Uusi yritys, kommentoikaa tämä runontapainen

Yritän ajatella

Mitä mieltä olet tästä?

Älä sano...

Älä sano rakastavasi
kuun kurkistaessa ikkunasta

Ála carte ravintolassa
valkoisten liinojen
hopeakynttilöiden
- kauniisti katetun pöydän ääressä
vaaleanpunaisen champpanjan
helmeivän kristallilaseissa

Kun sateen juovittamista
ikkunoista
ei yksikään päivänsäde
paljasta pesemättömiä astioita
Ja hiekkaiset jäljet eteisessä ja kertovat totuuden
siitä joka asuu kodissani

Silloin voit sanoa rakastavasi
kun elämän arkipäivä koittaa

Lio-na kirjoitti:

Yritän ajatella

Mitä mieltä olet tästä?

Älä sano...

Älä sano rakastavasi
kuun kurkistaessa ikkunasta

Ála carte ravintolassa
valkoisten liinojen
hopeakynttilöiden
- kauniisti katetun pöydän ääressä
vaaleanpunaisen champpanjan
helmeivän kristallilaseissa

Kun sateen juovittamista
ikkunoista
ei yksikään päivänsäde
paljasta pesemättömiä astioita
Ja hiekkaiset jäljet eteisessä ja kertovat totuuden
siitä joka asuu kodissani

Silloin voit sanoa rakastavasi
kun elämän arkipäivä koittaa

Mitäpä jos pikkaasen tiivistäisit, jotta tulis asia selekiämmin ja tehokkaammin esille?

Tarkoitan lähinnä tätä ala carte-ravintola -kohtausta: Ensin kerrot liinoista ja kynttilöistä, sitten sen, miten kauniisti pöytä on katettu. Tårta på tårta. Parempi on runossa luoda tunnelmaa kertomalla, mitä siinä pöydällä näkyy ja antaa lukijan tajuta, että siinäpä vasta kaunis ja romanttinen ravintolapöytä!

Voisihan lisätä vielä jonkin muun kohtauksen, missä ollaan hyvin ei-arkipäiväisiä, jotain sellaista mitä varsinkin vastarakastuneet harrastavat. Sitten se arkikin tuntuisi enemmän arjelta, ja olisi suuremmat syyt kertoa rakkaudestaan juuri silloin.

Entä miksi päivänsäteet eivät paljasta tiskaamattomia astioita? Sehän nimenomaan vie arjesta jotain pois. Toisaalta pimeässä näkymättömät astiat voisi tulkita siksi romantiikan rippeeksi arjen hyörinässä..?

Ihan ei mulle avaudu tämä "totuus siitä joka asuu kodissani". Onko tämä henkilö siis vieraana minän kodissa, vai asuvatko he siellä yhdessä?

Tässähän nyt sananmukaisesti lukee, että kodissa asuja on epätotuudenmukainen mutta hiekka eteisessä kertoo kuitenkin totuuden. Onko kirjoittaja kuitenkin pyrkinyt kertomaan, että minän lisäksi tämä toinen henkilö asuu samassa taloudessa? (Siinä tapauksessa asianhan saa korjattua muuttamalla "siitä"-sanan sanaksi "hänestä".)

Jos lisäät ei-arkisia asioita runoosi ja sitten lopussa paukautat arjen lukijan silmille, ei erikseen tarvitse edes mainita, että "kun elämän arkipäivä koittaa", joka kyllä muutenkin on vähän plaah.

Tämä on hyvä alku hyväksi runoksi :)

Lorja. kirjoitti:

Mitäpä jos pikkaasen tiivistäisit, jotta tulis asia selekiämmin ja tehokkaammin esille?

Tarkoitan lähinnä tätä ala carte-ravintola -kohtausta: Ensin kerrot liinoista ja kynttilöistä, sitten sen, miten kauniisti pöytä on katettu. Tårta på tårta. Parempi on runossa luoda tunnelmaa kertomalla, mitä siinä pöydällä näkyy ja antaa lukijan tajuta, että siinäpä vasta kaunis ja romanttinen ravintolapöytä!

Voisihan lisätä vielä jonkin muun kohtauksen, missä ollaan hyvin ei-arkipäiväisiä, jotain sellaista mitä varsinkin vastarakastuneet harrastavat. Sitten se arkikin tuntuisi enemmän arjelta, ja olisi suuremmat syyt kertoa rakkaudestaan juuri silloin.

Entä miksi päivänsäteet eivät paljasta tiskaamattomia astioita? Sehän nimenomaan vie arjesta jotain pois. Toisaalta pimeässä näkymättömät astiat voisi tulkita siksi romantiikan rippeeksi arjen hyörinässä..?

Ihan ei mulle avaudu tämä "totuus siitä joka asuu kodissani". Onko tämä henkilö siis vieraana minän kodissa, vai asuvatko he siellä yhdessä?

Tässähän nyt sananmukaisesti lukee, että kodissa asuja on epätotuudenmukainen mutta hiekka eteisessä kertoo kuitenkin totuuden. Onko kirjoittaja kuitenkin pyrkinyt kertomaan, että minän lisäksi tämä toinen henkilö asuu samassa taloudessa? (Siinä tapauksessa asianhan saa korjattua muuttamalla "siitä"-sanan sanaksi "hänestä".)

Jos lisäät ei-arkisia asioita runoosi ja sitten lopussa paukautat arjen lukijan silmille, ei erikseen tarvitse edes mainita, että "kun elämän arkipäivä koittaa", joka kyllä muutenkin on vähän plaah.

Tämä on hyvä alku hyväksi runoksi :)

eikö jokaisessa asu pieni lehmä/härkä
ja jokaisesa kodissa rotta

(eikö se näin ollut
vai
muistanko mä nyt oikein,
vai
liikaako syönyt jo monityydyttämätöntä rasvaa,
etten suorastaan possua/kinkkua/riistaa - kaikenmaailman kumiankkaa ja hanhenmaksapalleroita)

Lorja. kirjoitti:

Mitäpä jos pikkaasen tiivistäisit, jotta tulis asia selekiämmin ja tehokkaammin esille?

Tarkoitan lähinnä tätä ala carte-ravintola -kohtausta: Ensin kerrot liinoista ja kynttilöistä, sitten sen, miten kauniisti pöytä on katettu. Tårta på tårta. Parempi on runossa luoda tunnelmaa kertomalla, mitä siinä pöydällä näkyy ja antaa lukijan tajuta, että siinäpä vasta kaunis ja romanttinen ravintolapöytä!

Voisihan lisätä vielä jonkin muun kohtauksen, missä ollaan hyvin ei-arkipäiväisiä, jotain sellaista mitä varsinkin vastarakastuneet harrastavat. Sitten se arkikin tuntuisi enemmän arjelta, ja olisi suuremmat syyt kertoa rakkaudestaan juuri silloin.

Entä miksi päivänsäteet eivät paljasta tiskaamattomia astioita? Sehän nimenomaan vie arjesta jotain pois. Toisaalta pimeässä näkymättömät astiat voisi tulkita siksi romantiikan rippeeksi arjen hyörinässä..?

Ihan ei mulle avaudu tämä "totuus siitä joka asuu kodissani". Onko tämä henkilö siis vieraana minän kodissa, vai asuvatko he siellä yhdessä?

Tässähän nyt sananmukaisesti lukee, että kodissa asuja on epätotuudenmukainen mutta hiekka eteisessä kertoo kuitenkin totuuden. Onko kirjoittaja kuitenkin pyrkinyt kertomaan, että minän lisäksi tämä toinen henkilö asuu samassa taloudessa? (Siinä tapauksessa asianhan saa korjattua muuttamalla "siitä"-sanan sanaksi "hänestä".)

Jos lisäät ei-arkisia asioita runoosi ja sitten lopussa paukautat arjen lukijan silmille, ei erikseen tarvitse edes mainita, että "kun elämän arkipäivä koittaa", joka kyllä muutenkin on vähän plaah.

Tämä on hyvä alku hyväksi runoksi :)

"tårta på tårta" ja tuo säkeistö pesemättömistä astioista olisi kuulunut jotenkin tälleen, pieni aurinonsäde tunkeutui sateeen juovaisten ikkunoiden läpi ja paljasti, pesemättömät astiat, hiekkaisen eteisen lattian, paljastaen totuuden elämästämme (silloin voit sanoa rakastavasi)

En oikein muista runoni loppuosaa ja minulle tyypillistä on kirjoittaa, lähetää menemään, muokkaamatta

Kiitos palautteestasi ja hyvistä neuvoista, lisään vielä että minulla on kielivaikeuksia kirjoittaessani, joten olen kiitollinen niiden korjauksista vastaajan taholta!

"soiko" mun runoni ja kuka/mikä mahtaa olla Marizan Fado, siis mitkä nuotit kirjoittaisit?
Sanoit, kiitos eilisestä?

Kiitti itsellesi kun vaivauiduit vastaamaan.