Miksi ei saisi kuolla?
Jos on väsynyt elämiseen ja tuntuu, ettei sillä ole enää mitään annettavaa?
Jos elämän huippu on jo saavutettu ja edessä on vain alamäki, joka kuitenkin päättyy hautaan.
Miksi pitäisi jaksaa odottaa ns luonnollista kuolemaa tai odottaa mahdollista onnettomuutta?
Sama suru minkä kuolema aiheuttaa jää läheisille kuitenkin.
Miksi pitää olla olemassa ja elää ja esittää olevansa tyytyväinen ja kenties onnellinenkin?
Eikö saakaan päättää omasta elämästään?
Jos kaikki toivo on kuollut?
Jos ei ole enää syytä uskoa parempaan huomiseen, minkä varmasti tietää turhaksi.
Jos on väsynyt elämiseen ja tuntuu, ettei sillä ole enää mitään annettavaa?
Jos elämän huippu on jo saavutettu ja edessä on vain alamäki, joka kuitenkin päättyy hautaan.
Miksi pitäisi jaksaa odottaa ns luonnollista kuolemaa tai odottaa mahdollista onnettomuutta?
Sama suru minkä kuolema aiheuttaa jää läheisille kuitenkin.
Miksi pitää olla olemassa ja elää ja esittää olevansa tyytyväinen ja kenties onnellinenkin?
Eikö saakaan päättää omasta elämästään?
Jos kaikki toivo on kuollut?
Jos ei ole enää syytä uskoa parempaan huomiseen, minkä varmasti tietää turhaksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuttuja mietteitä minullekin.
Mutta toisinaan ajattelen, että kuolema on pakollinen juttu, jota ei voi mitenkään väistää ja joka tulee aivan varmasti, vaikkei olisi yhtään masentunutkaan. Silloin se ei tunnu niin houkuttelevalta.
Olen myös katsonut netistä kuvia itsemurhan tehneistä ja onnettomuuksissa kuolleista ja saanut niistä samantapaisen reaktion: en halua kuolla vielä.
Kuolema tulee joka tapauksessa eteen joidenkin vuosikymmenien sisällä. Sen jälkeen olemme kuolleita vuoden, kaksi vuotta, kaksikymmentä vuotta, kaksituhatta vuotta, kaksi miljoonaa vuotta, miljardeja vuosia. Jne. Kuolleena ehtii siis olemaan varsin pitkään verrattuna tähän jaksoon, jonka täällä elävien kirjoissa kidumme. Siihen nähden tämä masennusjakso on sittenkin lyhyt pätkä kärsimystä.
Siis vaikkei huomisen suhteen ole enää toivoa, niin kuoleman suhteen on: se tulee varmasti.
Kaikki me masennusta sairastavat haluamme kuolla. Edessä se kuitenkin on ja mitään erikoista ei enää satu,miksi pitäisi vielä elää?
En mä ainakaan haluu kuolla. Joskus tosin haluun viillellä tai lyödä nyrkillä seinään tai heitellä esineitä. En mä haluu kuolla, mä haluun parantua tästä paskasta.........
tunne.Elämä on nukketeatteria ja mulla on narut sotkussa...kyllästynyt tähän yksinäisyyteen
Jos välttämättömyydestä tekee hyveen, niin sitten kai "saa" kuolla. Lopulta kaikki "saavat" kuolla. Sadan vuoden kuluttua meistä palstalaisista ei ole täällä ketään. Olemme lopullisesti poissa täältä.
Että minä en halua että sinä kuolet.
Ei se ole sama suru, joka jää oman käden kautta kuolleen rakkaille, kuin jos hän olisi kuollut luonnollisesti..
Tosiaan kuolema on aina kuolema ja tuottaa joktapauksessa surua läheisissä, tapahtui se sitten ihan normaalisti tai oman käden kautta.
Mutta mutta...
Se tuska, syyllisyys(?) ja kaipuu, joka jää itsemurhan tehneen läheisille.. Se,Se on suunnaton. Mittakaavassa moninkertainen verrattuna normaaliin kuolemaan.
Kyllä te tiedätte. Mutta valitettavasti on nostettava totuus esiin ja todettava, että itsemurha ei ole ainakaan minun mielestä väärä ratkaisu, kun tiedän mitä paska elämä on, MUTTA SE ON PAHIN MAHDOLLINEN TEKO LÄHEISILLESI.