Nyt kun syksykin on tuloillaan ja alkaa entisestään masentaa kysyisin teiltä iltojen piristykseksi pieniä kotikonsteja jaksamiseen.
esim.tähän tyyliin:
"leikkelin vanhoista lehdistäni kuvia jotka liittyvät jotenkin haaveisiini tai tavoitteisiin ja liimasin ne pahville tauluksi joka on nyt seinälläni. sitä päivittäin katsellessani muistan haaveeni ja saan voimia toteuttaa niitä."
laitetaanpa nyt ehdotuksia mahdollisimman paljon kaikkien iloksi ja avuksi ;) kiitän
esim.tähän tyyliin:
"leikkelin vanhoista lehdistäni kuvia jotka liittyvät jotenkin haaveisiini tai tavoitteisiin ja liimasin ne pahville tauluksi joka on nyt seinälläni. sitä päivittäin katsellessani muistan haaveeni ja saan voimia toteuttaa niitä."
laitetaanpa nyt ehdotuksia mahdollisimman paljon kaikkien iloksi ja avuksi ;) kiitän
Vastaukset 13
Vanhimmat
Käyn joskus lukemassa Suomi24:n sellaisia palstoja, joissa on todella outoja kirjoituksia. Niistä voi vähän kuvitella kirjoittajien mielenmaisemaa. Hetken aikaa voi sitten olla helpottunut, että ainakin on vielä järjissään, vaikka onkin syvästi masentunut.
Joskus myös naurattaa lukea ihmisten murheista, kun he vaikeroivat, kuinka esim. valittiin väärä missi. Myös sarkastiset kommentit voivat huvittaa.
Yleensä en kyllä jaksa lukea muuta kuin tätä palstaa.
itse kun kärsiin yksinäsyydestä tein vihkooni piirroksen missä minä luki keskellä ja kirjoittelin tuttujeni nimiä niin lähelle minua kuin tunsin heidän olevan läheisiä minulle.silloin ymmärsin ketkä ovat tosi ystäviäni ja sain intoa täydentää rinkiä mikä aluksi olikin aika tyhjä, on piristävää katsoa rinkiä näin jälkeen päin kun huomaa joidenkin tulleen lähemmäksi ja nimien tuplaantuneen =)
Laita kaksi tuolia vastakkain .Istu toiselle tuolille ja kysy tyhjältä tuolilta esim."mitä kuuluu" .Istut toiselle tuolille ja vastaat .Toivottavasti on jotain apua .:)
Ei sitä mitään itse tartte vastailla itselleen, ei ainakaan mun, kyllä päässä olevat äänet vastailee vaikkei haluaisikaan.
kuten minulle kävi, kun aloin lukea tätä ketjua ja törmäsin tuohon "tyhjä tuoli - vaihtopenkki" -konstiin. Alkoi niin naurattaa, että! Päässä erittyi jotain hyvää ja naamalihakset saivat hetkeksi uutta asentoa. - Auttoi!
Neuvokaa masentuneille sopiva huumorikirja. Tosin, kyllä niitä juttuja voi löytää, esim. HS Sanottua, Maailman ihmisiä, Erikoinen tapaus -palstat. Muissa lehdissä omansa. Sitten, tietty on kirjoja, joihin koottu hauskoja tositapahtumia. Myös vanhastaan tiedämme, että 'lasten suusta' saa aina hyvälle mielelle ja nauramaan. Tätä terapianani käytän mm. liikennevälineissä, kun salakuuntelen lasten juttuja ja kommenteja, intoa, iloa, vilpittomyyttä, äänensävyjä. Ne on ihania. Samoin usein nauran (yritän salaa!) ihmisten koirille, kun niitä salaseuraa, tulee kiva mieli! - Hyvää ja Hymyilevää :-) huomenta kuitenkin kaikille, jotka tänne palstoille tulevat!
siitä oli apua sinulle....:)aikuistenoikeesti se on lanttumaakareiden neuvomia konsteja...ex oli semmoinen ja oli mulle tarpeen:)
Mikä on tuo lanttumaakari? hassu sana ainanki.. jep, nauratti myös tuo tuolit vastakkain-itsekseen höpöttely.. :D
Mulla on ollut elämässä yksi ihminen, joka on täydellisesti ymmärtänyt mua ja osannut palauttaa maanpinnalle. Yhdessä räkätettiin maailmalle ja aina oli hyvä ja terve ote kaikkeen.
Enää tuota ihmistä ei elämässäni ole, mutta valokuva on. Kun nostan sen pöydälle ja tuijotan silmiin saan aavistuksen samasta olosta kuin ennen. Silloin aina tiedän että se olo on olemassa sisälläni ja saan sitä kuin hännästä kiinni. Ja jaksan taas yrittää. Pimeetä? Mutta toimii mulla, kunhan ei käytä konstia liian usein.
Esim. jokailtainen reipas lenkki. Säännöllinen (kestävyys)liikunta vähentää masentuneisuutta lisäämällä endorfiinin eritystä.
Toinen hyvä konsti on kirkasvalolamppu, joka tehoaa lievään kaamosmasennukseen.
Jos joskus on parempi päivä, voin tehdä jotain minulle oikein epätyypillistä. Menen esimerkiksi parvekkeelle ja avaan pullon olutta ja sytytän tupakan (yleensä en juo mitään enkä polta). Sitten tuijotan taivaalle ja kuvittelen olevani joku turisti jossain etelässä ilman huolen häivää. Tätä ei voi tehdä kuin aurinkoisina päivinä, mutta joskus on vähän aikaa ollut sellainen turistifiilis. Oikealle matkalle en jaksaisi mitenkään raahautua.
ihan loistava idea tuo pienoisloma! olisimpa itsekkin yhtä kekseliäs.. tuota ideaa en kyllä voi ihan tarkkaan toteuttaa, koska poltan ja hörpin myös olutta joskus.. mulla on joskus käyny mielessä et haluisin mennä toiselle paikkakunnalle ja vaihtaa olemusta täysin, pukeutua ja käyttäytyä ihan toisin ku oikeesti oon. vaikka viikonlopun verra :) eipä oo vaan saanu aikaseks..
ei mun mielestä kauheesti ole, joten tuo sinun kuvittelumatka parvekkeella on ihan yhtä hyvä. -Mun on tullut mieleeni, että meni mihin tahansa kaupunkiin maailmassa, niin eikös nykyjään kaikki kaupungit näytä ihan samanlaisilta! Ihan hyvin voi mennä omassa kotikaupungissaan (tää on nyt niille, jotka asuvat kaupungeissa) eri paikkoihin, kuten puistoihin, meren tai järven rantaan, katsella rakennuksia, istuskella kahviloissa... jne. you know, ja kuvitella olevana jossakin, hyvinkin kaukana. Ja jos nyt jossakin on vähän erilaisempaa, kuten toisen rotuisia ihmisiä, niitä voi sitten katsella telkkarista :-) . Yhtä hauskaa kaikki tyynni, ei paineita rahasta, yksinäisyydestä (jollei löytäisi matkusteluun kaveriakaan), jaksamisesta, mahdoll. oireista, sodista ja onnettomuuksista, ryöstäjistä. -Tämmöistä tuli mieleeni. Ei se matkan pituus, vaan laatu ! Höh.
Sellaisina aamuina ja päivinä, kun tuntuu, että ei millään voi edes kynnyksen yli astua, koska on niin kaamea ja kaamean näköinen ihminen, yritän kuitenkin raahautua liikkeelle. Sitten istun ratikkaan ja syynään kadullatallaajia oikein ajatuksella. Voi vihne, miten kaamean näköistä porukkaa! Että joku voikin tunkea ruskeisiin sandaaleihin kirkaanpunaiset sukat! Mikä kampaus, yäk! Hirveetä, että joku jolla on merkittävä kainaloläskit, voi todellakin pukeutua vetelään trikootoppiin! Että joku voikin yhdistellä samaan asuun seitsemän toisiinsa sopimatonta väriä! Kundi luulee olevansa makee, mutta on sillä on liian lyhyet jalat!
Pidän kuitenkin ajatukseni omana tietonani, mutta tulos on joka kerta se, että omasta eteisen peilistäni katsoi ihminen, joka ei sortunut ihan räikeimpiin tyylimokiin!!! Ja jos ei olekaan sataprosenttisen sopusuhtainen, ei tuonut pukeutumisellaan esiin pahimpia virheitään...