on karhunpalvelus itselleen. Helppoa ja vaivatonta on täällä kirjoittaa ja lukea, mutta sosiaalisten taitojen harjoittaminen siirtyy aina vain tuonnemmaksi.
Muistan kun sain keväällä puhelinsoiton tulevasta kesätyöpaikastani. Luvattiin työsopimus jopa vuodeksi eteenpäin. Ajattelin silloin tätä palstaa selaillessani ylimielisesti että: "Hah! Minä en vaan joudukaan tässä asiassa (yksinäisyydessä) tuskailemaan, kun on kesätyö ja kaikkea muuta mukavaa tiedossa". Mutta toisin kävi. Minulle sattui kesätöissä inhottava kouluttaja, joka antoi täysin aiheettomasti potkut. Se oli järkytys, jota itkin monta viikkoa. Tunsin oloni Hyvin yksinäiseksi, kun ei ollut ketään jonka kanssa käydä asiaa lävitse. Nyt olen päässyt itsekseni sen yli ja nokkani on suunnattuna tulevaan. Mutta sen itsestäänselvyyden sanon, että koskaan ei voi olla mistään varma.
Muistan kun sain keväällä puhelinsoiton tulevasta kesätyöpaikastani. Luvattiin työsopimus jopa vuodeksi eteenpäin. Ajattelin silloin tätä palstaa selaillessani ylimielisesti että: "Hah! Minä en vaan joudukaan tässä asiassa (yksinäisyydessä) tuskailemaan, kun on kesätyö ja kaikkea muuta mukavaa tiedossa". Mutta toisin kävi. Minulle sattui kesätöissä inhottava kouluttaja, joka antoi täysin aiheettomasti potkut. Se oli järkytys, jota itkin monta viikkoa. Tunsin oloni Hyvin yksinäiseksi, kun ei ollut ketään jonka kanssa käydä asiaa lävitse. Nyt olen päässyt itsekseni sen yli ja nokkani on suunnattuna tulevaan. Mutta sen itsestäänselvyyden sanon, että koskaan ei voi olla mistään varma.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulle tä palstoilla roikkuminen on pitkälti huvia, ei niinkään sosiaalinen elämäni. Kaikenlaisia tyyppejä täällä heiluu ja huutaa, mutta yhdyn pointtiisi siinä, että mikään muu ei ole niin varma kuin epävarma ja pilkka kolahtaa aina lopultas omaan nilkkaan..
Joo, minäkin olen moneen kertaan, joutunut katumaan omaa tyhmyyttäni, kun olen aatellu, ettei mulle voi käydä jotakin ja kenties vähätellytkin asioita. Nyt olen huomannut, että esimerkiksi aikanaan kun aattelin, etten ikinä joudu työttömäksi, mutta niin siinä sitten vaan on käyny, että yli puoli vuottaa oon ollu työtön ja mitä pidemmäksi menee niin tuntuu, ettei uskalla hakeakkaan mitään paikkaa, sitä tulee niin saamarin pelokkaaksi ja epävarmaksi itsestään, ettei välillä jaksa kiinnostaa mikään. Minusta tuntuu, että vaikka mulla on perhe ympärillä niin silti oon niin hitsin yksin. Täytynee kai vain yrittää tsempata, ehkä se taas jonain päivänä elämä maistuu.
Ainakin kirjoitat hyvin reippaaseen ja selkeään tyyliin, joten minulle muodostui heti sellainen mielikuva että sinä sopisit moneenkin työhön! Koita jaksaa Ystäväiseni, sillä elämä on yllätyksiä täynnä. ;)