Kuinka syömishäiriöstä paranee? Miten olette siinä onnistuneet? Miten pystyn keskittymään taas oikeaan elämään? Vai paranenko täydellisesti koskaan? HALUAN PARANTUA! Ja HALUAN taas ELÄÄ, mutta kun se on niin helvetin vaikeaa! Pitäis puhua (kaikki kyllä tietää muutenkin), mutta kun hävettää..
Olen sairastanut n5vuotta. Oireeni ovat sekä bulimisia että anorektisia, viime vuonna mukaan tuli masennus. Elämäni on vain syömistä, liikkumista ja niiden suunittelua. En yksinkertaisesti enää pysty keskittymään mihinkään muuhun. Rutiinia, toistoa, ei mitään muuta. En edes ajattele, uneksi tai puhu kuin kaloreista, ruuasta ja liikunnasta. En tiedä, enkä ole kiinnostunut mistään muusta kuin ruuasta. Sosiaalinen elämäni kutistuu jatkuvasti. Ystävät kaikkoavat ympäriltäni yksitellen.
Olen sairastanut n5vuotta. Oireeni ovat sekä bulimisia että anorektisia, viime vuonna mukaan tuli masennus. Elämäni on vain syömistä, liikkumista ja niiden suunittelua. En yksinkertaisesti enää pysty keskittymään mihinkään muuhun. Rutiinia, toistoa, ei mitään muuta. En edes ajattele, uneksi tai puhu kuin kaloreista, ruuasta ja liikunnasta. En tiedä, enkä ole kiinnostunut mistään muusta kuin ruuasta. Sosiaalinen elämäni kutistuu jatkuvasti. Ystävät kaikkoavat ympäriltäni yksitellen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
olen itsekin oireillut samalla lailla. mielestäni
olet jo ensimmäisen askeleen kohti parantumista ottanut: olet myöntänyt asian ja sanonut sen vielä ääneen. se on hieno asia.
seuraavaksi sinun pitää mennä psykiatrille/psykologille. Tämä askel on EHDOTON jos haluat parantua. Siellä opit näkemään todellisen syyn, joka sinut ajoi tähän elämäntilanteeseen.
kolmantena ohjeena sanoisin, että hanki joku uusi, kiva harrastus. Yritä olla intohimoinen jotakin asiaa kohtaan, josta saat nautintoa. Varo kuitenkin addiktoitumista! Minulle kävi niin, että aloin treenaamaan syömisen sijaan. Menin siinä liian pitkälle ja ajan myötä edessäni oli taas sama ongelma: ahmiminen ja oksentelu.
Tämä kuulostaa helpolta, mutta tiedän kokemuksesta että se on todella vaikeaa. Sitä paitsi, en usko että syömishäiriöistä voi kokonaan parantua. Sen kanssa vain oppii elämään.
Vielä muutama käytännön vinkki:
1.Hankkiudu eroon materiasta, joka sinut ajaan oksenteluun. Esimerkiksi heitä vartalopeilit pois kokonaan.
2.Älä käytä liian kireitä vaatteita, vaan hyvin istuvia ja mukavalta tuntuvia.
3.Älä osta kotiin herkkuja, voit välttää tämän ottamalla mukaan jonkun läheisen joka tietää sairaudestasi.
4. Jos mahdollista, hanki tukihenkilö, esimerkiksi poika/tyttöystävä tai oma äiti.
5. Älä katso televisiosta ohjelmia, jossa kauniita naisia ja paljasta pintaa. Mieti etukäteen, mitä kannattaa sieltä katsoa. Emme aina muista sitä, kuinka paljon saamme vaikutteita median kautta.
6. Älä missään nimessä käperry itseesi. Pakota joka päivä itsesi soittamaan ainakin yhdelle ystävälle.
7. Ahdistustilanteessa on liian helppo tukeutua ruokaan ja oksenteluun. Kun tulee ahdistavia ajatuksia, keksi muuta tekemistä. Esimerkiksi virkkaamista, lukemista tai mene kävelylle.
8.Tämä on tärkeä juttu. Koska haluat näyttä hyvältä ja laihalta, niin muista syödä terveellisesti:hanki jääkaappiin PALJON ruokaa, mutta terveellistä sellaista. Älä osta mässyjä kotiin. Näin voit nauttia runsaasti ruoasta.
Nämä ovat auttaneet minua eteenpäin. Vieläkin paha olo joskus ja ulkonäkökeskeinen ajattelu on jokapäiväistä elämää, mutta se ei enää ahdista samalla tavalla. En ole ahminut yli puoleen vuoteen. Jatkuvasti kuitenkin joudun itseäni tarkkailemaan:)
mutta haluaisin sellasen vinkin antaa että muuta ruokavaliosi vähähiilihydraattiseksi. itse olen ainakin huomannut että hiilareita välttämällä ja maha täyttämällä niiden sijaan proteiinipitoisilla (kala,kana,kalkkuna,liha,raejuusto,maitotuotteet ja paljon vihanneksia!) eväillä annoskoot pysyvät kontrollissa eikä tee edes mieli ahmia,!:) vaarana tietysti että se luiskahtaa anoreksian puolelle mutta jos siltä rupeaa näyttämään niin yritä hommata se tukihenkilö joka pitää huolen että syöt,! tsemppiä sulle!