Hervehdys kaikille
Kolmannen kerran sopeutumis yrityksen jälkeen olen tekemässä valinnan jättää Suomen taakseni ja lähteä ulkomaille opiskelemaan. Luultavasti Saksaan, missä olen hiukan yli vuoden elämästäni viettäny. Suunnitelmana on arkkitehdin opiskelut. (Koko tutkinto) Mutta siis alusta asiaan.
Eli millaisia ovatkaan Saksan yliopistot? Miten opiskelu eroaa Suomen yliopistoista? Ilmeisesti hiukan on konservatiivisempaa...vai olenko aivan ulapalla. Saksan yliopistoissahan käydään karsintaa läpi koulutus ajan, liekkö vaikeaa "päästä loppuun asti"?
Arvostan vastauksianne ja kaikkea mahdollista tietoa
Kolmannen kerran sopeutumis yrityksen jälkeen olen tekemässä valinnan jättää Suomen taakseni ja lähteä ulkomaille opiskelemaan. Luultavasti Saksaan, missä olen hiukan yli vuoden elämästäni viettäny. Suunnitelmana on arkkitehdin opiskelut. (Koko tutkinto) Mutta siis alusta asiaan.
Eli millaisia ovatkaan Saksan yliopistot? Miten opiskelu eroaa Suomen yliopistoista? Ilmeisesti hiukan on konservatiivisempaa...vai olenko aivan ulapalla. Saksan yliopistoissahan käydään karsintaa läpi koulutus ajan, liekkö vaikeaa "päästä loppuun asti"?
Arvostan vastauksianne ja kaikkea mahdollista tietoa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on samat suunnitelmat. Saksaan sekä Itävaltaan hain. Saa nähdä nyt miten käy. Olen vasta hakemassa, joten tietoa ei kauheasti tuosta opiskelusta ole, mutta ainakin suullisia tenttejä on paljon. En sitten tiedä miten arkkitehdeiksi opiskelevilla. Itse hieman pelkään tuota karsiutumista. Joka toinen vuosi kai on tällainen karsiutumiskoe.
Voin kertoa vain omista kokemuksistani; opiskelin jokunen vuosi sitten eräässä saksalaisessa yliopistossa.
Siis sisään pääsee helpommin kuin Suomessa, koska moneen paikkaan pääsee pelkkien arvosanojen perusteella (Numerus Clausus). Mutta kuten jo totesitkin, (armoton) karsinta alkaa opiskelujen edetessä.
Jo ensimmäisen ja toisen lukukauden aikana on suoritettava tiettyjä pakollisia kursseja. Vasta sitten kun niistä on päässyt läpi, voi mennä seuraavalle kurssille, jne. Meillä reputti osa opiskelijoista jo niillä kursseilla ja joutuivat sitten niitä uusimaan ja uusimaan...
Sitten noin 4 lukukauden jälkeen tulee välikoe (meillä se oli "Vordiplom"), jossa karsiutuu ko. yliopistossa ainakin dekaanin pitämän puheen mukaan about 50 prosenttia. Siitä opiskelu jatkuu kokeen läpäisseillä eteenpäin, vielä tuli yksi pakollinen täydentävä aine, jossa minulla ainakin meinasi tulla hiki. Ja vasta sen jälkeen saa alkaa väsäämään diplomityötä ja valmistautumaan lopputentteihin. Niissäkin kuulemma reputtaa vielä osa. Uusia saa kahdesti, ja jos kolmannella kerralla ei pääse läpi, on vaihdettava alaa. Finito!
Ja koko ajan siis käydään seminaareissa, joissa pidetään esitelmiä ja kirjoitetaan seminaaritöitä. Käydään luennoilla, jotka tentitään.
Ja Saksassahan on suullisia tenttejä joka vaiheessa, ja minä ainakin inhosin niitä sydämeni pohjasta.
Tosin sitten lopuksi on kiva pidellä uunituoretta diplomia kädessä, joka vastaa opetusministeriöstä saamani tiedon mukaan suomalaista ylempää korkeakoulututkintoa. Eli kyllä kannatti vaikka työn ja tuskan takana olikin.
Kielitaidon on kuitenkin oltava hyvä, muuten opiskelut eivät edisty.