en ole itse kokenut aborttia.en ole sitä vastaan, mutta en puolestakaan.Täällä keskustelu palstalla on huomannut että ihmiset ovat joko rajusti vastaan tai puolesta. sen näkee abortin jälkeen kannattiko sitä tehdä..joillekkin jää siitä traumat, joillekkin ei.ei siis ole yhtä vastausta niiden kysymykseen kannattaako tehdä..jos asia mietityttää yhtään niin kannattaa vielä harkita aborttia.parin kuukauden päästä mielesi voisi muuttua ja haluat pitää lapsen tai sitten et.
jos ei kaduta
teet oikein?
251286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
On huomattava, että 2 kuukauden harkitseminen johtaa siihen, että lapsi tulee pidettyä, halusi tai ei, koska silloin abortin aikarajat helposti ylittyvät. Passiivisen miettimisen sijasta parempi suositus voisi olla aktiivinen selvitystyö abortin välttämisestä ja vaihtoehdoista. Kun aborttia alkaa lykätä, samalla asennoituu luopumaan siitä suunnitelmasta.
taas näitä sun puheita mitä naiset ei ota kovin vakavasti kun sulla ei kokemusta ole niin synnytyksestä kuin abortistakaan.
Mun mielestä Mikolla on varsin kypsiä ja hyviä mielipiteitä, jotka hän osaa perustella. Lapsi tunnetusti ei ole naisen yksinoikeus, sen alulle saattamiseen tarvitaan miestäkin. Kai sullakin on mielipiteitä huumetuomioista, rattijuopoista, lasten kasvatuksesta ja muusta, vaikkei niin kokemusta olisikaan. Tässä yhteiskunnassa ei kukaan kiellä ajattelemasta asioita, joista ei ole suoranaista kokemusta. Mielestäni se on jopa suotavaa.
on omat mielipiteensä mutta kun nuo mikon jutut on jo aikaisemmista keskusteluista selviksi ettei hän hyväksy aborttia.
Miksi ihmisten pitäisi pitää aborttia suotavana asiana? Etenkään sosiaalisista syistä? Olen ilmaissut aiemmin selkeästi, että jos raskaus vaarantaa hengen ja terveyden, abortti on OK, samoin seksuaalirikostapauksissa on tarjottava heti mahdollisuus jälkiehkäisyvalmisteisiin, jos nekin pettävät ja niillä todistettavasti on yritetty raskautta välttää, niin silloinkin abortti olisi hyväksyttävissä kunhan se tehdään mahdollisimman ajoissa. Sen sijaan raha-, ylellisyys- ja mukavuussyyt abortin perusteina ovat todella ikäviä ja laittavat ihmisarvon perusteellisen väärään järjestykseen. Sen sijaan pitää huolehtia ehkäisystä ja miettiä missä tilanteissa seksiä haluaakaan harjoittaa, huomioiden jo kaikki seuraamukset ja vastuut etukäteen!
En minäkään hyväksy aborttia ja olen tulossa äidiksi. Kuinka monta prosenttia paremmat saumat minulla on puhua abortin vastustamisesta kuin miehillä? Nostaako sukupuoleni mielipiteen muodostuskykyä abortin suhteen? Entä raskaus? Entäs sitten kun olen oikeasti äiti: saanko silloin jo täyden valtuuden abortin vastaiseen mielipiteeseeni?
tässä itekin odotan vauvaa niin kyllä on ainakin itellä muuttunu mielipide vähän asian jos toisen suhteen.eikä minun ole pakko niitä sinulle perustella.
Niin mullakin on todellakin muuttunut mielipide suuntaan jos toiseen. Nyt raskausviikkoja on 28. Ennen en oikeastaan ollut ajatellut koko aborttiasiaa, vaikka en sitä koskaan kuningasajatuksena ole pitänytkään. Vaan kun ensimmäisen kerran näin pienokaiseni ultraäänessä, niin todellisuus lävähti silmieni eteen: lain mukaan saisin vielä tuhota tuon iloisesti vilkuttelevan olennon.
Sinun ei ole pakko perustella mielipidettäsi. Ihmettelen vaan minäkin, miksi asetat kyseenalaiseksi Mikon kannan. Annetaan Mikonkin vastustaa rauhassa aborttia: ei hänen ole pakko puolustella kantaansa perustella. Sen hän kuitenkin tekee, ja vieläpä erinomaisen hyvin.
sama joka kirjoittaa 1977 nimelläkin
Siis oliko tuo 1977 -epäily tarkoitettu minulle? Mun tietokone ei näytä, kuka vastaa kenellekin. Jos minua epäilet, niin ei. En todellakaan ole 1977 vaan 1979. Avioliitossa elävä nainen, nolla synnytystä, yksi raskaus eikä yhtään aborttia. Enkä valitettavasti hyväksy aborttia.
Suomessa ttehdään lähes 11 tuhatta aborttia vuodessa. 20% keskeyttäneistä naisista katuu tekoaan ja tuntee syyllisyyttä tekonsa jälkeen.
Tälläkään palstalla ei varmasti ole yhtäkään ihmistä joka on sellaisten aborttien puolesta, jolloin äidin mielenterveys vaarantuu.
Olisi kaikkien etu, että nuo parituhatta naista vuosittain jättäisivät abortin tekemättä. Ne muut 8000 naista saisivat rauhan ratkaisulleen, jäisivät ilman vastustajien hyökkäyksiä varoittelulla mielenterveyden menettämisestä ja ennenkaikkea ne kaksituhatta naista voisivat paremmin.
ihan miten sattuun kun itse olet abortin tehnyt niin vähän sekava tuo kantasi kuitenkin niitä kohtaan.kävin muuten sinne äidin rakkaus palstaan pistämässä tietoa hormoneista.
Sinä olet siis tehnyt abortin.
Kadutko aborttiasi? Vaivaako se mieltäsi? Jos vastaat kieltävästi, miksi olet täällä palstalla. Haluatko kuitenkin jossakin sydämesi syövereissä perustella, että sinulla oli oikeus siihen ihan todella. Vai haluatko vertaistukea?
Näyttää siltä, ettei tuo aivan kivuttomasti ole käynyt. Minä en esim. koe tarvetta pyöriä Uskottomuus-palstalla, koska hampaankolossa ei ole mitään. Vuosi sitten tilanne oli toinen, kun avioliittoni oli kriisissä ja olin ihastunut toiseen mieheen - ei ollut kuitenkaan suhdetta. Enää en ole palstalla käynyt moneen kuukauteen. Minä hain vertaiskokemuksia ja tietynlaista hyväksyntää, vaikka sisimmässäni koin rikkovani aviopuolisoani vastaan.
Entä sinä itse anette, mitä sinulla on hampaankolossa aborttia kohtaan, kun kerran tällä palstalla kirjoittelet. Kerropas meille omat traumasi abortin suhteen, muuta syytähän et toisen kirjoituksillekaan keksi.
Minusta aborttioikeus on asia, joka varsin monesti kiinnostaa ihmisiä ilman henkiolökohtaisia aiheeseen liittyviä traumojakin. Myös parisuhteesta keskustellaan ihan neutraalilta pohjalta kuten monista muistakin asioista. Mihin perustuu uskomus, että ihmisen pitäisi olla jotenkin omien huonojen kokemustensa rampauttama ollakseen kiinnostunut jostain aiheesta?
Annette itse puolusti ylempäni mikko n:n oikeutta kirjoittaa palstalla ilman omaa kokemusta, koska "abotrriasia koskettaa vaikka ei omaa kokemusta olisikaan"...Kummasti mielipide muuttui, suht nopeasti vielä?! Vähän skarppia nyt, annette.
Itse olen tehnyt abortin, ja tällä palstalla seikkailen siksi, että voin kertoa muille "kokemuksiani" jotka samassa tilanteessa ovat kuin minä aikoinaan. Itse en ole koskaan, en edes ala-asteella kun abortista tuli puhe, pitänyt sitä murhana ja olen seurannut näitä keskusteluja pitkältä ennenkuin edes tiesin että minulle käy näin.
Samaa voisi kysyä teiltä vastustajilta, miksi te täällä aborttipalstalla kirjoittelette? Kuka loppujen lopuksi tänne kirjoittelee ja miksi? Juuri kuten sanoin, itse kerron täällä anonyyminä 'kokemuksiani' jollekin joka on samassa tilanteessa kuin minä aikoinaan. Ja sitten vain kerron mielipiteitäni.
Tuossa sun tekstissä ei ole nyt mitään logiikkaa. Ainakaan minä en saa kiinni alusta enkä lopusta.
Siis mielestäni ihmisellä on todellakin oikeus muodostaa mielipiteensä asioista, vaikka hänellä ei olisikaan niistä suoranaista kokemusta. (vrt. Mikko)
Minä puolestani olin ennen raskauttani paljon välinpitämättömämpi asian suhteen, vaikka koskaan en aborttia pitänytkään hyvänä asiana. Oma raskauteni herätti minut tajuamaan, kuinka jo 12-viikkoinen sikiö on ihminen. Olisin voinut halutessani nirhiä oman 12-viikkoiseni vauvan, vaikka hän oli jo aivan ihmisen näköinen. Ja ihminen hän on ollut minulle sitä ennenkin, hedelmöityksestä lähtien.
Minä olen siis muodostanut mielipiteeni myöskin abortista ilman suoranaista aborttikokemusta. Ja siihen minulla on oikeus.
Miksikö haluan keskustella abortista, ja kertoa oman näkemykseni asiasta. Minä en koe enkä näe, että abortti on jokaisen oma asia. Kun nainen raskautuu, sikiö on oma ihmisensä eikä suinkaan mikään kasvain, joka on osa naisen kehoa.
Minä olen huolissani siitä, että joka päivä Suomessa tehdään 30 aborttia, jotka minä käsitän harkituksi kuolemantuottamukseksi jota lakikielessä murhaksi kutsuttaman. Ja minä olen ihmeissäni siitä, ettei juuri kukaan muu tunnu haluavan ajatella asian raadollista puolta. Minulla on siis todellakin hampaankolossa aborttiasiassa ja paljon: 30 ihmistä tapetaan laillisesti päivittäin. Minusta se on järkyttävä asia!
Ja ymmärrän kyllä, että sinun ihmiskäsityksesi on varsin erilainen kuin minulla etkä pidä sikiötä ihmisenä. Sitä asiaa on lienee edes turha jauhaa jälleen kerran...
Miksi sinä sitten epäilet, etteivät toiset ihmiset olisi ihan samoista syistä keskustelemassa aborttiasioista kuin sinä itsekin? Eiköhän kyse ole muillakin samasta kuin itselläsikin, eli halusta ilmaista mielipiteensä asian suhteen. Miksi sinä haluat epäillä jotain henkilökohtaista traumaa vain sillä perusteella, ettei ihmisen mielipide vastaa omaasi?
Ja muuten, mitä sinä tiedät minun ihmiskäsityksestäni voidaksesi esittää olettamuksia joita esitit? Millä perusteella väität etten pitäisi sikötä ihmisenä? Missä kohtaa minä olen niin sanonut? Mielestäni minä vaan ihmettelin sinun tapaasi pitää omastasi poikkeavaa näkemystä osoituksena jostain henkilökohtaisesta traumasta abortin suhteen. Omasta ihmiskäsityksestäni en kai maininnut mitään?
Näyttää siltä, että abortti on aiheuttanut minulle huomattavasti enemmän traumoja, ahdistusta, surua ja kiukkua kuin monelle varsinaiselle "abortistille" konsanaan. Minun mielestäni kyse on ihan samanlaisesta murhasta kuin mitä telkkarissa nähdään päivittäin. Viimeksi Israelissa. Pitääkin varmaan itse hakeutua jonnekin hoitoon. ;)
Ethän olekaan puhunut mitään ihmiskäsityksestäsi, mutta rivien välistä tulin jotenkin lukeneeksi, että pystyt suhtautumaan hyväksyvämmin aborttiin kuin minä. Ehkä sinulla on aiheesta oma "hyvä" kokemus tai sitten ei. Kyse oli vain tulkinnasta.
1977 on mielestäni aivan oma luku sinänsä. Kyseinen nimimerkki on kirjoittanut varsin paljon puoltotekstejä ja kertomuksia siitä, miten onnistunut ja kasvattava kokemus oma abortti oli. Hän puolustaa itseään ja omaa näkemystään vimmatusti, ja jaksaa vastata erikseen kaikille meille ahdasmielisille. Minua kiinnostaakin, oliko hänen aborttinsa oikeasti niin hyvä juttu, ja onko hän aivan oikeasti sinut tekonsa kanssa.
Siis en ymmärtänyt... Mitä pahaa siinä on, että naiset saavat päättää itse elämästään? Niin, kaikki eivät halua päättää itse elämästään, vaan antavat kohtalon viedä, mutta jopa heilläkin on halutessaan oikeus päättää itse elämästään...
Tämä oikeus täytyy ehdottomasti olla jokaisella naisella ja se onneksi lisääntyy koko ajan. Maailmassa naisen oikeudet koko ajan lisääntyvät. Optimisesti voisi toivoa, että jo sadan vuoden kuluttua joka puolella maailmaa voisi olla jokaisella tasavertaiset oikeudet...
Jos haluaa, että naisilla on oikeuksia, ei se silti tarkoita, että haluaa naisien tekevät hätiköityjä päätöksiä. Ei sitä halua, että kukaan valitsee huonosti ja sairastuu siksi ja sitä en usko todellakaan kenenkään haluavan tällä palstalla.
Voin esimerkiksi ilmaista kantani vapaaseen alkoholipolitiikkaaan ja olen tyytyväinen, että kieltolaki ei ole enää voimassa, mutta se ei todella tarkoita, että haluaisin jonkun sairastuvan alkoholismiin...
Näin varmasti ajattelee jokainen ihminen joka ei ole sadisti, eli nauti toisen kärsimyksistä. Kaikille ei käy se, että lapsen joutuu tekemään pakolla, kaikille ei käy se että tehdään abortti. Kummankaan noista ei sallisi kärsivän; ei aborttiin päätyneen, eikä lapsen tehneen.
Olen abortin tehnyt; minulla oli siihen täysi oikeus. Ihan jokaisella on siihen täysi oikeus. Mutta en haluaisi niiden kahden tuhannen sitä tekevän, jotka eivät voi elää päätöksensä kanssa. Tämä on aivan selvää, ei yhtään sekavaa.
Laita tietoa hormoneista vaikka tuohon "vajaan" aloittamaan keskusteluun, sillä äidin rakkaus suljettiin eilen illalla...
Ei sinun tyttökulta tarvitse olla huolissasi suvaitsemattomuudestasi. Kaikkein vähiten tarvitset hoitoa. Se, että abortti järkyttää sinua, osoittaa vain ihmisyyttä ja herkkyyttä. Ja ennen kaikkea hyvää omaatuntoa. Odotusaikakin varmasti herkistää maailman kärsimyksille. Olen varma, että sinun masuvauvasi tulee saamaan huolehtivan, rakastavan ja lapsen tarpeet huomioivan äidin. Onnea sinulle! =))
No oli se. Nyt sen tiedät, niin ei tarvitse kiinnostaa niin vimmatusti enää.
Se oli erittäin opettavainen ja kasvattava kokemus. Hanki sinäkin se kokemus jos haluat tietää miltä tuntuu... Mutta sinulle se ei ehkä olisi ihan samanlainen, sillä taidat haluta lapsia.
Sä olit jossain sitä mieltä, että kieltäminen ja syyllisyys oli sama asia ja tiesitkin, että ne ovat ihmisen puolustautumismekanismeja jne... Ja että ihminen suojelee psyykettään näillä puolustusmekanismeilla.
Mutta oikeasti voisit avata silmäsi ja katsella ympärille; ihmisillä on äärettömän monia muitakin, miljoonia, motiiveja toimia kuin vain oman psyykkeensä suojaaminen. Kaikkien psyyke ei ole niin heikoilla, että sitä tarvii suojata. Mitä nyt voisi keksi syitä keskusteluun muutakin kuin psyyken suojaaminen (Suurin osa ihmisistä muuten on terveitä, jolloin tnäiden suojaajien osuus varmasti ihmisten motiiveista on pieninpiä...)... Siis miksi keskustelet? Esimerkiksi saadaksesi jotain; kysyt tietoa. Pitääksesi yllä sosiaalisia suhteita, kuluttakksesi aikaa, vastataksesi jollekin joka kysyy jotain... Pelkästään kaupassa käydessään tulee puhuttua monien ihmisen kanssa ja kaikkien kanssa eri motiivein...
On erittäin yksipuoleista, että sinun ainut motiivisi on mielipiteesi esittäminen? Mutta eihän tuota oikeasti kukaan usko, sillä olisithan sen voinut esittää ja jättää sitten asiat siihen. Vaan motiivisi on erilaisia; tahdot psykiatrisoida joitain; tahdot loukata joitain, tahdota kertoa joillekin kysyjille tietoa, haluat korjata joidenkin näkemyksiä, välillä saatat haluta vain höpötellä turhia...
Eli sinä et tiedä, etkä varmasti koskaan voi arvellakaan minun motiivejani. Ja niiden arvelu on aivan turhaa työtä, joten anna jo olla..
joutua abortin eteen. Katsos kun se on vain elämää eikä aina ennakoitavissa.
..tein oikean ratkaisun. Ja sen tähden ei siis myöskään kaduta. Olen samaa mieltä, ettei missään nimessä pidä tehdä aborttia, jos vähänkin epäilyttää. Yksikin aborttiaan katuva nainen on liikaa. Katuminen kuitenkin tarkoittaa sitä, että päätyi väärään ratkaisuun. Usein auttaa asiaa ihan vain se, että ratkaisua pohtiessaan antaa itselleen hieman lisää aikaa eikä siis heti lähde varaamaan aikaa aborttiin. Keskustelu auttaa myös paljon, jos epäilyttää.
Katumista ei saa myöskään yhdistää surun tunteeseen, joka oli monilla hyvin voimakas. Nämä kaksi käsitettä täytyy pitää toisistaan erillään! Itse tunsin paljon surua, mutta siltikään en ole katunut ja jossitellut ratkaisuani. Muistetaan myös, että vain murto-osa naisista katuu ratkaisuaan; suurin osa selviää asian yli ilman katumista tai masennusta, joskaan ei ilman surua.