Olen surukseni huomannut että olet masentunut ja tyytymätön kaikesta.
Sinulla on suloinen terve lapsi, rakastava aviomies, paljon ystäviä ympärillä oma koti ja huolehtivat vanhemmat, mutta sinä vain olet tyytymätön.
Mikään ei koskaan ole hyvin vaikka lähes kaikessa saat tahtosi läpi. Sinua hyyssätään ja hemmotellaan ja yritetään ymmärtää, mutta sinä vain valitat ja murjotat.
Miehesi ei saa sinulta ansaitsemaansa huomiota vaan ainoastaan valitusta ja kitinää kaikesta ja arvostelua jos kaikki ei mene mielesi mukaan.
Lapselle kuitenkin annat huomiota ja hellyyttä ja se on hyvä.
Oletko kuitenkaan itse huomannut, että käytät lastasi aseena sekä miestäsi että vanhempiasi ja appivanhempiasi vastaan.
Olet nuori ja koulutettu, terve ja hymyillessäsi todella kaunis, mutta liian usein saamme nähdä kasvoillasi synkän ilmeen ja itkusta turvonneet silmät.
Mitä sinä haluat elämältäsi ellei se riitä mitä sinulla jo on. Oletko miettinyt sitä? Tiedätkö itsekkään mikä lopultakin tyytymättömyytesi aiheuttaa ?
On surullista ajatella, että tarvitset jonkin suuren vastoinkäymisen tai iskun, jotta heräisit huomaamaan miten sinulla oli kaikki onnen avaimet käsissäsi, mutta annoit niitten joutua hukkaan!
Sinulla on suloinen terve lapsi, rakastava aviomies, paljon ystäviä ympärillä oma koti ja huolehtivat vanhemmat, mutta sinä vain olet tyytymätön.
Mikään ei koskaan ole hyvin vaikka lähes kaikessa saat tahtosi läpi. Sinua hyyssätään ja hemmotellaan ja yritetään ymmärtää, mutta sinä vain valitat ja murjotat.
Miehesi ei saa sinulta ansaitsemaansa huomiota vaan ainoastaan valitusta ja kitinää kaikesta ja arvostelua jos kaikki ei mene mielesi mukaan.
Lapselle kuitenkin annat huomiota ja hellyyttä ja se on hyvä.
Oletko kuitenkaan itse huomannut, että käytät lastasi aseena sekä miestäsi että vanhempiasi ja appivanhempiasi vastaan.
Olet nuori ja koulutettu, terve ja hymyillessäsi todella kaunis, mutta liian usein saamme nähdä kasvoillasi synkän ilmeen ja itkusta turvonneet silmät.
Mitä sinä haluat elämältäsi ellei se riitä mitä sinulla jo on. Oletko miettinyt sitä? Tiedätkö itsekkään mikä lopultakin tyytymättömyytesi aiheuttaa ?
On surullista ajatella, että tarvitset jonkin suuren vastoinkäymisen tai iskun, jotta heräisit huomaamaan miten sinulla oli kaikki onnen avaimet käsissäsi, mutta annoit niitten joutua hukkaan!
Vastaukset 8
Vanhimmat
äiti on masentunut?
kaikki asiathan eivät näy päälle päin. Mitä jos mummu kysyisi, missä asiassa äiti tarvitsisi apua. Vaikka apua annetaan, se ei aina ole juuri siinä tilanteessa oikeaa.
Se vika nykypäivässä on, ei tarvitse enää esittää onnellista jos ei sitä ole. Itse myös kuulostan ihan kirjoituksesi äidiltä, puitteet on paremmat kuin kuvitella saattaa mutta silti, masennuin. Kaikki tuntui pahalta, väärältä, en ansaitse kaikkea sitä mitä minulla on ja pahaa oloani vähätellään koska aineellinen puoli on (ulospäin) kunnossa. En kuitenkaan antanut periksi ja teeskennellyt särkymiseen saakka vaan hain apua terveydenhuollosta ja sain lääkityksen kohdalleen, vasta sen jälkeen näin kaiken sen hyvän mitä minulla oli.
Esimerkkinä vain... kehoita tyytymätöntä puhumaan tuntemuksistaan ammattilaiselle, hän voi selvittää onko paha olo ihan vain piruilua sinua kohtaan ja kiittämättömyyttä (vitsinä, okei ei toimi) vai oikeaa onnettomuutta.
***
Taidat olla mummo isän puolelta?;)Silloin et näe kuinka ihana mieheni juo viinaa ja harjoittaa henkistä väkivaltaa silloin kun et ole näkemässä.En ole kuitenkaan sitä valittanut,Enhän.Rakas lapseni kärsii koliikista ja valvottaa joka yö kahdestatoista aamu neljään.Jos en kuitenkaan herää kuudelta laittamaan miehelleni aamupalaa,saan kuulla siitä illalla moneen kertaan.Ystäviä pääsen näkemään vain kerran kuukaudessa, eivätkä he oikein jaksa vauva juttujani kuunnella.Omat vanhempani ovat jatkuvasti neuvomassa mitä pitää tehdä niinkuin sinäkin.Minua painostetaan lahjuksilla olemaan mielinkielin teitä kohtaan ja sekin ahdistaa.Haluaisin pärjätä omin avuin.Jos olen huonolla tuulella, ole hyvä ja kysy suoraan.Olen todella väsynyt.
alistuu.. ja vetää vielä pienen viattomankin mukaan suohon.
... et tiedä asioiden oikeaa puolta. Ehkä poikasi onkin jotain muuta kuin sinulle ja muille ulkopuolisille näyttää. Ehkä äiti on kokenut jotain sellaista, mistä et tiedä. Ehkä syy onkin sinussa. Ehkä elämä vaan joskus on väsyttävää ja surullista.
Minäkin ajattelin omasta pojastani pelkkää hyvää -tietenkin! Kunnes selvisi, että miniäni oli kärsinyt suurta vääryyttä poikani taholta. Kuitenkin kulissia yritettiin pitää pystyssä, huonoin tuloksin.
On tosi ikävää lukea, että lähelläsi on surua ja pahaa mieltä, olet varmaan aivan tuskissasi kun joudut tätä kautta kantamaan huolta asiasta. Joko et ole antanut apua (puhunut, kuunnellut), et osaa sitä antaa, tai apusi on vääränlaista. Oikeassa hädässä apu otetaan vastaan, perheen sisäisiin ongelmiin tarvitaan ulkopuolista apua, kummankaan vanhemmat eivät sitä voi tehdä. On varmaankin viisasta pysytellä etäällä, ei ainakaan tuppaantua kyselemään.
tuollaisesta anopista!Luin juuri tänään vanhasta hyvä terveys-lehdestä itämaisen sananlaskun:"Kun pojallasi alkaa kasvamaan parta, kasvata sinä vain omaasi."Ajattelin piruuttani anopille tämän lähettää, mutta taidan jättää sen ajatukseksi.Hänellä on se vika että tietää kaikki poikansa ongelmat ja tietää ratkaisut ja myös sen hänelle sanoo.Tyyli on tämä:"ei tuosta tule mitään...Sinun täytyy tehdä sitä tätä tota ja vielä muuta."Minua hän ei enää neuvo.Tein asian selväksi ja hän ymmärsi hyvin kantani.Toivoisin vain että hän noudattaisi omia oppejaan, eikä yrittäisi muuttaa toista.Itsellänikin on poika ja olen painottanut itselleni että minustahan ei tuollaista tule...Niin varmaan kaikki hirviö anopit ovat kuvitelleet :)Anteeksi vuodatus.Tuli vaan niin ajankohtainen aihe.
Nuorella äidillä saattaa olla synnyt. jälkeinen masennus- vaikka synnytyksestä olisi jo aikaakin. Ohjaus ammattihenkilön puheille olisi paikallaan. Arvostelu tai muu kritiikki pahentavat tilannetta entisestään
Neuvolan terveydenh. voi ottaa yhteyttä, hän osaa ohjata eteenpäin. On hyvä muistaa että äiti ei tahallaan ole ilkeä tms. Hän tarvitsee apua ja tukea.
Pienen vauvan hoito on raskasta työtä, varsinkin ensimmäisen. Äiti on monesti aika yksin nyyttinsä kanssa, eikä uskalla ottaa puheeksi huoliaan tai väsymystään. Masennus kehittyy vähitellen, pikkuhiljaa, huomaamatta. Mummon asenne ei kyllä helpota asioita- päinvastoin.