Miia asteli peilin eteen ja rypisti kulmiaan. Tämäkään pää ei ollut hänen mieleensä.
-Aivan liian tavallinen. Eikö teillä ole mitään muuta? hän kysyi. Myyjä raapi korvallistaan.
-Ei... hetkinen, täällä on vielä yksi, mutta tässä lukee, että "Ei saa missään nimessä käyttää".
-Miten niin ei saa käyttää? Myytäväksihän ne kaikki on tarkoitettu. Antakaa tänne niin kokeilen! sanoi Miia napakasti. Myyjä ojensi epävarmasti pään. Miia irroitti päänsä näppärästi ja kiinnitti uuden pään paikalleen.
-Vihdoinkin jotain persoonallista! Otan tämän, huudahti Miia tutkittuaan ensin itseään tarkoin peilistä.
-Aivan liian tavallinen. Eikö teillä ole mitään muuta? hän kysyi. Myyjä raapi korvallistaan.
-Ei... hetkinen, täällä on vielä yksi, mutta tässä lukee, että "Ei saa missään nimessä käyttää".
-Miten niin ei saa käyttää? Myytäväksihän ne kaikki on tarkoitettu. Antakaa tänne niin kokeilen! sanoi Miia napakasti. Myyjä ojensi epävarmasti pään. Miia irroitti päänsä näppärästi ja kiinnitti uuden pään paikalleen.
-Vihdoinkin jotain persoonallista! Otan tämän, huudahti Miia tutkittuaan ensin itseään tarkoin peilistä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Peili oli lähes samanlainen, kuin hänen lapsuudenkodissaan oli. Tämä nyt oli vain niin paljon pienempi kooltaan, lähes miniatyyri siihen verrattuna. Miia kurkotteli katsomaan lähempää, ja peilistä tuijottivat kasvot, jonka suu alkoi äkkiä liikehtiä. Aivan kuin hän olisi laulanut:
Päälle päätteeksi
päätöntä päätä
ei käännellä
kuinka voisikaan?
sekoilun
hirveä örvellyspaikka
tajuttoman nerokas
säkenöivä
kristallinkirkkaus
¤
kulahtanut
rapistuva ruumis,
kuin
kuiva huumori
valttikorttinsa hukannut
levottomasti harhaileva
tajuamatta
vain pieni nokkela siirto
ja
takin voisi kääntää
¤
tajutonta
kokonaisuus
kaikessa kaunassaan
sapekkuudessaan
kuin aikapommi
odottamassa
vain
räjähtämistä
_______________________________
jatka Sinä
Miia tuijotti tarkemmin peiliin ja havaitsi kauhukseen, että kasvot alkoivat muuttua! Päätä kokeillessaan ne olivat äsken olleet kauniit, mutta nyt ne olivat jotenkin muuttumassa... suorastaan maskuliinisiksi. Kummallista! Kasvoissa oli jotain tuttua. Silmät olivat nyt syvän teräksinsiniset, ja niissä oli oudon hypnoottinen katse... tukka oli ruskea, ja se oli kammmattu otsalta sivulle... huulien yläpuolella oli viikset, kapeat mutta korkeat... IIK! Miia parkaisi kauhusta tajutessaan, että hänen uudet kasvonsa näyttivät aivan Adolf Hitlerin kasvoilta! Miia yritti epätoivoisesti kiskoa päätä irti, mutta se tuntui itsepintaisesti juuttuneen paikoilleen. Miian mieleen alkoi tulla outoja muistikuvia menneisyydestä... kuvia vallasta, sodasta, paraateista, voitoista ja tappioista. Miian mieleen juolahti yhtäkkiä tapa, jolla hän voisi valloittaa maailman. Yksinkertainen mutta nerokas tapa. Miia päästi hörönaurun. Juuri niin hän toimisi, ja tällä kertaa hän onnistuisi!
toisaalta
hmmm…alkoikin jo pikkasen kyllästyttää
tää syvämietteisyys
ylle uudet vetimet siis
ja
kehistä ulos notkumaan
nojailemaan
kuin
ruostunutta autoa vasten
ja ikkuna aukeaa!
¤
no jopas!
alkaisiko tuunailemaan…
ajatus kiehtoo
sen sijaan
että ikuisesti
vimmatusti viimeistelee uutta kirjaa…
hmmm…
vaikka (vain) viimeinen runo puuttuu
jospa sittenkin…
ja alkoi pikkuhiljaa
haalia tomeruutta itseensä
alkoi lakaista isolla luudalla
kirjat tiiliskiviksi
laatikoista paperipinot
pöydiltä lehtikasat
sitä kepeyttä!
¤
… ettei sittenkin vain liian heppoisesti
muodonmuutos…
ei-ei-EI
johan alkaa esiintymispyyntöjä sadella
edessä kirjakauppakiertueet
takana pyöriminen kirjailijoiden kanssa
pohtiminen jostain runoudesta
- paskat -
nehän on pohdittu jo ajat sitten
sillä nykyisin
runoilijoilla
kirjailijoillakin
on
autot ja tietsikat
suora äänekäs suu
miksi ei siis olisi myös
paskanpuhujilla
haa-haa-HAA
¤
menovettä ja kaasua
katu-uskottava pantomiimi alkakoon!
___________
jatka Sinä
Myyjä kiekaisi riemusta ja teki natsiterverhdyksen. "Ollos tervehditty oi Führer!" hän kurnutti, ja heitti Miian vanhan pään roskikseen. Miia-Hitler ja myyjä poistuivat punomaan kavalia juoniaan. Sillä aikaa Miian pää mietti kuumeisesti roskiksessa, miten pysäyttää Miia-Hitler, ennen kuin se ehtii saavuttaa maailman herruuden.
kantautui matala myyjän ääni roskikseen.
- Pää jää muka vetävän käteen. Kattia kanssa!
Miia-Hitler tanssi riemusta. Hänen uskollinen adjutanttinsa myyjä oli juuri tuonut sähkeen, jossa maailman valtiot tunnustivat Miia-Hitlerin maailmanherruuden. "Jeees, kikkeliskokkelis", karjui Miia-Hitler ja näppäili banjoaan. Yhtäkkiä roskiksesta kantautui möreä huuto: "Se olla minun pääni". Miia-Hitler pudotti päänsä pelkästä säikhdyksesta. Miia sai jälleen oman päänsä takaisin ja kaikki oli taas ihan jees.
No nyt on kaikki ylösalaisin!
Oletteko jo kuulleet
mitä
tapahtunut on?
Ei ottanutkaan kahvilassa käydessään
hänelle niin tavanomaista huikkaa,
vaan korvapuustin antoi mulle,
ja itse pisti poskeensa
Napoleonin leivoksen.
Julkeaa!
Ja jotenkin pukeutunut
oli oudosti
paskanruskeaan,
ei tosiaankaan
siihen mustanapeaan.
Vai olisiko sittenkään?
Se pää,
jotenkin niin muistuttamaan alkoi…
Pakko oli nähdä uudestaan,
tarkistaa,
ja kipaisivat katsomaan.
Mutta siellä kertoivat,
että hän oli lähtenyt kuppilasta
käsi ilmaa villisti viuhtoen
sojottaen yläoikeaan
samalla
huutaen ja karjahdellen:
Kaasuttakaa! Kaasuttakaa!
¤
Eikä tää mun pää
sittenkään
riittänyt
ymmärtämään,
joten
menin kauppiaalta kysymään
tietäisikö pään,
joka ymmärtää.
Roskiksesta kuului heti
kärkäs vastaus:
"No, mä käännän sun pään."
ei-ei-EI
"OK sitten"
sanoi pää, ja jatkoi:
"Mut muista,
tästä eteenpäin,
että
Sinä olet Sinä."
Miten niin Minä olen Minä?
Et voi olla tosissasi.
Minähän haluan olla Sinä!
"No siinä tapauksessa käännä pääs!"
vastasi taas hän.
Ei-ei-EI
tästä tule mitään!
Lattialle heittäydyin
päättömästi.
¤
Kun katsoo tarkemmin,
niin siinä kierii tosiaankin
j o t a k i n
päättämättömästi!
____________
jatka Sinä