Ensimmäinen vauva syksyllä tulossa, ja kaikenlaisten pelottelupuheiden keskenllä mietin: kuinka kiireistä mahtaa olla elämä pienen vauvan kanssa?
Toiset sanoo, ettei silloin ehdi tehdä muuta kuin hoitaa kotia ja huolehtia vauvan tarpeista, jotkut harvat sanovat, että kun on päivätkin kotona, ja vauva nukkuu paljon, ehtii tehdä yhtä sun toista ja on sitä omaa aikaakin.
Tiedän, että paljon riippuu siitä, kuinka vaikea/helppo vauva on, mutta ajatellaan sellaista "normitilannetta". Kokemuksia!!
Toiset sanoo, ettei silloin ehdi tehdä muuta kuin hoitaa kotia ja huolehtia vauvan tarpeista, jotkut harvat sanovat, että kun on päivätkin kotona, ja vauva nukkuu paljon, ehtii tehdä yhtä sun toista ja on sitä omaa aikaakin.
Tiedän, että paljon riippuu siitä, kuinka vaikea/helppo vauva on, mutta ajatellaan sellaista "normitilannetta". Kokemuksia!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
vauva siis ei mikään koliikki -tapaus, reilun kuukauden vanha, ja voi kyllä sanoa ettei viimeisin kuukausi ole paljon muistikuvia jättänyt. Päivät menee todella nopeesti kun poika syö puolentunnin - kolmen tunnin välein. Ulos lähdetään jos ehditään ja jaksetaan, kun sillon kun vauva nukkuu, sitä nukkuu mielellään itsekin. Mies on tehnyt kotityöt melkein kokonaan. Että kyllä näin ainakin alussa kiirettä pitää, mutta hetkeäkään ei vaihtaisi pois vaikka väsyttää koko ajan.
siitä kuinka vaikeaksi sen itse teet. Jos annat mennä omalla painollaan etkä turhia stressaa (pyri täydelliseksi 2 äidiksi)
aina. Näin se vaan on, koska kukaan ei voi toiselle välittää sitä, millaista on hoitaa yötäpäivää pikkunyyttiä synnytyväsymyksen ja hormonimuutosten aikaan. Kannattaa siis varautua siihen, että muutos entiseen elämään on aika radikaali. Vauvan imettäminen ja röyhtäyttäminen vie yllättävän paljon aikaa kun vauva on pieni, eli syö pitkään ja usein. Usein on niin, että kun otat itsellesi syötävää, vauva herää. Ja itse ei välttämättä aina saa nukahdettua juuri silloin kun vauva silmänsä sulkee, eli väsyneenä tulet todennäköisesti päiväsi alkuaikoina kahlaamaan.
Itselläni on kolme lasta, joista pojat ovat olleet vauvana todella vaativia, mutta tyttäreni yllätti minun täysin helppoudellaan. Todella paljon siis riippuu siitä miten vaativa vauva on luonteeltaan tai miten paljon hän sairastaa (mm. koliikki, allergiat..).
Mutta on se vaan niin ihanaa. On kuitenkin äitiysloma, toimivat kodinkoneet, kertakäyttövaipat, juokseva vesi ja useimmiten mieskin apuna meillä nykyäideillä, eli ei missään tapauksessa mission impossible:)
Tuo on kyllä totta mitä Pandaemo sanoi, että nykyään on kuitenkin PALJON helpompi hoitaa vauvaa ja elää pienen vauvan kanssa kuin joskus ennen vanhaan, kun ei ollut kunnon vaippoja, ei juoksevaa vettä jne. Tämä nyt ei varsinaisesti liity ketjun aloittajan kysymykseen, mutta kuitenkin. :)
Aluksi itsestäni tuntui että aika ei riitä mihinkään, kun yksin hoitaa vauvaa ja pitäisi vielä kotityöt hoitaa. (Mies tekee pitkää päivää töissä.) Mutta kun oppi ripeäksi, niin jäi välillä kyllästymiseen asti aikaa, kun vauva nukkui lähes koko ajan ensimmäiset viikot. Koliikki vaivasi n.1kk ajan, mutta en kokenut sitä hirveän stressaavana, kun kohtaus tuli aina iltaisin ja joka kerta tiesi että n.22.00 huuto loppuu. Vauva oli aika itkuinen ensimmäiset päivät kotona, mutta pian oli taas yhtä kiltti kuin sairaalassa. Meillä vauva tykkäsi nukkua vaunuissa ulkona n.4tuntia yhtä soittoa, joten siinä välissä kerkesi siivota ja laittaa ruokaa.
Meidän esikoinen oli ihan kohtalaisen "normaali" vauva ja muistan kun ennen vauvan syntymää neuvolassakin sanottiin että nukut aina silloin kun vauva nukkuu...joopa joo...silloin piti syödä kun vauva nukkui koska silloin en kerenny syömää kun vauva oli hereillä, piti myös välillä tiskata että ois astioita mistä syödä (ukko koulussa ja silloin meillä ei ollu vielä astianpesukonetta). Pyykkiäkin kasaantuin entistä enemmän joka oli joskus pestävä pois ja sitäpaitsi meidän vauva nukkuin pieniä, ehkä vartin-puolen tunnin unia. Että kyllä mä sanoisin ettet paljo muuta voi tehä ku kotihommia ja vauvanhoitoa. Se oli jo tosi luksusta et pääs yksin suihkuu ku mies tuli koulusta...sieltäkin piti selviytyä tosin nopeasti kun vauva huus nälkäänsä ja rintaruokinnassa kun oli niin mies ei siinä voinut auttaa.