aina se oli harmaa.
- merimona1
Huomasin eräänä iltana uidessani mökkirannassamme, että vierelläni ui "kaveri."
Se oli villiminkki, joidenkin eläisuojelijoiden vapaaksi päästämää heimoa ja sukulaisia.
Aloin kiljua ja pärskiä kuin hylje(eivät hylkeet varmaan kilju)
Minkkihän on pikku peto ja useille muille luonnossa eläville eläimille uhka. Tämä "jengi" on hyväätarkoittavien eläinsuojelijoiden häkestään vapauttamaa joukkoa. Vaika pidänkin eläimistä, niin en välittäisi uimaseurakseni kuitenkaan minkkiä. Naapurimme rannassa on myöskin uiskennellut villiminkkejä. Olen vihainen niille, jotka tekevät sabotaasi-iskuja turkistarhoihin!- Likka
Mökkijärvellä kohtaan joskus komean näyn, kun hirvet ylittävät uiden salmea.Niillä on turvat ja sarvet ylväästi koholla ja suuret eläimet lipuvat arvokaasti ja ääneti veden kannattelemina.
- merimona1
Likka kirjoitti:
Mökkijärvellä kohtaan joskus komean näyn, kun hirvet ylittävät uiden salmea.Niillä on turvat ja sarvet ylväästi koholla ja suuret eläimet lipuvat arvokaasti ja ääneti veden kannattelemina.
lampaita, jotka laidunsivat jokeen ulottuvassa aitauksessa. Ihmettelin penskana, että miksi lampaat eivät ui, vaikka on kuinka kova helle.
Ne kuulemma keräävät niin paljon vettä paksuun turkkiinsa, että vaipuvat veden alle ja hukkuvat jos menevät uimaan. Tuli vaan mieleeni kun olin juuri saunassa ja uimassa niissä entisissä "lammasmaisemissa." - Likka
merimona1 kirjoitti:
lampaita, jotka laidunsivat jokeen ulottuvassa aitauksessa. Ihmettelin penskana, että miksi lampaat eivät ui, vaikka on kuinka kova helle.
Ne kuulemma keräävät niin paljon vettä paksuun turkkiinsa, että vaipuvat veden alle ja hukkuvat jos menevät uimaan. Tuli vaan mieleeni kun olin juuri saunassa ja uimassa niissä entisissä "lammasmaisemissa."Mummolastani vietiin kaksi hevosta sotaan ja vain toinen palasi, sekin kurjassa kunnossa ja loppuelämänsä se vietti lemmikkinä.Se vietiin kesällä lampaiden kanssa saareen, mutta palasi aina uimalla, piti varmaan lampata tyhmänä seurana. Pihalla se seuraili emäntää kuin koira. Muistan aina sen kauniit silmät, ystävällisen hörähdyksen ja pehmeän turvan. Käytiin iltaisin sitä porukalla uittamassa.Enoni itki, kun hevosesta aika jätti.
Isäni lanko oli juoppo mies ja monet kerran hänen viisas hevosensa toi isäntänsä ryyppyreissuilta kotiin isännän nukkuessa reessä. - Catleija
Likka kirjoitti:
Mökkijärvellä kohtaan joskus komean näyn, kun hirvet ylittävät uiden salmea.Niillä on turvat ja sarvet ylväästi koholla ja suuret eläimet lipuvat arvokaasti ja ääneti veden kannattelemina.
Tuli minullekin upea muisto, kun kerroit tuosta uivasta sarvipäästä. Olin alle kymmenen ikäinen, kun puksuttelimme jahdilla Kustavista Merimaskuun päin. Isä oli ruorissa ja me muut perheenjäsenet nukuimme kajuutassa.
Isä herätti meidät katsomaan hirveä, joka oli uimassa saaresta mantereelle päin. Meri oli tyyni ja usvainen, joten se oli mieliinjäävä näky. Sarvet silläkin hirvellä oli. Se oli ottanut aika urakan, sillä merimatkaa mantereelle oli kohtalaisesti. Likka kirjoitti:
Mökkijärvellä kohtaan joskus komean näyn, kun hirvet ylittävät uiden salmea.Niillä on turvat ja sarvet ylväästi koholla ja suuret eläimet lipuvat arvokaasti ja ääneti veden kannattelemina.
Komea oli näky Päijänteelläkin kun viisi hirveä
ui Hinttolasta Pulkkilanharjulle,muutma vuosi sitten
Siellä näkee vieläkin toisinaan niitä uimassa.
Upeita ovat.muori67 kirjoitti:
Komea oli näky Päijänteelläkin kun viisi hirveä
ui Hinttolasta Pulkkilanharjulle,muutma vuosi sitten
Siellä näkee vieläkin toisinaan niitä uimassa.
Upeita ovat.Olin kyläilemässä ystäväni luona. Perheessä oli vanha kissa Misse 14v- ei ihmeellinen kissan ikä.
Joimme kahvia kissan kehnätessä jaloissa. Yhtäkkiä se meni kodinhoitohuoneen viileälle kivilattialle pitkäkseen, hetken kuluttua kuului ihme korahdus, menimme katsomaan ja Misse oli muuttanut kissojen "taivaaseen."
Pohdimme kuumuusko tämän oli aiheuttanut vai mahdollinen käärmeen pisto? Diagnoosi jäi avoimeksi samoin Missen paikka perheessä.reetta5 kirjoitti:
Olin kyläilemässä ystäväni luona. Perheessä oli vanha kissa Misse 14v- ei ihmeellinen kissan ikä.
Joimme kahvia kissan kehnätessä jaloissa. Yhtäkkiä se meni kodinhoitohuoneen viileälle kivilattialle pitkäkseen, hetken kuluttua kuului ihme korahdus, menimme katsomaan ja Misse oli muuttanut kissojen "taivaaseen."
Pohdimme kuumuusko tämän oli aiheuttanut vai mahdollinen käärmeen pisto? Diagnoosi jäi avoimeksi samoin Missen paikka perheessä.Kuuma kesä koettelee iäkästä lemmikkiä siinä missä ihmistäkin.
Minäkin saattelin kissojen "taivaaseen" ( kutsun sitä Sateenkaarisillaksi ) iäkkään Kissaystäväni, joka olisi täyttänyt muutaman päivän kuluttua 18 vuotta - ihmisen iässä se tekee 86v. Mittari näytti 35 astetta tuona heinäkuun päivänä.
Olin jo keväästä saakka tiennyt, ettei meillä ole enää pitkälti yhteistä matkaa jäljellä. Kissallani diagnostisoitiin toukokuussa munuaisten vajaatoiminta, johon aloitettiin tablettilääkitys. Eläinlääkäri sanoi, että jos kissani olisi ihminen, sille aloitettaisiin nyt dialyysihoito.
Pitkään jatkuneet helteet ottivat voimille, mutta se otti kesän iloista kaiken irti viime hetkeen saakka: hakeutui mahdollisimman viileään paikkaan - saunan lattialle, verannalle, puutarhassa puiden ja pensaiden alle jne. Vesikuppeja kantelin sen mielipaikoille, koska se ei jaksanut enää paljon liikkua, mutta joi usein pieniä kulauksia. Viimeisenä iltana se hakeutui puolen yön aikaan vielä koivun alle, jossa kävi leuto kesätuuli.
Seuraavana päivänä se lähti Sateenkaarisillalle...
Katsoin paikallisuutisia TV:ssä ja olin tikahtua nauruun kun näytettiin yhtä "luonnonoikkua" eräästä kanalasta.
Siellä on nimittäin kana, jolla ilmeisesti on jokin hormoonihäiriö.
Sille on alkanut kasvaa heltta ja se osaa kiekuakin, (saatiin kiekumisnäyte :D) vaikka enimmäkseen se vielä kotkottaa, motkottaa. Kanalan kukko meni pitkin verkkoaitauksen viertä kun tämä Agda lähestyi!
Kanalan omistaja kertoi että Agda on näyttänyt kuka on kuka kanatarhassa.- Catleija
Kun lapsena keräsimme onkimatoja, kasvimaamme pehmeästä mullasta putkahteli esiin valkoisia paksuja n.3-4 sentin pituisia mustapäisiä kerälle kiertyneitä toukkia, joilla oli siellä pään puolella pienet jalan alut.
Ne olivat turilaan toukkia. Pidettiin niitä käsissä, kun ne oli niin mukavia pallukoita. Sen jälkeen en ole sellaisia sattunut näkemään. Kai niitä sentään on, mutta onko niistä haittaa kasveille. Turilashan on "sympaattinen" iso koppakuoriainen, joka esiintyy myös lasten animaatioelokuvassa Turilas & Jäärä.- fiiuliN
Muistan nuo pullero madot.
Kun nostimme perunaa kuokan kanssa ilmestyi niitä aina näkyviin.
Äiti ennusteli niistä vuoden sään. Jos etupuoli oli valkoinen ja takaosa tumma, niin silloin oli kevät puoli ollut kaunis ja poutainen . mitä tummempi oli takaosa sitä enemmän satoi syksyllä.
Joskus löysimme aivan vaaleitakin matoja, ja silloin sitten päiviteltiin pidempiä pouta aikoja.
Sitä en todellakaan muista pitivätkö ennustukset paikkansa.
Sen ajan jälkeen on niin paljon myrkkyjä pelloille kylvetty että ehkä ne ovat vahentäneet kaikkea eläinkuntaa.
Voi olla sekin syynä ettemme niitä näe kun harvemmin pellolla kuokimme. - Catleija
fiiuliN kirjoitti:
Muistan nuo pullero madot.
Kun nostimme perunaa kuokan kanssa ilmestyi niitä aina näkyviin.
Äiti ennusteli niistä vuoden sään. Jos etupuoli oli valkoinen ja takaosa tumma, niin silloin oli kevät puoli ollut kaunis ja poutainen . mitä tummempi oli takaosa sitä enemmän satoi syksyllä.
Joskus löysimme aivan vaaleitakin matoja, ja silloin sitten päiviteltiin pidempiä pouta aikoja.
Sitä en todellakaan muista pitivätkö ennustukset paikkansa.
Sen ajan jälkeen on niin paljon myrkkyjä pelloille kylvetty että ehkä ne ovat vahentäneet kaikkea eläinkuntaa.
Voi olla sekin syynä ettemme niitä näe kun harvemmin pellolla kuokimme.Nyt kun kerroit muistan minäkin sen, että säätä ennustettiin sen mustan osan määrästä.
- fiiuliN
Lieneekö tämä jo ennenkin havaittu, mutta minulle uusi asia.
Huomasin äskettäin omena puu "huvituksessa" yhteen kasvaneet omenat,
Oksasta lähtevässä yhdessä pienessä varressa on niin sanotut "siamilaiset" omenat,
Kauniisti yhteen kasvaneet, mutta molemmilla on oma "pää" josta kukka on kuollut.
En ole ottanut sitä irti puusta enkä tutkinut onko sama siemenkota.- ii-li
Lapsuudessani ostimme kananmunia suoraan kanalasta. Jotkut kananmunat olivat poikkeuksellisen suuria, ja parhaimmillaan niissä saattoi olla kolmekin keltuaista. Kaksi keltuaista ei ollut edes kovin harvinainen ilmiö.
Mistähän sekin mahtoi johtua? En ole nähnyt sellaisia kananmunia lapsuuteni jälkeen.
Kysymyksessä oli vanhanaikainen "vapaa" kanala, jossa oli myös kukko. - merimona1
ii-li kirjoitti:
Lapsuudessani ostimme kananmunia suoraan kanalasta. Jotkut kananmunat olivat poikkeuksellisen suuria, ja parhaimmillaan niissä saattoi olla kolmekin keltuaista. Kaksi keltuaista ei ollut edes kovin harvinainen ilmiö.
Mistähän sekin mahtoi johtua? En ole nähnyt sellaisia kananmunia lapsuuteni jälkeen.
Kysymyksessä oli vanhanaikainen "vapaa" kanala, jossa oli myös kukko.siamilaisia sipuleita. En osannut aikaisemmin antaa niille kaksoissipuleille oikeaa nimeä:))
- Catleija
ii-li kirjoitti:
Lapsuudessani ostimme kananmunia suoraan kanalasta. Jotkut kananmunat olivat poikkeuksellisen suuria, ja parhaimmillaan niissä saattoi olla kolmekin keltuaista. Kaksi keltuaista ei ollut edes kovin harvinainen ilmiö.
Mistähän sekin mahtoi johtua? En ole nähnyt sellaisia kananmunia lapsuuteni jälkeen.
Kysymyksessä oli vanhanaikainen "vapaa" kanala, jossa oli myös kukko.Munathan on nykyään luokiteltu painon mukaan, ja niissä L-muna pakkauksista olen löytänyt kaksikeltuaisia munia.
- seuraus...
Catleija kirjoitti:
Munathan on nykyään luokiteltu painon mukaan, ja niissä L-muna pakkauksista olen löytänyt kaksikeltuaisia munia.
Arvaatteko kuinka paljon kananruuassa on kasvuhormooneja? Aika paljon sanoisin, siksi kaksi- tai kolmekin keltuaista. Joissakin maissa sellaiset munat on myyntikiellossa.
Catleija kirjoitti:
Munathan on nykyään luokiteltu painon mukaan, ja niissä L-muna pakkauksista olen löytänyt kaksikeltuaisia munia.
Nuorilla kanoilla saattaa olla munimiskauden alussa häiriöitä. Kanat tuottavat normaalisti yhden keltuaisen päivässä. Keltuainen kypsyy munasarjassa ja kypsyttyään siirtyy munajohtimeen.
Nuorilla kanoilla saattaa tuo keltuaisen irtoamisen säännöllisyys olla niin ja näin. Joskus irtoaa kaksi, joskus jopa kolme tai neljäkin keltuaista. Vika korjaantuu itsestään iän mukana.
Pakkaamoissa huomataan nuo ylisuuret munat ja erotellaan pois.
Kaupungissa asuessa saimme ostaa pienestä lähiökaupasta tuollaisia ylisuuria kananmunia, jotka kaupan omistaja kävi ostamassa suuresta kanalasta. Sattui joku kerta olemaan joukossa muna, jossa oli kolme keltuaista.
Meillä oli kotona aina kanoja.
Yksi kana muni joka toinen päivä, mutta teki sitten noita vähintään kaksi keltuaista sisältäviä munia. Sen kuuli myös kun muna oli irtoamassa! Sekin oli lapsena onnea kun ehti hakemaan juuri munitun munan, vielä lämpimän ja ehkä jokunen pyrstöuntuva oli pinnassa kiinni.- Catleija
MdK-MdK kirjoitti:
Nuorilla kanoilla saattaa olla munimiskauden alussa häiriöitä. Kanat tuottavat normaalisti yhden keltuaisen päivässä. Keltuainen kypsyy munasarjassa ja kypsyttyään siirtyy munajohtimeen.
Nuorilla kanoilla saattaa tuo keltuaisen irtoamisen säännöllisyys olla niin ja näin. Joskus irtoaa kaksi, joskus jopa kolme tai neljäkin keltuaista. Vika korjaantuu itsestään iän mukana.
Pakkaamoissa huomataan nuo ylisuuret munat ja erotellaan pois.
Kaupungissa asuessa saimme ostaa pienestä lähiökaupasta tuollaisia ylisuuria kananmunia, jotka kaupan omistaja kävi ostamassa suuresta kanalasta. Sattui joku kerta olemaan joukossa muna, jossa oli kolme keltuaista.
Meillä oli kotona aina kanoja.
Yksi kana muni joka toinen päivä, mutta teki sitten noita vähintään kaksi keltuaista sisältäviä munia. Sen kuuli myös kun muna oli irtoamassa! Sekin oli lapsena onnea kun ehti hakemaan juuri munitun munan, vielä lämpimän ja ehkä jokunen pyrstöuntuva oli pinnassa kiinni.Minäpä katsoin lapsena, miten se kana muni sen munansa. Ei tarvinnut kun jäädä odottamaan pesän taakse ja sai seurata siitä reiästä, mistä munat käytiin keräämässä. Kyllä kanakin sai pinnistellä, jotta muna syntyi. Ja ei kun heti munimisen jälkeen ka-ka-kaa-a, ka-ka-kaa-a.. muna tuli, muna tuli.
- Klaara Kotko
Catleija kirjoitti:
Minäpä katsoin lapsena, miten se kana muni sen munansa. Ei tarvinnut kun jäädä odottamaan pesän taakse ja sai seurata siitä reiästä, mistä munat käytiin keräämässä. Kyllä kanakin sai pinnistellä, jotta muna syntyi. Ja ei kun heti munimisen jälkeen ka-ka-kaa-a, ka-ka-kaa-a.. muna tuli, muna tuli.
Kumpi oli ensin, muna vai kana?
- Klaara Kotko
ii-li kirjoitti:
Lapsuudessani ostimme kananmunia suoraan kanalasta. Jotkut kananmunat olivat poikkeuksellisen suuria, ja parhaimmillaan niissä saattoi olla kolmekin keltuaista. Kaksi keltuaista ei ollut edes kovin harvinainen ilmiö.
Mistähän sekin mahtoi johtua? En ole nähnyt sellaisia kananmunia lapsuuteni jälkeen.
Kysymyksessä oli vanhanaikainen "vapaa" kanala, jossa oli myös kukko.Meillä on kyllä kotikanalassa kukko, mutta onkos teollsissa kanaloissa, esim. Laitilassa. Onko täällä Laitilan flikoi tai poikki?
- viisastelija
Klaara Kotko kirjoitti:
Kumpi oli ensin, muna vai kana?
kehitys on mennyt eteenpäin erilaisten mutaatiovaiheiden kautta, joko äkillisten tai
pitkien ajanjaksojen aikana.On todennäköistä, että ensimmäinen kana syntyi mutaation seurauksena jo olemassa olleesta munasta, joten muna oli ennen kanaa.
- Catleija
Minulle oli uutta tuo, että sekin sääksin pesä, jota me olemme seurailleet pitkin kesää olikin ihmisen tekemä. Sääksien pesäpuista on puutetta, joten ne pesivät suurelta osin ihmisen tekemissä pesissä. Tuostahan kerrottiin Mtv 3:n uutisissa seitsämältä. Siinä näytettiin niitten poikasten rengastuskin. Pitää katsoa kymmenen uutiset, jotta näkee sen jutun kokonaan.
jotain pesän putsaajia.Näkyvät käyvän siellä pesällä.Hailuodon pesällä on vielä näkynyt poikasia.
Nehän kuoriutui myöhemmin.
Kyllä ovat upeita lintuja.
Täällä parveilee varikset ja naakat.
Kyttäävät tuossa naapuri talon katolla.
Illalla varsinkin isot laumat.- Catleija
muori67 kirjoitti:
jotain pesän putsaajia.Näkyvät käyvän siellä pesällä.Hailuodon pesällä on vielä näkynyt poikasia.
Nehän kuoriutui myöhemmin.
Kyllä ovat upeita lintuja.
Täällä parveilee varikset ja naakat.
Kyttäävät tuossa naapuri talon katolla.
Illalla varsinkin isot laumat.Minä pidän variksista. Olen huomannut, että se on aika viisas lintu. Pysähtykääpä joskus kuuntelemaan ja katsomaan variksen vaauntaa. Ei sitä voi nauramatta tehdä. Varis jossain puun latvassa alkaa ilmoittaa itsestään. Mitähän sillä mielessä ja aatoksissa. Siinä yksinään vaakkuu. Lauluksi sitä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan. Ääni on kuin vanhan akan tai ukkorähjän. Vaakkuessa se nyökyttelee ruumistaan tahdissa. Nyt saisivat varikset vaakkua, sillä se tietäisi sadetta.
Älykkyydestä seuraava tositarina. Lapset kertoivat, että koulun lähellä oli kesytetty varis, joka talvella tuli välitunnilla koulun pihalle. Lapsilla oli siellä pieni liukumäki, jota he kykkysillään laskivat. Kun he olivat tunnilla, he näkivät ikkunasta kuinka tämä varis yksin jäätyään käveli aina liukumäen päälle ja sitten laski pyrstöllään sen alas. Toisti tätä useita kertoja.
Varis kuuluu ihmistä seuraaviin eläimiin. Sillä on hyötyä siitä. Mestari on tonkimaan roskikset, joihin se pääsee käsiksi. Ei se ole ihmisten työtä jos roskikset on maahan levitetty. Hampurilaispaikkojen lähettyviltä se käy napsimassa ruoan jämät maahan heitetyistä pahvipakkauksista ja papereista. - Likka123
Catleija kirjoitti:
Minä pidän variksista. Olen huomannut, että se on aika viisas lintu. Pysähtykääpä joskus kuuntelemaan ja katsomaan variksen vaauntaa. Ei sitä voi nauramatta tehdä. Varis jossain puun latvassa alkaa ilmoittaa itsestään. Mitähän sillä mielessä ja aatoksissa. Siinä yksinään vaakkuu. Lauluksi sitä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan. Ääni on kuin vanhan akan tai ukkorähjän. Vaakkuessa se nyökyttelee ruumistaan tahdissa. Nyt saisivat varikset vaakkua, sillä se tietäisi sadetta.
Älykkyydestä seuraava tositarina. Lapset kertoivat, että koulun lähellä oli kesytetty varis, joka talvella tuli välitunnilla koulun pihalle. Lapsilla oli siellä pieni liukumäki, jota he kykkysillään laskivat. Kun he olivat tunnilla, he näkivät ikkunasta kuinka tämä varis yksin jäätyään käveli aina liukumäen päälle ja sitten laski pyrstöllään sen alas. Toisti tätä useita kertoja.
Varis kuuluu ihmistä seuraaviin eläimiin. Sillä on hyötyä siitä. Mestari on tonkimaan roskikset, joihin se pääsee käsiksi. Ei se ole ihmisten työtä jos roskikset on maahan levitetty. Hampurilaispaikkojen lähettyviltä se käy napsimassa ruoan jämät maahan heitetyistä pahvipakkauksista ja papereista.Kenenkäs runo olikaan se Kaksi vanhaa varista? Siinä on suomalainen syksyinen alakulo paljaimmillaan. On minullakin toisinaan ihan vanhan variksen olo. Ihana tuo liukumäkitarina!Meidän naapurin pojilla oli usein elättivariksia, jotka seurasivat pihalla poikia kuin kanat. Hellyttävähän se Gallen-Kallelan maalaus Poika ja varis on myös.
- Catleija
Likka123 kirjoitti:
Kenenkäs runo olikaan se Kaksi vanhaa varista? Siinä on suomalainen syksyinen alakulo paljaimmillaan. On minullakin toisinaan ihan vanhan variksen olo. Ihana tuo liukumäkitarina!Meidän naapurin pojilla oli usein elättivariksia, jotka seurasivat pihalla poikia kuin kanat. Hellyttävähän se Gallen-Kallelan maalaus Poika ja varis on myös.
Vaikka tuntuukin olo vanhalta varikselta, niin yritetään silti olla pirteitä kuin peipposet.
- ii-li
Catleija kirjoitti:
Minä pidän variksista. Olen huomannut, että se on aika viisas lintu. Pysähtykääpä joskus kuuntelemaan ja katsomaan variksen vaauntaa. Ei sitä voi nauramatta tehdä. Varis jossain puun latvassa alkaa ilmoittaa itsestään. Mitähän sillä mielessä ja aatoksissa. Siinä yksinään vaakkuu. Lauluksi sitä ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan. Ääni on kuin vanhan akan tai ukkorähjän. Vaakkuessa se nyökyttelee ruumistaan tahdissa. Nyt saisivat varikset vaakkua, sillä se tietäisi sadetta.
Älykkyydestä seuraava tositarina. Lapset kertoivat, että koulun lähellä oli kesytetty varis, joka talvella tuli välitunnilla koulun pihalle. Lapsilla oli siellä pieni liukumäki, jota he kykkysillään laskivat. Kun he olivat tunnilla, he näkivät ikkunasta kuinka tämä varis yksin jäätyään käveli aina liukumäen päälle ja sitten laski pyrstöllään sen alas. Toisti tätä useita kertoja.
Varis kuuluu ihmistä seuraaviin eläimiin. Sillä on hyötyä siitä. Mestari on tonkimaan roskikset, joihin se pääsee käsiksi. Ei se ole ihmisten työtä jos roskikset on maahan levitetty. Hampurilaispaikkojen lähettyviltä se käy napsimassa ruoan jämät maahan heitetyistä pahvipakkauksista ja papereista....mutta ei se sentään lempilintuni ole. Niitä on meillä aivan tuhottoman paljon. Täällä pääkaupunkiseudulla se on jo tottunut kaikkeen mahdolliseen ja saattaa olla aika aggressiivinen. Joitakin häirikkövariksia on jouduttu lopettamaan ihan sen takia.
Lintujen tottuminen liikenteeseen on uskomatonta. Varis tietää vallan mainiosti, etteivät autot aja päälle, jos se on tien reunalla tai kadulla lähellä suojatien reunaa. Ei se edes vaivaudu päätään nostamaan, vaikka autot ajavat metrin päästä ohi. Jos keskellä tietä on jotakin mielenkiintoista, niin se osaa seurata liikennettä, kävelee hakemaan tieltä sitä kiinnostavan syötävän, eikä se pidä edes mitään kiirettä. Se osaa arvioida auton vauhdin ja ottaa pari juoksuaskelta, jos auto alkaa tulla liian lähelle.
Olen tainnut kertoa ennenkin, että tyhmät fasaanitkin ovat täällä meillä oppineet liikenteen seuraamisen. Ennen niitä juoksi pitkin poikin, mutta nyt ne odottavat tien reunassa, että auto on mennyt ohi. En ole enää vuosiin nähnyt niiden ryntäävän tielle päätä pahkaa.
Varis on kyllä luonnossa aikamoinen munarosvo ja muiden lintujen poikasetkaan eivät ole siltä turvassa. - On helppo huomata, miten muut linnut vihaavat variksia erityisesti pesimisaikana.
Varikset ovat usein yksin. Parvet ovat peniä, jos niitä on. En tunne luontoasiaoita niin hyvin, että osaisin sanoa, onko niillä jonkinlaisia jengejä, joihin ei huolita ulkopuolisia. Tietääkö joku toinen?
- Catleija
Sääkset näköjään vielä asustelevat pesällään. Komeita ovat. Mutta mihin merimetsot ovat lähteneet? Aivan on saari tyhjä ja kaikki on kuollutta. Saari on kuin valkoiseksi kalkittu eikä elävää kasvia ole näkysällä. Ovatko ne muuttaneet etelämmäksi vai missä lie ovat?
- Catleija
Tänään tuleekin sitten Tv ykköseltä luontoilta puoli seittämän aikoihin. Siinä ne vanhat tutut luontotietäväiset Veikko Neuvosen johdolla vastaavat ihmisten kysymyksiin luonnosta ja luonnon ilmiöistä hyönteisistä kaloihin ja karhuihin asti. On se vaan niin mielenkiintoinen ohjelma, jota en katsomatta jätä.
olis taas jäänyt epähuomiossa katsomassa ,se kun näkyy myös täällä tukholman seudellakin . Harva ohjelma suomenTV:stä on niin hyvä kun juuri tämä Luontoilta.
ullamirjami kirjoitti:
olis taas jäänyt epähuomiossa katsomassa ,se kun näkyy myös täällä tukholman seudellakin . Harva ohjelma suomenTV:stä on niin hyvä kun juuri tämä Luontoilta.
ja sen rajuudesta . Eilen saatiin sadetta sitten koko kesän annos yhdellä kertaa. Nyt on ilna raikas ei ole katupölyjä --tuli koko tukholman pesu .Kyllä se onkin joskus tarpeen ,täällä kun ei katuja pestä samalla lailla kun olen muualla maailman toreilla nähnyt ,ei ole sitten ihme että ihmiset ovat allerkisia täällä.
- Catleija
Sain äkkiä päähäni lähteä leffaan katsomaan sen Da Vinchi koodin. Tietysti unohdin laittaa luontoillan videoinnin päälle. Että harmittaa. Oli varmaan hyvä. Elokuvan piti olla trilleri, mutta jännitystä oli vain alkupuolella ja loppua kohden laski kuin lehmänhäntä. Nimekkäitä näyttelijöitä siinä kuitenkin oli kuten Tom Hanks, Audrey Tautou,Ian McKellen ja Jean Reno.
Kun muistelin II-liä sattui tämä vanha luontoketju, jossa on iilin kirjoituksia. Häntä muistellen tapojeni vastaisesti nostin tämän vanhan aloitukseni. Lue tai älä.
ps. ei ole tässä ketjussa nimettömiä, mutta on jokunen jo edesmennyt nimimerkki.Olipa kiva kun nostit -- senverran mukavia kirjoituksia --
Ja monta sellaistakin jotka ovat ,hiljasia tai vaitaneet nimmaria :=) ---mutta me senkun porskutellaan vielä .
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 252543
- 951566
- 1211354
- 751140
Mira Luoti ja Julkkisselviytyjät 2017 - Ketä kuumottaa juuri nyt?
HS: Tässä ohjelmassa Mira Luoti kertoi kokeneensa seksuaalista väkivaltaa "PMMP-yhtyeen Mira Luoti kertoo Ylen uudessa361111Törkeä eläinsuojelurikos Sonkajärvellä
Pohjois-Savossa Sonkajärvellä noin 40 kissaa ja reilut 10 koiraa on jouduttu lopettamaan kaltoinkohtelun vuoksi, kertoo24932- 52912
Julkisuuden henkilön päiväin päätös
Sitä vaan, että kyllä nyt kaikki tietävät kuka oli Eemeli Peltola (kansanedustaja, joka päätti päivänsä eduskuntatalossa262903MESTARI SIVALTAA JÄLLEEN
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011436243.html Suomen ainoa Mestari lausuu tosiasiat Sannasta , Tuomiojasta ja hil213874- 34815