äiti kun meinaan väsyä tähän ralliin? En jaksanut lähteä esim.suviseuroihin. Ainoita päiviä koko kesänä jolloin hermoni saavat levätä ja olen kotona muutaman nuorimman kanssa. nukun muutenkin aika huonosti ja jotku suvikset ovat menneet niin etten ole pystynyt nukkumaan ollenkaan. Lapset odottavat koko kesän suviksia ja höpöttävät miten KAIKKI kaveritki ovat lähdössä. Päivämiehessä on juttuja äideistä mitkä "vaivojaan säästelemättä" lähtevät suviksiin ym ym. Joskus kun laskettu aika oli käsillä ja jäin kotiin suviksista minulle sanottiin että äidin tehtvä on viedä lapset suviseuroihin, että usko säilyisi. Eipä sanojankaan lapset ole uskomassa vaikka joka seurat ovat ravanneet. En vain jaksa sitä pakkaamisen, pyykinpesun yms, rumbaa.Sitäkö uskominen nykyään on että osallistut joka paikkaan, vaikka et jaksa? Eikö se ole jotain muuta? Välillä tuntuu että kiellän uskon ,että saan olla rauhassa. Tällä hetkellä tuntuu , että oma hiljainen rauha olisi minulle kaikista parasta. Ahdistaa isot ihmismassat kun väsyttää. Seuratkaan ei aina virkistä.
Olenko huono
Suvis asiaa
6765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei ole mikään pakko lähteä suviseuroihin, eikä se ole mikään merkki kunnon uskovaisena olemisesta. Sitä voi hiljentyä kotonakin.
Ei se seuroissa käynti ole autuuden mitta!
Muista, että usko Kristuksen sovintotyöhön riittää. Kuten Galattalaiskirjeessä sanotaan: "Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani."
Edellä korostuu Kristuksen sovintotyö meissä, ei ole yhtään syntiä, sillä ne on pesty pois ja saa elää vapaana armolapsena.
Älä anna epäuskon voittaa arjen kiusausten keskellä! Vaikeaa on mutta Raamattu neuvoo tässäkin asiassa, Kirje Timoteukselle:
"Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. 4 He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. 5 Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät."
Olet ymmärtänyt oikein sen, ettei uskominen ole sitä jokapaikkaan osallistumista ja aina yhtä hymyä. Usko on paljon ristinkantamista ja vaivaa täällä ajassa. Lapsetkin tuovat paljon työtä ja vastoinkäymisiä vanhemmuuden vaativan tehtävän edessä. Riittämättömyyden tunne on monelle isälle ja äidille tuttu. Usein auttaa, kun rauhoittuu puolison kanssa kotiin ja keskustelee asioista. Keskustelu on avainsana!
Jumalan Sana opettaa "Että olisit kylmä tahi palava, muttet penseä olisi." Ei sitä aina seuroissa käynti piristä, varmasti meillä jokaisella joskus sama tunne. Epäilys omasta uskosta kuuluu Jumalan Lapsen osaan. Elä siitäkään kanna murhetta.
Suviseuroissa käynnin määrä ei ole mikään autuuden ehto. On ihmisiä, jotka eivät jäisi pois mistään hinnasta, vaan lähtevät suurinpiirtein sairasvuoteelta vaikka eivät jaksaisikaan. Myöskään syntyvä tai juuri syntynyt lapsi eivät ole este "suviseuraihmisille".Oletko ajatellut että haastattelijat todennäköisesti pyytävät juttuihin ihmisiä, jotka ovat innokkaita lähtemään jokaisiin suviseuroihin. Nimittäin jos on tarkoitus tehdä haastattelu suviseuroihin lähdöstä, olisi vähän hassua jos nämä sanoisivat, että ei me hetikään joka vuosi viitsitä lähteä. Mutta näitäkin ihmisiä varmasti on paljon, jotka eivät jaksaisi, eivätkä kaikki lähdekään. Itsekään en ole koskaan ollut "suviseuraihminen", nukun siellä huonosti ja ahdistun siitä kun vaunut ovat pahimmillaan kylki kyljessä ja risauskin kuuluu naapuriin. Monet suviseurat olemme olleet sairauksien vuoksi pois ja täytyy todeta, että kymmenet suviseurat saa käydä paikanpäällä, että tulee kuunneltua niin monta puhetta kuin kotona radion äärellä vietetyissä seuroissa. On tosi mukava kuunnella rauhassa ja silloin kuulee vielä kaikki toimitetut ohjelmatkin.
jotka eivät jaksaneet, et ole ainoa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000017522905
nämä sivut ja en voi ku nauraa tuolle vanhus suviseuroissa jutulle. Eilen ystäväni vähän vihjaisi, että minulla ei ole seurahaluja... Minä tietysti kauheet selitykset päälle miksi en voi/jaksa lähteä isoihin seuroihin. En ole jaksanut koko kesänä. Tunnen olevani oikea petturi kun kaikilla muilla siellä on niin kiva olla. Minusta ei kyllä voi oikein kuitata, että minulla ei ole seurahaluja jos en jaksa raahautua tätini hautajaisiin enkä moneeen muuhunkaan paikkaan. Jos tämä uskolla ahdistelu ei lopu, en tiedä miten jaksan. Ymmärrystä, kiitos!
en minäkään ollut, kun en yksinkertaisesti jaksa hikoilla kuuman aikaan telttaoloissa.Mikäs synti se on , menee js jaksaa ja haluaa, onhan talvella aikaa käydä seuroissa joka viikko.Eihän usko ole kiinni suviseuroista, kiva niissä on olla, joka pystyy nauttimaan massa tapahtumasta, mutta ei se uskontae ole.