Matkakertomus Kroatian rannikolta: Majailin Makarska rivieralla ja retkeilin läheisiin muihin kyliin ja Dubrovnikiin nauttien kauniista vuoristomaisemista ja lopuuttomasta rannasta.
Kylien ja kaupunkien rannoilla ja kaduilla sai kävellä ilman ravintoloiden sisäänheittäjiä, kaikkein parhain puoli verrattuna muihin turitirantoihin joissa olen käynyt. Ihmiset olivat ystävällisiä ja palvelu ravintoloissa nopeaa ja ystävällistä, lisäksi ruoka oli hyvää joskaan ei kovin paljon edullisempaa kuin suomessa, mutta kokonainen tuore paistettu kala lautasella päineen ja pyrstöineen, niin kyllä siitä on muutaman euron valmis maksamaankin.
Pikkukivirannat sopivat minulle paremmin kuin hiekkaranant joiden hieno hiekka tunkeutuu kaikkialle. Rannalla oli kyllä matalaa pikkulapsillekin, mutta meri syvenee jyrkästi ja ehkä en ihan pikkutaaperon kanssa lähtisi vielä näille vesille vaan valitsisin kuitenkin hiekkarantakohteen jossa voi leipoa hiekkakakkuja ja läpsytellä matalikossa. Löytyypä tämmöinen hiekkaranta entisestä merirosvokaupunki Omisista. Lapset pyydystivät merisiilejä haaveihin, joten merisiililtä kannattaa todellkin suojautua uimakengin, ja niitä ei todellakaan kannata raahata 25 euron hintaan suomesta kun paikanpäällä halvimmat olivat euroissa n vitosen. Tosin eipä ne merisiilit"kimppuun käy" jos siellä vedessä vain ui, mutta itse ainakin myös harrastin vesileikkejä jolloin oli myös seisottava kivien päällä vedessä.
Ainoa huono puoli matkassa oli että keskieuroopassa oli lomat ja rannat olivat täpötäynnä...oli vaikea löytää tarpeeksi tilaa ja sitä omaa reviriiä joka minulle suomalaisena tarkoittaa että lähin vieras ihminen rannalla on vähintään metrin kauempana. tilannetta helpotti että suurinosa ihmisistä taisi olla itse kroatialaisia ja varsin ystävällisiä, mutkattomia ja luonnollisia ihmisiä, ahtaus kuului asiaa ja sopu sijaa antoi. Tosin kokemus opetti että seuraavalla kerralla suuntaa Kroatiaan jo kesäkuussa.
Koska mitään shoppailtavaa ei ollut ei rahaa mennyt kuin kulttuuririentoihin ja ruokaan ja juomaan, hyvä niin sillä jotkin asiat oli jopa kalliimpia kuin suomessa. Viini ja olut oli hyvää ja halpaa.
Sää oli mielenkiintoisen vaihteleva, kesken kaiken matkalla rannalle 30 asteen helteessä tuli vuoren takaa iso musta pilvi ja ryöpsäytti vedet niskaan, ja kohta taas paistoi.
matka Kroatiaan ei ole mitään ilman käyntiä Dubrovnikissa ja suuren linnoituksen sisään jäävässä vanhassa kaupungissa. Kroatian sota runteli myös Dubrovnikia ja vaikka sodan jäljet on pääosin korjattu niin Dubrovnikissa sai kuitenkin vielä aistia sodan kauhut ja olihan siellä ihan museoituna asiaa. Kaupunki jäi mieleen ja antoi aihetta ajatella muutakin kuin omaa napaa. Kadut oli tehty suurista neliskulmaisista kivistä ja niihin osuneiden kranaatinsirpaleiden reikiä on edelleen nähtävissä.
Kylien ja kaupunkien rannoilla ja kaduilla sai kävellä ilman ravintoloiden sisäänheittäjiä, kaikkein parhain puoli verrattuna muihin turitirantoihin joissa olen käynyt. Ihmiset olivat ystävällisiä ja palvelu ravintoloissa nopeaa ja ystävällistä, lisäksi ruoka oli hyvää joskaan ei kovin paljon edullisempaa kuin suomessa, mutta kokonainen tuore paistettu kala lautasella päineen ja pyrstöineen, niin kyllä siitä on muutaman euron valmis maksamaankin.
Pikkukivirannat sopivat minulle paremmin kuin hiekkaranant joiden hieno hiekka tunkeutuu kaikkialle. Rannalla oli kyllä matalaa pikkulapsillekin, mutta meri syvenee jyrkästi ja ehkä en ihan pikkutaaperon kanssa lähtisi vielä näille vesille vaan valitsisin kuitenkin hiekkarantakohteen jossa voi leipoa hiekkakakkuja ja läpsytellä matalikossa. Löytyypä tämmöinen hiekkaranta entisestä merirosvokaupunki Omisista. Lapset pyydystivät merisiilejä haaveihin, joten merisiililtä kannattaa todellkin suojautua uimakengin, ja niitä ei todellakaan kannata raahata 25 euron hintaan suomesta kun paikanpäällä halvimmat olivat euroissa n vitosen. Tosin eipä ne merisiilit"kimppuun käy" jos siellä vedessä vain ui, mutta itse ainakin myös harrastin vesileikkejä jolloin oli myös seisottava kivien päällä vedessä.
Ainoa huono puoli matkassa oli että keskieuroopassa oli lomat ja rannat olivat täpötäynnä...oli vaikea löytää tarpeeksi tilaa ja sitä omaa reviriiä joka minulle suomalaisena tarkoittaa että lähin vieras ihminen rannalla on vähintään metrin kauempana. tilannetta helpotti että suurinosa ihmisistä taisi olla itse kroatialaisia ja varsin ystävällisiä, mutkattomia ja luonnollisia ihmisiä, ahtaus kuului asiaa ja sopu sijaa antoi. Tosin kokemus opetti että seuraavalla kerralla suuntaa Kroatiaan jo kesäkuussa.
Koska mitään shoppailtavaa ei ollut ei rahaa mennyt kuin kulttuuririentoihin ja ruokaan ja juomaan, hyvä niin sillä jotkin asiat oli jopa kalliimpia kuin suomessa. Viini ja olut oli hyvää ja halpaa.
Sää oli mielenkiintoisen vaihteleva, kesken kaiken matkalla rannalle 30 asteen helteessä tuli vuoren takaa iso musta pilvi ja ryöpsäytti vedet niskaan, ja kohta taas paistoi.
matka Kroatiaan ei ole mitään ilman käyntiä Dubrovnikissa ja suuren linnoituksen sisään jäävässä vanhassa kaupungissa. Kroatian sota runteli myös Dubrovnikia ja vaikka sodan jäljet on pääosin korjattu niin Dubrovnikissa sai kuitenkin vielä aistia sodan kauhut ja olihan siellä ihan museoituna asiaa. Kaupunki jäi mieleen ja antoi aihetta ajatella muutakin kuin omaa napaa. Kadut oli tehty suurista neliskulmaisista kivistä ja niihin osuneiden kranaatinsirpaleiden reikiä on edelleen nähtävissä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.