Rohkenen arasti kysyä sellaista asiaa, että kuinka paljon mahtaa olla sellaisia muita "tapauskovaisia", jotka käyvät Firmassa suurimmaksi osaksi vaan sen takia etteivät pysty kuten minä sanomaan suoraan sukulaisille ja ystäville etteivät enää ole ehkä täysin samalla tavalla mukana kuin muut. Itse en pysty elämää VL-oppien mukaan, joista osaa pidän jopa epäraamatullisina. Itse käytän alkoholia,harrastan seksiä avioliiton ulkopuolella,katson TV:ta yms. Toisaalta en kuitenkaan pysty kieltämään uskoani, niin että sanoisin etten pysty elämään enää sääntöjen mukaan. Olisi kiva kuulla muitten mielipiteitä.
Tapauskovaisuus
KyselijäHKI
353215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
on tekopyhää uskonnollisuutta harrastavia henkilöitä.
pelleilkö.
Kun ottaa huomioon, että vanhoillislestadiolaisuuteen synnytään ehkäpä noin 99%, niin on selvää että siitä muodostuu myös tapakulttuuri, joka tarjoaa jäsenilleen yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vanhoillislestadiolaisuuteen kasvetaan.
Seuroissa saatetaan hyvinkin käydä tapaamassa ystäviä ja kavereita. Saarnojen sanoma on usein hyvinkin kaavoihin kangistunutta ja samojen asioiden toistoa. Toisto saattaa yhtälailla suggeroida kuin kärsiä inflaatiotakin kuulijansa korvissa.
MUTTA! Tämä ei vähennä sitä tosiasiaa että aivan varmasti vanhoillislestadiolaisuudessa on myös paljon sydämestään uskovia.
Missä suhteessa nämä kaksi ihmisryhmää vanhoillislestadiolaisuudessa ovat? Tätä lienee mahdotonta arvioida. Kukapa meistä ihmisistä kykenisi näkemään toisen ihmisen sydämeen?
Itse pidän saarnoja mielenkiintoisina ja antoisina. Sanomanhan kuuluukin olla sama.
Tästä huolimatta Raamatun paikat eri puhujille aukeavat eri tavalla ja niin voi käydä itsellekkin, kun Raamattua tutkii.
Varmasti vanhoillislestadiolaisten joukossa on osa jotka eivät usko sydämessään ja kulkevat joukossa mukana. Tästähän Raamattukin todistaa mm. Jeesuksen vertaus kalasaalista jossa osa joukosta oli mätiä kaloja.
Yksi asia tähän liittyen on huomioitava. Onhan nimittäin niin, että uskonasiat eivät ratkea nopeasti, oman henkilökohtaisen uskonkäsityksen muodostuminen vie aikaa. Jolloin on hyvä jos voi elää mukana, ja tarkastella ajan kuluessa omaa uskonkäsitystään tässä uskossa/joukossa.
Tapakulttuurin syntyminen on luonnollista ja siinä on omat hyvät/huonot puolensa. Huonoa on mielestäni se, että uskonperusteita ei ymmärretä tarkastella välttämättä Raamatun valossa vaan tehdään vaan niin koska muutkin tekevät. Tätä kautta voi jäädä epäselväksi uskon ydinasiat, miksi oikein uskommekaan näin? Lopputulos voi olla myös se, että asiat kirkastuvat ja uskonymmärrys voittaa epäuskon. Haluaa kulkea ja matkaa tehdä juuri tässä joukossa.
Ona aika paljon sellaista että ei ole "tapana" ylipäätään kosketella hengellisiä kysymyksiä keskusteluissa. Ei läheistenkään ystävien kesken.
Asialliset asiat hoidetaan ja puhutaan kaikesta muusta. Sellaista joka haluaisi jutella hengellisistä asioista syvällisemmin, katsotaan vähän outona. Nimittäin: hengelliset asiathan tulee hoidetuksi käymällä seuroissa. Mitä niitä nyt muutoin...
olen päätellyt että aika monella on vaikeaa käsitellä uskon kysymyksiä koska puuttuu tietämys Raamatusta ja kristinuskon perusteista, eikä ole laajempaa näkemystä yleensä hengellisuuden eri muotoihin, Ei ole tieto myöskään muista uskonnoista. uskonto on "ulkoistettu" puhujille.
Tämän kokemuksen kirjoitti herätysliikkeeseen kasvatettu mutta siitä aikuisena irrottautunut.
tosin olen joukon mukana.
nuorena vl-opiskelijana, että uskoon liittyvistä asioista ei puhuttu, koska sellaista pidettiin jotenkin nolona ja naivina. Tuntui, että uskoa hävettiin. Oli fiksumpaa puhua kaikesta muusta. Usein se tuntui suorastaan koomiselta, kun kaikki olivat kuitenkin uskovaisia.
Juuri samoin olen aistinut. Hyvä huomio tuo että pidetään naiivina hengellisten kysymysten pohdintaa. Ihan kuin niiden asioiden pitäisi olla itsestään selviä, tai sitten ne ovat jotenkin häpäeällisiä. kantaako vanhoillislestadiolaisuus yhä viime vuosisadan alun häpeällisen uskon leimaa?
Muistan miten nuorena opiskelijana sukulaispiirissä kävin läpi vl-dogmeja, joista olin eri mieltä, ja suvun muut nuoret eivät halunneet jutella eivätkä perustella näkemyksiään, vaan totesivat samaa kuin monesti täälläkin saa lukea: mene seuroihin, siellä kaikki selviää. Omakohtaista ja itsensä likoon panevaa keskustelukumppanuutta saa vanhoillislestadiolaisesta valitettavan harvoin. Monella varmasti olisi annettavaakin, mutta keskusteluun ei haluta antautua.
kuluneiden fraasien ja vl-opinkappaleiden toistelua fiksuna pitämälleen opiskelijatoverilleen. He eivät tietysti muita perusteluja uskolleen tienneet, koska raamatun omatoiminen lukeminen oli kiellettyä tai vähintään vierastettua, ja kaikki opillinen anti oli seuroista...
Aika vaikea ymmärtää, että et ole koskaan kuullut kenenkään keskustelevan hengellisistä asioista ja uskomisesta. Sehän kuuluu olennaisena osana vl:n kanssakäymiseen. Ja myös perheiden sisällä uskomisen asioista ja hengellisyydestä puhutaan paljon. Niistä keskusteluista ei lapsiakaan "ulkoisteta", vaan kuulevat ja oppivat samalla. Tietysti on sellaisia aikuisten asioita, joita puhutaan lasten kuulumattomissa ja pienemmällä porukalla.
Raamatusta ja kristinuskon perusteista on suurimmalla osalla hyvä tuntemus. Raamattua ja muuta kristillistä kirjallisuutta on kodeissa runsaasti ja niitä myös luetaan. Muista hengellisyyksistäkin tiedetään ja keskustellaan sen mukaan kuin tarvetta ja asiaa on. Joten aika harvinaista on, että et ole näiden asioiden kanssa tullut tutuksi uskovaisessa kodissasi.
Kyllä uskonasioista lapsuudessa kuuli puhuttavan, todella aivan jatkuvasti. Mutta se oli enemmän sellaista aikuisten "saarnaamista", ei tasaveroista keskustelua eikä pohdintaa.
Kun esimerkiksi murrosiässä pähkäilin saarnamiesten luomisopin ja koulussa opetetun evoluution ristiriitoja, en saanut mitään valistunutta tukea vaan vain ehdotonta tuomiota. Ei ollut ymmärrystä vanhemmilla eikä muilla aikuisilla nostaa eesiin aiheeseen liittyviä hengellis-filosofisia teemoja. Tuli vain jyrkkää tuomion ääntä.
Sittemmin, ollessaani nuori aikuinen ja yhä vl-liikkeessä, yritin opiskelupaikkalunnalla löytää uskovaisista sellaisia ihmisiä joiden kanssa olisi syntynyt juttua muustakin kuin tavaroiden edullisimmista hankintapaikoista, lastenkasvatuksesta ja tonttien hinnoista. Mutta en tavoittanut ketään jota olisivat kiinnostaneet hengelliseet pohdiskelut, ihmisyyden peruskysymykset, kirjallisuus ja taide... minulle kai sitten vain sattui kohdalle sellaiset siionit, joista välittyi lähinnä pinnallisuuden vaikutelma. Ei löytynyt sielunystäviä. Tunsin itseni täysin erilaiseksi, joten ei riittänyt motiavaatio pysytellä mukana. En suinkaan väitä, että tällainen olisi leimallista kaikille vanhoillislestadiolaisille yhteisöille.
Sinä elät synnissä.
Ole ahkera ja tee parannus ennen kuin myöhäinen saavuttaa!
Rakkaudella,
Eräs vl.
Joo, sama juttu mullakin, eli kavereiden takia ja tavan vuoksi tulee hengattua. Ja siksikin että tulee siitä melkoinen hammastenkiristys lähipiirissä jos menee möläyttämään että en mä nyt oikeesti näihin asioihin usko. Kaveripiirissä tuleekin toisinaan naureskeltua, että eihän kukaan meistä elä niinkuin muka pitäis. Ei ehkä naurun asia sinänsä mutta onhan tää nyt aika koomista=)
Joo, ei vaan jotenkin pysty sen kaiken sääntöviidakon mukaan elää..ja sitkun osa säännöistä ei perustu ees Raamattuun, niinkun esim. vaatimus absolutismista.
Absolutismista on hyötyä silloin, kun ei ole langennut maistamaan muiden juomien makua. Sama pätee tupakkaan! - Ole huoleti ja ole iloinen, mutta älä niin, että paha meno tulee. Raamatussa todella ei ole vaatimuksia absolutismista. Siellä varotetaan juopumisesta siten, ettei saa tulla "paha meno".
Mieti kun otat, että järki pysyy kirkkaana koko ajan : ) - Seksiin suhtautuminen on vakavampi asia. Siitä jää muistot mieleen, koska se vaikuttaa myös tunne-elämääsi kauemmin. Ajattelen, että se voi painaa mieltäsi enemmän kuin pari ryyppyä?
itsesi tähden olet ollut uskomassa, eli olet nyt epäuskoinen ja se ei auta mitään vaikka olet näennäisesti uskomassa.
Itse ainakin olen edelleen uskovainen. En vain lesta enää paitsi tapasellainen hengailutarkoituksessa=)
Huomenta. Luin tässä viikko sitten Lestaatiolaisessa perheessä kasvaneen nyt jo aikuistuneen naisen kirjoittaman kirjan. Olipa karmaseva lapsuus tällä naisella voi sitä julmuutta mitä hän oli saanut lapsena kokea vanhempine uskonnon takia. Ja tämän ihmisen elämä meni kohta pilalle kaiken kokemisen kautta.
Varmasti sen itsekin tiedät, että sydämen tila se ratkaisee. Sitä joko on tai ei ole uskomassa. Ei ole välimuotoa. Jos niin ajattelet, petät vain itseäsi. Ei silläkään ole merkitystä, näkevätkö muut uskovaiset sinun tämänhetkisen tilasi vai ei. Asia on vain sinun ja Jumalan välinen.
mikäon sit parempi... Poikani ei ole enää uskomassa ja sano suoraan että ärsyttää kun on tosi paljo sellasia jotka esittävät uskovaista ja tekevät mitä sattuu. Itse arvostan kyllä poikani rehellisyyttä on se mikä on ja reilusti.Ketä sellainen usko auttaa että muka on ja ei kuitenkaan ole? ketä sillä pitää sumuttaa? Jumalahan näkee kaiken, ei meidän ihmisille pidä esittää mitään. Tuskin itse olisin paljokaan erilainen vaikka en olisi uskomassa, alkoholiin suhtautuisin varmasti yhtä kielteisesti. tvkin tuntuisi ajan haaskaukselta, perhe ei ehkä olisi näin iso mutta lapsia olisi varmaan aika monta kuitenkin:)
tärkeintä. Ainakin itsesi kannalta. Ja Jumalankin, sen todellisen. Kolmikyynäräiselle rauhanyhdistysjumalalle voi käydä falskikin, koska se itsekin on epätosi.
Eiköhän suurin osa vl:stä kuitenkin ole tapauskovaisia?
En minä monia muunlaisia ole tavannut.
Ei kuuluminen Siioniin taivaaseen vie, vaan helvettiinhän sitä joutuu, vaikka kuinka kuuluisi liikkeeseen, mutta suurin osa siitä ei välitä, vaan on tapauskovaisia vaan.
Et ikävä kyllä perustele väitettäsi millään.
Ei voi leimata toisia ihmisiä noin vain tapauskovaiseksi. Kerro miten tapauskovaisuus ilmenee ja mitä se merkitsee vanhoillislestadiolaiselle. Miksi hän tyytyisi poelkkiin tapoihin?
Sanalla "tapauskovainen" tarkoitettaneen pinnallista ulkokultaisuutta, ilman omakohtaista sydämen uskoa.
En oikein tiedä tosta tapauskovaisuudesta, koska ihminen ei voi nähdä toisten sydämiin, mutta jokainen tietää sydämmessään itse miten on.
Itse vihaan meikäläisissä naiivisuutta ja ymmärtämättömyyttä erilaisissa asioissa. Jotkut meikäläisistä haluavata vain elää pilvilinnoissansa, ja uskotella itselleen ja muille miten kauniissa ja ihanassa maailmassa elämme, eivätkä ota selvää lukevat vain päivämiestä eivätkä esim. hesaria.
Meikäläisille kun opetetaan, että etsikää aluksi jumalan valtakunta ja kaikki muu annetaan perästä jotkut varmaan uloittavat tämän omaan viisauteen.
Tässä on vain ongelma: jotkut meikäläisistä eivät vain mieti, he haluavat elää säkissä omissa luuloissa. Ajatelkaa vaikka hiv epidemiaa tämän taudin leviämisen ehkäisemiseksi ihmisille jaetaa kondomeja Afrikassa, festareilla yms. Uskovaisille tämä ei sovi, koska usko kieltää ehkäisyn. Mutta tässä onkin ongelman ydin: jos ei kondomeja jaella, epidemia muuttuu tuota pikaa pandemiaksi. HIV tai aids syntyy siis suojaamattomsata seksistä ihmiset haluavat avioliiton ulkopuolista seksiä, ihmiset eivät ymmärrä, että avioliiton ulkopuolinen seksi on syntiä, eivät ennenkuin usko avaa ymmärryksen, synnintunnon puolestaan herättää Jumala ja vain Jumala itse ihminen ei siis usko ennenkuin pyytää synnit anteeksi ja uskoo tämän tosellakin sydämmellä. Tässä on tämä ristiriita: epäuskovainen haluaa seksiä avioliiton ulkopuolella, hän ymmärrä että se on väärin mutta haluaa silti ja aiheuttaa hiv:n tai raskauden. Uskovainen ei hyväksy että näitä kondomeja jaellaan mutta jos niitä ei jaeltaisi kaikki leviäisi käteen.
Sama koskee huumeneuloja, joita jaellaan hiv:n ja muiden tautien ehkäisemiseksi erilaisissa liikkuvissa pisteissä ympäri suomea tässä yhtetydessä narkkari antaa oman likaisen neulansa ja saa siis uuden ja puhtaa.
Näin se vain on että se maailma missä elämme on kaikkea muuta kuin kaunis ja tuntuu yhä vähemmän jumalan luomalta. Ehkä se on synti, mutta eikö hiv ole synnin yksi hedelmä tarkoituksena vain aiheuttaa kuolemaa ja epätoivoa ihmisissä, ja eikö sitä vastaan kannattaisi taistella? Jumala on säätänyt niin, että kaikki ihmiset eivät käänny uskoon vaikka rukoilevat jumalaa hän ei yksinkertaisesti vastaa, ihmiseltä on voinut mennä etsikonaika ohi vaikkakin keskellä elämää, en voi sille mitään, että näen tämän todella raadollisena puolena kristinuskossa ja joskus tuntuu että se voisi olla parempi.
No olipa harvinaisen täysjärkinen puheenvuoro. Kiitos.
Ajatuksenjuoksuasi ohjaavat selvästi omantunnon ääni ja arvostelukykyinen maailman tapahtumien seuraaminen. Juuri samoin olen itse myös ajatellut, kondomiasiasta esimerkiksi. Kaikelainen ajalliseen elämään liittyvä valistus ja katastrofien ehkäisy on ilman muuta meidän uskovaisten kannalta oikein ja kannatettavaa. Ei semmoista hurmahenkistä pöljyyttä ja kärsimyksen lisäämistä mitä esim. paavinusko edustaa, ole kristillisyys ollut koskaan edistämässä.
On ihan totta että monen yksittäisen uskovaisen maailmankuva on melko kapea ja eletään tietämättömyydessä. Se vika ei tosin rajoitu uskovaisiin. :=) ja onneksi on niitäkin jotka ovat perillä siitä missä mennään. Meikäläisiä on toimittajina ja tutkijoinakin.
No olipa harvinaisen täysjärkinen puheenvuoro. Kiitos.
Ajatuksenjuoksuasi ohjaavat selvästi omantunnon ääni ja arvostelukykyinen maailman tapahtumien seuraaminen. Juuri samoin olen itse myös ajatellut, kondomiasiasta esimerkiksi. Kaikelainen ajalliseen elämään liittyvä valistus ja katastrofien ehkäisy on ilman muuta meidän uskovaisten kannalta oikein ja kannatettavaa. Ei semmoista hurmahenkistä pöljyyttä ja kärsimyksen lisäämistä mitä esim. paavinusko edustaa, ole kristillisyys ollut koskaan edistämässä.
On ihan totta että monen yksittäisen uskovaisen maailmankuva on melko kapea ja eletään tietämättömyydessä. Se vika ei tosin rajoitu uskovaisiin. :=) ja onneksi on niitäkin jotka ovat perillä siitä missä mennään. Meikäläisiä on toimittajina ja tutkijoinakin.
Samoilla linjoilla ehkä, ehkä kuitenkin hiukan eri. Älä erehdy vertailemaan itseäsi muihin saattaa nimittäin olla, että sinun kohdallasi ohjaa omantunnon ääni, mutta minulla itse asiassa ei. Ajattelen vain kylmästi järjellä, etsin aina epäkohtia eri asioista mutta harvoin jos ollenkaan pääsee omatunto mukaan kuvioon. Maailma on llian kylmä....olen itse liian kylmä ja nautin siitä. Ja kuitenkaan, kuitenkaan en tunne olevani kovin järkevä tai viisas missän vaiheessa eikä olo itseasiassa tunnu olevan kovin rauhallinen ja hyvä. Tästä tietää mitä ihminen loppujenlopuksi kaipaa, mihin hänet on tarkoitettu enkö ole TÄHÄNKÄÄN tyytyväinen.
>> eikä olo itseasiassa tunnu olevan kovin rauhallinen ja hyvä. Tästä tietää mitä ihminen loppujenlopuksi kaipaa, mihin hänet on tarkoitettu ...
Jos haluat näkökulman rauhalliseen mielentilaan, lue vaikkapa pieni asiallinen kirja "Elämää, ei taistelua: hyväksyminen elämänasenteena".
Mistähän kyseisen kirjan löytää, kenen kirjoittama, tuollaiset kirjat kiinnostavat nääs aina.
löytyy mm. tällainen linkki:
http://www.bookplus.fi/product.php?&isbn=9513744124&CustID=4d8667f435290d5ff4ed5c890d91e1a6
Mutta uskoni on vain heikko.
En pysty pidättäytymään kaikista paheista.
Enkä niistä yleisesti uskalla liikkeen keskuudessa puhuakkaan, koska itse olen oppinut tulemaan niiden kans toimeen.
Tiedän, että joidenkin kohdalla juominen ja maailmallisen musiikin kuuntelu vie ennen pitkään uskosta ulos.
Itse juon jonkin verran salaa, omistan myös television, jota en juurikaan katsele.
Noista paheista kaikista eniten uskooni vaikuttaa televisio. joillakin se voi olla musiikki, joka on eniten viemässä uskosta pois.
Itse olen kuitenkin nyt oppinut katsomaan televisiota niin, että katson vain lähinnä uutiset ja urheiluohjelmat.
Pidän itseäni uskovaisena ja pidän hyvänä niitä sääntöjä, joita SRK:lla halutaan antaa, koska monien kohdalla ne on nähty siunauksena.
Esim kavereitani on mennyt maailmaan pelkästään maailmallisen musiikin takia. heidän usko ei kestänyt sitä.
En ole tapauskoivainen, vaan ihan oikeasti uskovainen ja mielellään käyn seuroissa rauhan yhdistyksellä!
että nuoren pitää valita maailmallinen musiikki tai ikuinen kuolema. Kuka sen maailmallisen musiikin maailmallisena olemisen päättää. Ajatushan vl:llä on se, että jos haluat kuunnella rokkia niin ulos. Alkuperäinen ajatus on se, että ei kannata kuunnella rokkia koska se voi "maailmallisuudellaan" viedä eroon Jumalasta.
Nykyinen linja, eli tee valinta rock/ulos on siis ensinnäkin ihmisten päätös/ihmisten käsitys joka on muotoutunut muutaman vuosikymmenen aikana. Mitä jos jonkun ihmisen mielestä juuri rock musiikki kauneudellaan ja hyvän olon tuottajana kertoo Jumalan ihmeellisistä kyvyistä ja rakastamisesta. Nyt siis toiset ihmiset ovat muka jo valmiiksi tehneet päätöksen SINUN puolestasi. Kylläpä tuli sekava viesti, johtuu kohonneesta adrenaliinista.
Kyse on uskomuksista. Uskomusjärjestelmästä ja siihen liittyvän näkemyksen kapeudesta.
"Ikuinen kuolema" ei luonnollisestikaan mitenkään todellisesti seuraa "maailmallisen" musiikin harrastamisesta. Ikuinen kuolema sen sijaan kristinuskon mukaan on seuramus rakkaudettomasta toisen ihmisen aiheettomasta leimaamisesta, jos ei siitä tee parannusta.
Musiikkia on aina ollut, milloin minkäkinlaista.
Musiikkia voi - uskovaisena ajatellen - pitää Jumalan luomisessaan ihmiselle antamana lahjana.
Elinympäiristö ratkaisee millaista musiikkia missäkin yhteisössä arvostetaan ja mitä pidetään huonona, torjuttavana ja jopa ihan syntisenä.
Jass tuli Suomeen 1900-luvun alussa. Sitä pidettiin moraalittomana mustien ihmisten "neereiden" musiikkina.
Nyt se on musiikkiopistojen oppiaine ja aiheesta laaditaan väitöskirjoja.
Rockilla on oma syntyhistoriansa ja kuten tunnettua, sen juuret ovat Afrikassa.
Rock on inhimillisen kulttuurin monimuotoinen ja rikas ilmiö ja verrattavissa hengelliseen musiikkiin, klaassiseen musiikkiin tai vaikkapa kansanmusiikin pelimanneihin. Rockin monimuotoisuudesta ja elinvoimasta kertoo sekin että se on taas vuorostaan antanut vaikutteita alkuperäiskansojen uudelle kansanmusiikille.
Olin 60-luvulla vl-kodin teini-ikäinen. Isäni oli puhuja. Rokkia (jota sanottiin silloin rautalankamusiikiksi) ja muuta kevyttä musiikkia sain kuunnella vapaasti, vaikka olin myös itse vl. Erimielisyyttä vanhempien kanssa tuli vain siitä, kuinka kovalla radiota sai soittaa. Levysoitinta ja stereoita ei ollut, ja radiostakin tuli kevyen musiikin ohjelmia vain muutaman kerran viikossa, mutta ne olivat sitäkin tärkeämpiä.
Vanhempani suhtautuivat siihen "rautalankaräminään" lähinnä huvittuneesti. Eivät he osanneet sitä pahana pitää. Enemmän he paheksuivat "vanhaa tanssimusiikkia", mutta eivät kieltäneet sitäkään kuuntelemasta. Vasta myöhemmät vl-polvet ovat ymmärtäneet rokin "turmiollisuuden". Osasyy tähän lienevät huonot elämäntavat, jotka liittyvät usein rock-maailmaan.
Hauskaa lukea tutunoloista kuvaustasi! Olen kuullut aivan samaa suvaitesevaisuutta itseäni muutaman vuoden vanhemmilta ihmisiltä.
Yksikin vl-ystäväni osaa kaikki 50- ja 60-luvun kotimaiset iskelmät ja lauantain toivotut. Ei hänen kotonaan erityisesti niiden kuuntelemiseen keskitytty, mutta ei ahdasmielisesti ehdottoman pahaksi tuomittukaan. Jätettiin omantunnon vapaus ja suosittiin itse kotielämässä hengellistä musiikkia ja klassista; aktiivista soittamista ja laulamista.
Ylikireys näissä asioissa saa aikaan tarpeettomia ahdistuksia ja välien katkeamisia jopa. Rock-musiikin harrastamiseen ei suinkaan aina tarvitse liittää surullisia lieveilmiöitä. Musiikkia voi kuunnella musiikkina, niin itsekin tein aikoinaan.
Olen silla lailla tapauskovainen, että harrastan itsetyydytystä ja muitakin paheita, enkä voi luopua niistä ja enkä oikeastaan haluakkaan, sillä täytyyhän elämässä olla jotain nautintojakin.
Usko ei anna yksin täydellistä nautintoa