Huhhuh..laskeskelin juuri mitä kaikkea pitää tehdä että valmistuisin jouluksi. Gradu on ollut tekeillä jo useamman vuoden, mutta en vain ole saanut itseäni niskasta kiinni. Nyt olen ollut sitten jo työelämässä ja gradu pitää vääntää valmiiksi täyden työpäivän jälkeen. Vapaa-aikaa ei jää oikeastaan lainkaan, sillä myös muita opintoja pitää suorittaa. Tuntuu että sekoan hiljalleen tähän stressiin..Pakko ajatella, että nyt kun sen työstää valmiiksi niin jo keväällä on paremmat oltavat. Mitenköhän siihen asti jaksaa..? Graduohjaajaakaan minulla ei ole, sillä aloitin graduni niin kauan sitten että henkilökuntaakin on vaihdettu. ja meininki laitoksella hieman inhottaa, en ole koskaan pitänyt henkilökunnasta. Ja en tietenkään asu enää opiskelupaikkakunnalla, joten asiat täytyy hoitaa puhelimitse ja tentteihin pitää matkustaa. Huh kun on ankeaa tämä elämä. Miten gradu voi ahdistaa näin paljon??!!
Kaikki muut opiskelukaverit alkavat valmistua ja vanhemmat ja sukulaiset tivaavat joka kerta nähdessä ettäö mites se gradu..tuntuu, että olen ainoa saamaton vätys tässä maailmassa. Miksi ihmeessä en voinut tehdä mitään ajoissa..
Saisikohan yths:ltä ahdistukseen jotain nappeja, jotka eivät veisi työkykyä? saan pahoja ahdistuskohtauksia, jolloin tulee mieleen hyvin ikäviä asioita joita tekisi mieli tehdä itselleni..huh.
Kaikki muut opiskelukaverit alkavat valmistua ja vanhemmat ja sukulaiset tivaavat joka kerta nähdessä ettäö mites se gradu..tuntuu, että olen ainoa saamaton vätys tässä maailmassa. Miksi ihmeessä en voinut tehdä mitään ajoissa..
Saisikohan yths:ltä ahdistukseen jotain nappeja, jotka eivät veisi työkykyä? saan pahoja ahdistuskohtauksia, jolloin tulee mieleen hyvin ikäviä asioita joita tekisi mieli tehdä itselleni..huh.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pahalta kuulostaa.
Mutta, jos sinulla on jo varma työpaikka olemassa, niin miksi sinun pitää nyt kiirehtiä ja olla välttämättä jouluna valmis? Tosin sekin on totta, että keskeneräiset asiat streessaavaat - ainakin itse olen sellainen, että kesken olevat asiat aiheuttavat ahdistusta.
Voisit käydä tosiaan YTHS:llä ja hakea ihan rehdisti sairaslomaa esim. kuukauden tai parin verran. Jos tosiaan ole ihan sippi, niin sairaslomaa tulee aivan varmasti. Ja ainakin saat sieltä masennuslääkkeitä, jotka voivat hieman helpottaa oloasi.
"tuntuu, että olen ainoa saamaton vätys tässä maailmassa."
:) Ehei, on meitä muitakin täällä.
Oma tarina on jo kylläkin voiton puolella. Homma meni niin, että aloittelin gradun tekoa hiljalleen syksyllä 2003 - ei tullut valmista sen lukuvuoden aikana. No, syksyllä 2004 muutin opiskelupaikkakunnalta pois. Tuon syksyn aikana tuli sitten parisuhdeongelmia ja kaikki lysähti hetkeksi - saatiin kuitenkin parini kanssa asiat sitten kuntoon seuraavan vuoden kuluessa. Keväällä 2005 oli pakko sitten mennä osa-aikatyöhön, kun opintotuet loppuivat. Työn ohessa sitten nitkuttelin gradua ja nyt se sitten valmistui tuossa viime kevään lopulla, eli hommaan meni kaikkiaan n. 2-2,5 vuotta! Valmistunut en kuitenkaan vielä ole, koska kypsyysnäytteen sain tehtyä vasta pari päivää sitten.
Mutta siis elämässä nyt sattuu ja tapahtuu kaikenlaista paskaa, jolloin asiat eivät sitten suju niin kuin on niitä omassa päässään junaillut.
Kovinpa kuulostaa tutulta! Syksyn aikana pitäisi tehdä gradu, suorittaa muutamat kurssit ja kaikki tietysti työpäivien jälkeen. Siis varmaan yöllä. Voi jestas! Riemua riittää vielä pitkään, sillä gradu on melko alussa vasta. Opinnot on muuten edenneet hyvin, mutta nyt ei homma etene sitten mitenkään... Lukemiseen ei jaksa keskittyä ja tekstiä ei tule. Stressi!!!! Toisaalta olisi pakko jaksaa, että voisi työpaikan vaihtaa koulutusta vastaavaksi. Ahdistavaa!!!
No hämminki. Miksi pitää valmistua jouluksi?
Voisitko ajatella tekeväsi pelkästään gradun
jouluksi ja muut opinnot sitten gradun jälkeen.
Graduhan se eniten kaikkia stressaa. Itse olen jo varttuneempi aikuisopiskelija ja pelkkä gradu puuttuu. Olen myös kokoaikatyössä ja silti ajatellut saavani gradun jouluksi valmiiksi. Meidän työssä olevien on kai tyydyttävä vähän huonompaan arvosanaan. Asennoidutaan graduntekoon positiivisesti, opimme kirjoittamaan selkeästi ja muutenkin paljon uusia asioita. Niistä on hyötyä tulevaisuudessa. Arkielämä on järjestettävä niin, ettei siihen sisälly gradun ja työpäivän lisäksi muuta kuin tarpeelliset ulkoilu, syöminen ja nukkuminen. Ystävät ja muut harrastukset on unohdettava graduntekoajaksi. Ehkä on hyvä tehdä "lukujärjestys".
Ei se gradu nyt niin elämäntärkeä asia ole, että terveyttään tarvitsee menettää. Terveys on kaikkein tärkein. Tee gradu ensin alta pois ja vasta sitten jäljellä olevat tentit. Sittenhän voit sukulaisille helpottuneena kertoa gradun olevan valmis. Sukulaiset ja muut kylän miehet eivät yleensä ymmärrä ollenkaan miten kova työ gradussa on ja varsinkin työpäivän jälkeen. Opiskelemattomat ihmiset ne vasta arvostelevatkin. Et ole mitenkään selitysvelvollinen kenellekään.
Eihän tässä elämässä nyt mihinkään niin hirveän kova kiire ole. Sadan vuoden kuluttua pitkittynyttä graduasi ei muista kukaan.
joo mäkin oon miettinyt että muistaako edes 5v kuluttua kukaan että se gradu muutamalla vuodella venähti...
tosi työkokemusta (siis sellaista kunnollista omalta alalta) ei oo kertynyt läheskään yhtä paljon kuin sitten sellasilla jotka valmistuivat 25vuotiaina.itse oon 30v ja se ahdistaa että sukulaiset huomauttelee että kyllähän sitä tuossa iässä olisi jo hyvä rahaa tienata jne.
ja ne kuvittelee että alan tällasen megapitkän opiskelurupeaman jälkeen tienaan jotain suuriakin summia joka ei nyt tietty pidä lainkaan paikkaansa.kun eihän korkeakoulututkintop nykyisellään oo tae mistään hyvistä palkoista tosiaankaan - jos nyt sitten saa ees mitään kunnollista koulutusta vastaavaa työtä!se mua tässä ahdistaakin ja sen takia tulee sellainen kamala ahdistus välillä ja miettii että onko tässä mitään järkeä eikä sitten gradunkirjoituskaan suju.se on ikävää, totisesti!
mutta kai tää tästä.on jo tekstiä ihan kivasti kasassa ja elämä on muuten ihan kivaa vaikka tuloja ei ookkaan ja opintolainat painaa...
muilla samoja tuntemuksia?
Mä olen 31 ja sain just äskettäin englannin kielen gradun valmiiksi. Ei ole mitään sen kummempaa unelmatyötä tiedossa, vaan teen täysin turhanpäiväistä hommaa - peruspaskaa myyntityötä. Ei siis liity millään tavalla koulutukseen. "Omalta alalta" ei ole juuri mitään työkokemusta (pari hassua kielikurssia on tullut vedettyä) ja itse asiassa jos haluaisin kunnolla saada niitä hommia mistä tykkään eli kouluttajan tehtäviä, niin vielä pitäisi suorittaa yliopistolla yksi blokki lisää eli pedagogiset opinnot - näitä opintoja erilaiset koulutusten järjestäjät arvostavat. Blaah!
kuulla, etta joku muukin tuntee olevansa ihan saamaton vatys. Kerronpa oman ihanan (loputtoman)opiskelutarinani.
Aloitin n.10 vuotta sitten. Ensimmaiset vuodet opiskelin huonosti, joten vielakin saan tehda silloin kesken jaaneita kursseja. Tein sivuaineopintoja alueelta, joka ei enaan kiinnosta ollenkaan. tein vuoden verran oman alani toita ja mietin jaksanko tata loppuelamani. Hakeuduin toisiin opintoihin. Tulinkin raskaaksi. tein kahta opintoa samaan aikaan vauvan kanssa. lopahdin ja tein toisenkin lapsen... (loogista, eiko). vuosien varrella olen yrittanyt koota alkuperaisia opintojani loogiseksi kokonaisuudeksi ja sen johdosta olenkin nyt ulkomailla vaihdossa. Taalla minulla on siis kaksi lasta, opinnot suomeen loppumetreilla ja taalla aloitetut opinnot saadakseni patevyyden myos tanne. Kaikki tuet on tietenkin kaytetty ja puolison tulot ovat tipahtaneet yllattaen rajusti.
Minulla on nyt siis todellakin viimeiset hetket saada opintoni valmiiksi ja paasta oikeisiin toihin, lainarahalla kun ei kauhean kauan viitsi elella...
Ahdistaa aika hurjasti, kun pitaa saada gradu taalta matkanpaasta kaikkien muiden roikkumaan jaaneiden juttujen lisaksi saada tehtya, taalla olevien opintojen lisaksi. Mutta toisaalta on myos helpottavaa olla selka seinaa vasten ja tietaa, etta nyt tai ei koskaan, karkuun en enaa paase.
Kahden vuoden kuluttua olen valmis (!?) (33 vuotiaana) ja voin jattaa taakseni taman epamaaraisen ja sotkuisen elamanvaiheeni. Ja siirtya tekemaan uusia sotkuja toisaalle...
Paljon voimia sulle ja katso valilla tilannettasi tulevaisuudesta kasin...
Todellakin helpottava huomata, että en ole ainut (niinkuin vanhempani tuntuvat luulevan), jonka gradu on venähtänyt. Sain muut opinnot suht nopeasti tehtyä ja sitten rupesin tekemään gradua. Ensimmäinen vuosi meni aineiston kanssa painiessa ja samalla vielä luentojakin riitti. Seuraavana kesänä menin töihin täysin oman alani ulkopuolelle ja jatkoin tätä työtä talvella. Gradu ei edistynyt, koska kävinhän herranjestas töissä muutamana päivänä viikossa ja loppuina päivinä "huilasin". Viime kesän lopulla vaihdoin työpaikkaa, tein talven kaksi päivää viikossa töitä, jotta olisin samalla saanut gradua tehtyä, mutta yllätysyllätys, gradussa täysi jumi edelleen päällä satunnaisia edistymisiä lukuunottamatta. Nyt kesällä en ole tarkoituksella edes yrittänyt edistää sitä, vaan lähden viikon päästä kahdeksi kuukaudeksi lätkimään täysin töistä ja yritän puristaa gradun loppuun sinä aikana. Ajattelen asian siten, että jos ei ole tulojakaan, niin sitten olisi motista tehdäkin jotain. Mitä nopeammin valmis, sitä nopeammin taas makkaraa leivän päälle. Sen olen huomannut, että itselläni ei todellakaan onnistunut tämä työn ja gradun yhdistäminen, toivottavasti uusi järjestely toimii.
Tässä tilanteessa pännii se, että olen vuosikaudet tehnyt osa-aikaistöitä ja samalla uskotellut itselleni tekeväni gradua. Kun kuitenkaan en ole sitä gradua tehnyt, niin samalla olisin voinut olla kunnolla töissä eikä olisi tarvinnut venyttää sitä penniä koko ajan. Oman alan töistä minun alallani ei ole tietoakaan, joten sen suhteen en varmaan ole menettänyt mitään. Olisin kuitenkin ihan itseni takia valmis luopumaan jo tuosta gradusta...