Miksei teille lessuille (esikoisille) kelpaa kirkon tavat ja oppi? Miksette käy kirkossa vaan
pidätte eriseurakokouksia ?
pidätte eriseurakokouksia ?
Lestadiolaisuus on lahkolaisuutta
kirkon eriseuraisuutta
8698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei ole eriseurakokouksia, koska lestadiolaiset eivät pidä tilaisuuksiaan jumalanpalvelusten aikoina.
Seurakuntien pääjumalanpalvelus on klo 10.00 eikä' silloin missään ole kokousta samaan aikaan.
Tuolla perusteella voisi kaikki tilaisuudet, jotka tapahtuvat jumalanpalvelusten ulkopuolella, tulkita eriseuraksi ja se ei olisi järki-ihmisen toimintaa.
Uskonnonvapaus tarkoittaa sitä, että jokainen saa käydä sellaisissa tilaisuuksissa, joka tuntuu itselle sopivalta.
Luulempa, että kirkon jumalanpalveluksista puuttuu monia muita ihan kunnon ihmisiä.
mikä lahko tosiasiassa on.
Miksei viralliselle pääkirkkokunnallemme kelpaa Kristuksen ja Apostoleiden eikä myöskään Lutheri (jonka nimessä he ratsastavat) oppi ja opetukset? Itse olen omilla korvillani kuullut korkean kirkonmiehen mainitsevan eräässä tilaisuudessa, että Luther ajatuksineen oli oman aikansa ihminen, eikä hänen ajatuksensa enään nykypäiviin sovellu sellaisenaan, muutta kylläkin historiallisina seikkoina mainittaviksi.
Samoin kai he ajattelevat myös Jeesuksesta Kristuksesta. Monenko papin tai piispan luulet tosiasiallisesti uskovan Raamatun kertomuksiin esim. maailman luomisesta,vedenpaisumuksesta, Jeesuksen neitseellisestä sikiämisestä, kuolleista nousemisesta jmms.? Useimmat heistä suhtautuvat näihin kertomuksiin kuten tarinoihin yleensä. Olisivatkohan he valmiit panemaan kaikkensa (vaikka henkensäkin ) alttiiksi näiden asioiden päältä, kuten niin monet todelliset uskovat ovat joutuneet tekemään aikain saatossa?
Luhter julistettiin pannaan. Luhterlaisuus on lahko Paavin kirkon mielestä. Nyt se alkaa jo nimittelemään luterilaistakirkkoa erehtyneeksi Isä kirkon helmoista eksynyttä. Sanokaa minun sanoneeni, ei mene kauan kuin kirkotot voivat kokonaan yhtyä. Silloin ei tarvitse kenekään hönkäillä täällä kirkosta eroamisen puolesta tai vastaan. Ehtoolis ja liturgai ja messuttelut ovat jo kovin lähellä. Opiskeluaikana kävin Roomalaiskatollisessa kirkossa ihamn opiskelumielessä. Silloin katolisen kirkon messujäytäntö oli vielä vierasta. Nyt kun menee kirkoon on sen lähes tulkoon samaa messuamista kuin Suomen katolisessa kirkossa. En olenkaan vihaa katolisia paljon on hyvää mm. seurakuntayhteys ym. Vierasta on vanhurskauttamisoppi joka on perusta kaikelle. Rooman piispan asemaa koko kristikunnan päänä emme voi elävässä uskossa olevina tunnustaa.
Rippikäytäntö ei ole lainkaa huono ja siihen liittyvä syntien anteeksi julistaminen. Jos se olisi vielä Pyhän Hengen virka olisi ilo suuri. Silloin Jeesuksen äidin palvontakin jäisi pois.
Olemme lahkolaisia. Ensin nasaretilaisen lahkokunnan edustajia milloin mitäkin, luhterilaisia lahkolaisa ja valtakirkon opin ja opetuksen mukaan hihhuleita. Hengetön ei näe aitoa iloa vaan pakko ylistystä jota valitettavasti näilläkin palstoilla on kuultu. Se on minulle kovin vierasta.
Tuntuu niin pahalta kun hampaat irvessä täälläkinkirjoitetaan ja sanotaan päälle Ole Jeesus kiitetty. Se on niin läpinäkyvää. Se on aivan selvästi yhden koneen tuotetta jossa on kaki muuta mukana. Se henki on sellainen rakkaudettomuuden henki.
Toki itsekin usein olen tuntenut Ns. Pyhää kiukkua, kun näen läpi sen pelin mitä harrastetaan. Kun on ajauduttu eroon Jumalan valtakunnasta. Sieltä lähdetään aina omilla jaloilla. Meillä on vain sisään kutsujia ei ulosheittäjiä, jotka paikat pitäisi lemäälästi hyväksyä kristittyjen käynti ja nautintapaikkana. Sitten aamulla kirkkoon. Unilukkari pitäisi taas palkata herättämään kirkkokansaa. Se kahdella tuolilla istuminen on vaarallista koko ihmisen terveydelle ennen muuta hegelliselle terveydelle.
Siksi meidän täytyy aina valvoa. Haluathan Sinäkin yhdessä Jumalan lasten kanssa valvoa.
eliza se on, nääs.
Yksi syy miksi luterilainen ja katolinen messu nykyään muistuttavat niin paljon toisiaan on, että Rooman kirkko on "luterilaistanut" messuaan hyvin voimakkaalla kädellä. Aikaisemmin se oli selvästi erilainen. Ja samaan aikaan myös luterilaisessa kirkossa on tehty muutamia pienempiä muutoksia, mutta suurempi muutos lienee kuitenkin tapahtunut katolilaisten puolella. Kun ortodoksina ja entisenä luterilaisena menen katoliseen messuun tuntuu melkein kuin menisi luterilaiseen messuun. Jotkut katolilaiset itse asiassa kritisoivat kirkkoaan tästä katolisen messun "luterilaistamisesta".
Pidän aika epätodennäköisenä, että paavi hyväksyisi luterilaisia kirkkoja yhteyteensä sellaisinaan, eri asia tietysti on, että luterilaisia liittyy yksityisinä henkilöinä. Luterilaiset ovat loitontuneet sen verran kauas perinteisestä kristinuskosta monissa asioissa. Esimerkiksi naispappeus on yksi selvä este.
Kävin ensimmäisen kerran katolisen kirkon messussa lukion uskonnonopetuksen yhteydessä, ja ensireaktioni oli, että hei minuahan on huijattu. Katolisen messunhan piti olla jotenkin luterilaista juhlallisempaa ja komeampaa, mutta asia olikin päinvastoin. Katolisessa messussa kaikki toimitettiin hyvin vähäeleisesti, eikä pappi laulanut mitään, vaan luki kaiken tavallisella äänellä. Hartaampaa siellä kyllä oli kuin luterilaisessa, mutta ei ollut mahtavaa papin "messuamista" ja urkujen pauhua, niinkuin luterilaisessa kirkossa aina. Senkin jälkeen olen käynyt monissa vastaavanlaisissa katolilaisissa messuissa, mutta mainittakoon, että se vaihtelee jonkin verran ja olen kyllä käynyt myös sellaisissa katolisen kirkon messuissa, joissa on ollut vähän "loisteliaampaa" kuin luterilaisessa ja pappikin joskus oikeasti "messuaa" (=laulaa).
Olen käynyt katollisessa messussa myös esim. Unkarissa. Suomessa Turun katollisen seurakunnan messussa vuoden 1978. Messu oli silloin liturgispainoitteista. Seuraavan kerran kävin aivan saman tyyppisessä Jumalan palveluksessa Kuusaman kirkossa. Menin krkoon ajatellen, että saisin apua silloiseen hengelliseen hätääni. En tullut lainkaan autetuksi.
Tästä asti olen vieroksunut sakramenttiopetusta ja kaiken messuamista. Toki silläkin on paikkansa, kunhan saarna on elävä.
Sinä olit silloin kesällä ekumeenisilla kirkkopäivillä ja katolisessa kirkossa nautittiin eukaristia.
Voisit sen verran ryhdistyä, ettet sekota luterilaista ja room.kat. sakramenttioppia toisiinsa.
Asia selviää katekismuksesta, varmasti kotikuntasi kirjastossa on.