Onko jollakulla teistä ollut juomisen kanssa ongelmaa samalla kun teillä on pieniä lapsia? Millaista juominen on ollut? Ja olettkote vähentäneet tai lopettaneet juomisen kokonaan lasten tähden? Miksi lopetitte ja miten se vaikutti teidän elämäänne? Nimenomaan minua kiinnostaa elämä perheessä juomisen jälkeen, ne kaikki myönteiset asiat mitä on tullut.
Opiskelen itse aihetta ja teen tutkimusta, siihen haluaisin lisätä ihmisten vapaamuotoisia kommentteja nimettömänä. Aihe on tosi tärkeä nykypäivänä. toivon rehellisiä kommentteja.
Opiskelen itse aihetta ja teen tutkimusta, siihen haluaisin lisätä ihmisten vapaamuotoisia kommentteja nimettömänä. Aihe on tosi tärkeä nykypäivänä. toivon rehellisiä kommentteja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/
Tuli mieleen eikös olisi syytä tutkia niitä mahdollisia kielteisiäkin asioita mitä ilmenee juomisen jälkeen? Siis että tutkimuksella olisi jotain muutakin kuin julistusarvoa?
Syvähaastattelut teenkin täällä omassa ympäristössä kasvotusten ja siinä ruodimme myös ne ongelmat. Ja niistä ongelmistahan on tehty vaikka miten tutkimuksia, kaikkihan sen toisaalta tietävät ettei juominen (liika) ole hyvästä ja aiheuttaa lapsille murhetta. Mutta minua kiinnostaa mitkä tekijät saivat nämä perheellisest lopettamaan ja miten se vaikutti heidän elämänlaatuunsa. Saivatko parannettua suhteensa puolisoonsa ja lapsiinsa? Mitä hyvää raitistuminen toi perheelle? Jättikö juominen kuinka korjattavaa? Mutta nimenomaan se prosessi miten sieltä juomisen ongelmien keskeltä on noustu ja ryhdytty parantamaan perhe-elämää, se minua kiinnostaa.
Minun mielestä juominen ei ole koskaan hyvästä. Miksi täytyy juoda? Kuka sanoo mikä on liikaa? Ihmiset ympärilläkin on erilaisia ja lapsiin vaikuttaa kaikki aikuisten juominen (jo yksikin)Lapsihan ei voi/saa/halua juoda. Äiti, miks sä juot? isi miks sä juot? Mitä vastaa "viisas" aikuinen, että SAA (ei täydy) itse juoda????Mun puolesta ihmiset SAA juoda, minun ei tarvitse. Meillä koko perhe toipuu hitaasti, mutta varmasti.Tällä hetkellä on jo luottamus palautunut. Kukaan ei pelkää, että juominen alkaisi uudestaan. Perhe-elämä on parantunut puhumisella!Meillä ei enää ole salaisuuksia perheenjäsenten kesken ja jokainen opettelee kuuntelemaan ja kysymään asioita toisiltaan. Ei enää tarvitse arvailla, kun pelko on poistunut.Lapset ovat älykkäitä, jo pienet vauvat, niitä ei voi huijata. Haistavat valheen.Toinen toisiaan tukien.Meillä perheessä jokaisella on vapaus, mutta myös ikätasoinen vastuu.Aikuisella aikuisen vastuu.Lapsia ei voi sitoa pöydän jalkaan , joten myös heillä vastuu omista teoistaan. Ensin on tietenkin täytynyt opettaa lapsille, mikä on oikein ja mikä väärin. Tässä yhteiskunnassa siinä on suurin homma :)
Kiitos vastauksestasi. Olet miettinyt asioita, sen huomaan kirjoituksestasi. Minkä verran aikaa teillä on siitä kun juominen on loppunut? Kerroit että perhe toipuu hitaasti, mutta kerroit myös, että luottamus on palautunut. Onko teillä lapset joskus tuoneet esille pelkoa siitä, että mitäs jos juominen jatkuu? Sekin on tyyppillistä, että pieni lapsi kuitenkin sitä hieman pelkää vaikkei se olisi vanhemmalla välttämättä lähelläkään. Mitä haluat lapsillesi opettaa alkoholin suhteen? Toivotko heiltä raittiutta? Nostan teille perheenä hattua siitä, että olette käyneet asioita lävitse vaikka varmasti on myös itkuakin tullut. Ja toivon teille kovasti voimia tuolla tiellä.
(Henkilökohtaisesti tunnen myös painavana vanhemman vastuun tässä asiassa esimerkkinä. En halua opettaa lapsilleni sitä, että aikuisten vapaa-ajan vietto tai hauskanpito tarkoittaa juomista. Haluan olla raitis vanhempi, joka pitää silmänsä auki myös lasten alkoholikokeilujen suhteen. En halua sokeutua yhteiskunnan ajattelutavalle, että no, viinahan kuuluu viikonloppuun ja kaikkihan sitä juovat.)
Itse join kun 3 lapsistani olivat pieniä. Mitä lapseni kokivat. Jatkuvia riitoja, katteettomia
lupauksia ja häpeän. Itse raitistuin n 17 v sitten. Juomiseni seurauksia kantavat nyt lapseni,
kolmesta lapsesta kahdella on alkoholiongelma.
Lisäksi heillä on vaikeuksia solmia terveitä
ihmissuhteita. Minulla on kuitenkin mahdollisuus
vastuulliseen vanhemmuuteen, vaikka lapseni ovat
jo aikuisia. Asioita ei tarvitse enää piilotella.
kun vastasit viestiini. Olet ollut raittiina todella pitkään ja ehtinyt vuosien saatossa miettimään asioita. Ja vaikka oletkin aikoinaan virheitä tehnyt pystyt nyt kantamaan asioista vastuun. Miten olette asioita käsitelleet myöhemmin lastesi kanssa? Onko heiltä tullut kommentteja menneestä? Eräässä tietämässäni perheessä pojalle tuli myös alkoholiongelma, mutta nyt hän on raitistunut ja sen myötä käynyt läpi suhdettaan vanhempiinsa joista isä oli se joka joi. Yhdessä vaiheessa poika hieman syytteli isäänsä, mutta se vaihe on nyt käyty lävitse ja pystytään katsomaan jo tulevaisuuteen ilman suuria katkeruuksia. Missä vaiheessa te asioissa olette?
Olen antanut lapsilleni luvan päästää minuun koh-
distuva terve viha ulos. Anteeksipyynnön esitin
kaikille n 10 v raittiuden kohdalla, sanoen samal-
la, että kotini kynnys on niin matala, että jos
elämä riepottelee niin tervetuloa. Poikani rai-
tistui myös tänä keväänä, käyden omaa terapiaansa
läpi. Poikani kohdalla en ole mestaroinut omilla
kokemuksillani, sillä olisin riistänyt häneltä
mahdollisuuden löytää oma ulospääsytie. Pikemminkin tärkeää on omata kuulevat korvat.
Kokemuksesta olen huomannut, että kun isä tai
äiti raahaa aikuisen lapsensa esim AA-palaveriin,
niin tuloksena on useimmiten katastrofi.