Kilvoittelua vai omavanhurskautta?

Monta kertaa tulee pohdituksi, onko joku asia kilvoittelua vai tuleeko sitä ns. omatyö, jolla yrittää saada ansioita uskomiseen. Minule ainakin on joskus hyvin vaikeaa erottaa nämä asiat toisitaan. Pari esimerkkiä. Keväällä on jääkiekon loppuottelu sunnuntaina. Samaan aikaan ovat seurat. Molempiin tekisi mieli. Puntarissa on se, että jääkiekon ratkaisuottelu on vain kerran, seuroja on tulossa muitakin. Ja varsinkin kun on oma suosikkijoukkue ottelussa mukana.

Toinen esimerkki. Laulukilpailu on menossa ja ohjelmassa on finaali. Olen paikassa jossa on tv ja tiedän että siellä se katsotaan joka tapauksessa. Jäänkö katsomaan vai lähdenkö pois? Voi olla että paremmille kristityille näissä ei ole mitään ongelmaa, mutta minulla on ollut.

Olenko siis voittanut kiusauksen, jos en kuuntele enkä katso? Vai olenko kerännyt vain omia ansioita, joilla ei ole mitään merkitystä?
4382
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

niihin saat vain kuuntelemalla omaa kotiopettajaasi, ET KETÄÄN MUUTA.

Äänestä

Löysin heti molemmista esimerkeistäsi kilpailuvietin. Se on jokaisessa ihmisessä ainakin pikkuinen määrä, jotta pysymme hengissä. - Voitko samoin klaarata bussilla tai taksilla ajoa seuroihin? - Aina ei jaksa istua täydellä terällä penkissä kuuntelemassakaan. Mitä monet penkissä istujat ajattelevat kun saattavat puhua päivän kuulumisia kun toinen haluaisi kuunnella? - Tilanteet vaihtelevat - maailmassa tapahtuu mukavia asioita, jos ne virkistävät, niin mukaan vain hoidettu omatunto auttaa. Huomaa, ei tarvitse pingottaa. Täydellisiä meistä ei tule koskaan täällä eläessämme. Olen nähnyt uskovaisia tv:ssä esiintymässä, urheilukilpailujen katsomoissa ja konserttisaleissa. Elä normaalia elämää. Älä sido energiaasi turhiin pohtimisiin, auta sillä ajalla jotain vanhusta tai sairasta - ajattelen.

Äänestä

Taisin valita huonon nikin, sillä seuraavakin avaaja käytti samaa nikkiä. Haluan sanoutua irti tuosta substantiivien taivuttajasta, en ole sama ihminen. Minulla oli aivan tosimielessä tehty avaus asioista joita olen joutunut miettimään. Se että molemmat koskivat jotain kilpailua, oli sattumaa. On minulla muissakin asioissa kiusauksia kuin kilpailuissa, mutta menköön nyt näin.

Äänestä

Kuulosti jotenkin tutulta tuo pohdintasi kilvoittelusta ja omavanhurkaudesta.

Ensimmäisessä esimerkissä toit esiin jääkiekon loppuottelun sunnuntaina seurojen aikaan. Ajatteles tarkemmin, mistä onkaan lähtöisin tuo ajatus, lihasta vai hengestä?

"Sehän on kerran vuodessa vaan/Seuroja joka viikko". Kysymyshän voisi kuulua myös näin:
Kumpi asia sinulle on tärkeämpi?

Jännittävän ja intensiivisen ottelun jälkeen, voi olla tuntemiset voitonriemua tai tappion karvasta kalkkia. Mitä tärkeämpi asia suosikkojoukkueesi menestyminen on, sen enemmän haluat sitä seurata ja sitä enempi voitto/tappio sinuun vaikuttaa. Ajatteleppas mikä olo on seurojen jälkeen? Kumpi on tosiaan tärkeämpi?

Me ihmiset mielellämme esitämme näistä asioista itsellemme kysymyksiä. Mitä lähempänä joku maallinen asia/harrastus/työ tai vastaava on meitä, sen enempi me kyselemme. Sanoiko Jumala todella näin? tai niinkuin itse pohdit.

Ei kyse ole omavanhurskaudesta, kyse on kuuliaisuudesta Jumalan Sanalle. Kiusauksia ne nou esimerkkisi ovat.

Raamattu neuvoo: Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä.

Sanoopa Raamattu näinkin: "Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. -- Maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti."

Neuvon sanat ovat monet. Olkaamme niille kuuliaisia ja pitäkäämme katseemme määränpäässä. Näin arkielämän valintatilanteet helpottuvat huomattavasti!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


veeällä kirjoitti:

Monta kertaa tulee pohdituksi, onko joku asia kilvoittelua vai tuleeko sitä ns. omatyö, jolla yrittää saada ansioita uskomiseen. Minule ainakin on joskus hyvin vaikeaa erottaa nämä asiat toisitaan. Pari esimerkkiä. Keväällä on jääkiekon loppuottelu sunnuntaina. Samaan aikaan ovat seurat. Molempiin tekisi mieli. Puntarissa on se, että jääkiekon ratkaisuottelu on vain kerran, seuroja on tulossa muitakin. Ja varsinkin kun on oma suosikkijoukkue ottelussa mukana.

Toinen esimerkki. Laulukilpailu on menossa ja ohjelmassa on finaali. Olen paikassa jossa on tv ja tiedän että siellä se katsotaan joka tapauksessa. Jäänkö katsomaan vai lähdenkö pois? Voi olla että paremmille kristityille näissä ei ole mitään ongelmaa, mutta minulla on ollut.

Olenko siis voittanut kiusauksen, jos en kuuntele enkä katso? Vai olenko kerännyt vain omia ansioita, joilla ei ole mitään merkitystä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu