Tiedän kyllä,ettei tällaiset jutut kuulu alfa-palstalle,mutta kun olen huomannut tämän foorumin
tason varsin korkeaksi,ja tositarinoitahan on myös kiva kuunella.
Äitini isä Emil Moström, vaikutti Yhdysvalloissa
aina 30-luvun lopulta, vuoteen 1948 saakka.
Hän oli koulutukseltaan diplomi-insinööri,ja toimi
USA:n armeijan palveluksessa,jonkilaisissa erityis
tehtävissä Arizonassa,tai jossain sielä päin.
Tehtävistään sodan aikana,hän ei suostunut koskaan
puhumaan,häneen verrattuna kenraali A.F Airo,oli
varsinainen suupaltti.
Erikoiseksi hänen kohdallaan tekee se,että Suomeen
palatessaan -48,hän toi muassaan kokonaisen lentokoneen.Tai nimenomaan ei kokonaista,vaan osiin puretun B29 pommikoneen.
Älkää kysykö,mistä tavallinen insinööri sai rahat
miljoonia maksaneeseen lentokoneeseen.Se ainoastaan tiedetään.että rahdin Amerikasta Suomeen,maksoi Yhdysvaltain hallitus.
Sen aikainen lehdistö ei mainitse mitään tästä tuliaisesta,jota kyllä ihmettelen.
Emil rakennutti suuren puuhallin tänne kotitanhuvilleen,jossa hän aikoi konetta hiljalleen kasata.Mitä hän aikoi tällä koneella kasattuaan tehdä,siitäkään ei ole tietoa.
Pahaksi onneksi Emil,vuonna 1950 sitten kuoli.
Kotitilaa hoitamaan jäi hänen nuorempi veljensä
Bertil,joka puolestaan kuoli kaksi viikkoa sitten.
Kone on saanut siitä lähtien lojua sillä tiellään,
mihin se Emililtä jäi.Bertil ei näistä"Eemelin hömpötyksistä" paljon perustanut,elelipä tyytyväisenä vanhanpojan elämäänsä.
Bertlin kuoltua,jäi minulle tehtäväksi kuolinpesän
omaisuuden luettelointi.Sitä tehdessäni,viime viikonloppuna,päätin kurkistaa ukin konehalliin.
Olin toki lapsena kiipeillyt korkealle koneen kabiiniin,ja leikkinyt taistelulentäjää,niinkuin asiaan kuului.Mutta niinkuin kerroin,keskenkootun
koneen annettiin olla rauhassa.
Viime lauantaina,avasin hallin oven pitkästä aikaa.
Siinä konevanhusta katsellessani,tuli mieleeni,että jenkit,niinkuin monet muutkin,tapasivat antaa koneelle nimen.
Ajattelin,olisiko niin tässäkin tapauksessa.Koneen
pintaahan peitti kauttaaltaan musta tervapaperi.
Niinpä aloin repiä kipparin vasemman ikkunan alta
paperia pois,ja sieltähän se nimi paljastuikin.
Tuijotin sitä uskomatta silmiäni,sammutin hallista
valot pois,lukitsin oven ja ajoin kotiin.
Kotona join puoli pulloa konjakkia,samalla kun tutkin tietosanakirjoja ja nettiä.
Mitä koneen kyljessä luki?
Niinpä niin, siinä luki "Enola Gay"
tason varsin korkeaksi,ja tositarinoitahan on myös kiva kuunella.
Äitini isä Emil Moström, vaikutti Yhdysvalloissa
aina 30-luvun lopulta, vuoteen 1948 saakka.
Hän oli koulutukseltaan diplomi-insinööri,ja toimi
USA:n armeijan palveluksessa,jonkilaisissa erityis
tehtävissä Arizonassa,tai jossain sielä päin.
Tehtävistään sodan aikana,hän ei suostunut koskaan
puhumaan,häneen verrattuna kenraali A.F Airo,oli
varsinainen suupaltti.
Erikoiseksi hänen kohdallaan tekee se,että Suomeen
palatessaan -48,hän toi muassaan kokonaisen lentokoneen.Tai nimenomaan ei kokonaista,vaan osiin puretun B29 pommikoneen.
Älkää kysykö,mistä tavallinen insinööri sai rahat
miljoonia maksaneeseen lentokoneeseen.Se ainoastaan tiedetään.että rahdin Amerikasta Suomeen,maksoi Yhdysvaltain hallitus.
Sen aikainen lehdistö ei mainitse mitään tästä tuliaisesta,jota kyllä ihmettelen.
Emil rakennutti suuren puuhallin tänne kotitanhuvilleen,jossa hän aikoi konetta hiljalleen kasata.Mitä hän aikoi tällä koneella kasattuaan tehdä,siitäkään ei ole tietoa.
Pahaksi onneksi Emil,vuonna 1950 sitten kuoli.
Kotitilaa hoitamaan jäi hänen nuorempi veljensä
Bertil,joka puolestaan kuoli kaksi viikkoa sitten.
Kone on saanut siitä lähtien lojua sillä tiellään,
mihin se Emililtä jäi.Bertil ei näistä"Eemelin hömpötyksistä" paljon perustanut,elelipä tyytyväisenä vanhanpojan elämäänsä.
Bertlin kuoltua,jäi minulle tehtäväksi kuolinpesän
omaisuuden luettelointi.Sitä tehdessäni,viime viikonloppuna,päätin kurkistaa ukin konehalliin.
Olin toki lapsena kiipeillyt korkealle koneen kabiiniin,ja leikkinyt taistelulentäjää,niinkuin asiaan kuului.Mutta niinkuin kerroin,keskenkootun
koneen annettiin olla rauhassa.
Viime lauantaina,avasin hallin oven pitkästä aikaa.
Siinä konevanhusta katsellessani,tuli mieleeni,että jenkit,niinkuin monet muutkin,tapasivat antaa koneelle nimen.
Ajattelin,olisiko niin tässäkin tapauksessa.Koneen
pintaahan peitti kauttaaltaan musta tervapaperi.
Niinpä aloin repiä kipparin vasemman ikkunan alta
paperia pois,ja sieltähän se nimi paljastuikin.
Tuijotin sitä uskomatta silmiäni,sammutin hallista
valot pois,lukitsin oven ja ajoin kotiin.
Kotona join puoli pulloa konjakkia,samalla kun tutkin tietosanakirjoja ja nettiä.
Mitä koneen kyljessä luki?
Niinpä niin, siinä luki "Enola Gay"
Vastaukset 16
Vanhimmat
Niinpä,jos joku ei historiaa muista.
Enola Gay -niminen pommikone pudotti
Hirosiman atomipommin,nimeltä Little Boy
just joo
Kiitoksia vain hienosta tarinasta, se oliskin
hienoa kun suomesta löytyis edes yksi B-29, ei tarvis olla edes Enola Gay ;).
Kävinpä muuten katsomassa tuota aitoa (tai osaa siitä) v. 1997, kun se vielä oli Smithsonian Institutessa näytillä restaurointiprojektina. On pari valokuvaakin jäljellä. Aika komea ilmestys ja muutenkin tuo museo on yksi hienoimpia ilmailumuseoita missä olen käynyt.
-cr
oivallinen tarina, soisi olevan vielä totta!
Eipä taida kukaan uskaoa !!!
Vieläkö ne pommit jotka jäi pudottamatta oli paikoillaan ??
Tarkoitatko tätä Enola Gay:tä?
http://www.theenolagay.com/plane.html
Tomi
ilmeinen kopio ukin pommarista, näyttää pojilla
siellä olevan!
sit taputuksia......ja Hande, älä ota enää !
:-)
Hyvää Lucian päivää sinullekin.
Tomi
mennään faktoihin.
Äitini isä oli todella nimeltään Emil Moström
ja hän kuoli 1950.
Loput paljastan ehkä myöhemmin
Nyt on 13. päivä perjantai, ei aprillipäivä ;)
oletko ajatellut kirjailijaksi ryhtyä?
aineksia tuntuu olevan!!!
Toi tarina ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Kyseessä oli CIA:n salainen operaatio sijoittaa Suomeen strategisia pommikoneita mahdollisen ydinsodan varalle. Suomessa ne sijaitsisivat riittävän lähellä neukkujen strategisia kohteita, jolloin lyhyt lentomatka takaisi parhaan mahdollisen yllätyksen, olivathan 50-luvun alun tutkajärjestelmät vielä hyvin alkeellisia nykyisiin verrattuna.
Isäni sedän, joka Amerikassa oli ryhtynyt käyttämään nimeä William Motton (niitä Suomiaisten Möttösiä), johdolla tuotiin vuonna 1955 uutuuttaan kiiltelevä B-52 Pirttikosken lentokentälle, ja läheiseen kallioluolaan "haudattiin" robottiaseita. Siellä ne ovat tänäkin päivänä. Heti kun saan lentolupakirjan suoritettua, tarkoitus on lähteä lentelemään.
Kerrotun mukaan ko. kone ei suinkaan ollut ainoa, niitä oli muitakin sijoitettuna eri puolille maata. Vieläköhän ne ovat jäljellä?
kuulostaa kyllä varsin loogiselta, ja saattaa olla
osaselityksenä ukkini tarinaan.
Itse mieluusti kuvittelen Emilin saaneen sen "lahjaksi", USA:lle tekemistään palveluksistamitä ne ikinä sitten olivatkaan...
Aiempana IIWW-sotakonefriikkinä olen nähnyt vastaavia märkiä unia "unohdetuista" aarteista.
ajatella että Enola Gay olisi unohdettu edes sitaateissa...