On tullut uudelleen muotiin ikiaikainen tapa antaa lapselle toiseksi nimeksi -tytär tai -poika lisättynä äidin tai isän nimellä. Herkko Heikinpoika on hieno kansallinen nimi. Mutta tytöt nimetään tätä nykyä usein ulkomaisten tähtien mukaan. Miltä kuulostaa Angelica Pirjontytär tai Shakira Sinikantytär?
Angelica Pirjontytär
- Mie -
8563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuulostaa itseasiassa aika kivalta. Shakira sen sijaan kuulostaa varmasti ihan niin pahalta kuin oli tarkoituskin. ;)
Ei kyllä kannattaisi matronyymiä laittaa nimenperään, koska sillähän ennen tarkoitettiin sitä, että lapsi on äpärä, ilman isää ;)
Toisaalta nuo patronyymit ja matronyymit eivät ole aiemmin olleet mitään etunimiä vaan toimittaneet sukunimen virkaa, eräänlainen "lisänimi" joka kertoi kenen lapsi on kyseessä. Eli siinä mielessä ei ole millään tavalla "perinteikästä" laittaa mitään xx:npoika/tytär-nimiä. Jos aikoinaan eli vaikkapa Matti Heikinpoika, niin ei siellä kastetiedoissa lukenut Matti Heikinpoikaa, vaan pelkkä Matti.
Venäläisellä on kolme nimeä, etunimi, patronyymi eli venäjäksi ootshestva ja sukunimi, esimerkiksi Maksim Ivanovits Pavlov tai Marija Ivanovna Pavlova. Sukunimetkin kyllä usein tulevat henkilön nimistä.
Ootshestva eli isännimi on siten virallinen osa ihmisen nimeä. Jos henkilön isä on tuntematon, niin isännimi annetaan sitten äidinisän mukaan tai henkilölle vain keksitään ootshestva.
Matronyymin antaminen nimeksi ennen Ruotsin valtakunnassa oli minusta julma tapa leimata au-lapset. Venäläinen systeemi, jossa kaikilla on ollut isännimi (vaikka joskus keksittykin) on minusta parempi.
Kirkonkirjoissa kyllä meillä Suomessa ennen luki Mats Henriksson, kun tarkoitettiin Matti Heikinpoikaa. Isännimi oli siis kirjattu ruotsiksi kirkonkirjoihin.
Länsi-Suomessa ei ollut tilattomalla väestöllä ollenkaan sukunimiä, muuta kuin ruotusotilailla , kaupunkilaisilla tai säätyläisillä. Tilallisilla oli sukunimenä talon nimi. Jos talo vaihtui, nimikin vaihtui. Sukunimi tuli Suomessa pakolliseksi 1920-luvun alussa.
Itä-Suomessa taas ihmisillä oli isältä peritty sukunimi. Itäsuomalaisista nen -päätteisistä sukunimistä tunnettiin ennen tar-päätteinen naista tarkoittava sukunimi. Niinpä Kokkosen tytär oli Kokotar koko ikänsä naimisiin mentyäänkin, Kekkosen tytär taas Kekotar, Kinnusen tytär Kinnutar ja Korhosen tytär Korhotar.
"Kirkonkirjoissa kyllä meillä Suomessa ennen luki Mats Henriksson, kun tarkoitettiin Matti Heikinpoikaa. Isännimi oli siis kirjattu ruotsiksi kirkonkirjoihin."
Toki vanhat kirkonkirjat oli ruotsiksi (ja ortodoksien metrikat venäjäksi vuoteen 1920).
Pointtini oli se, että ei siellä kastetuissa lukenut "Mats Henriksonia" vaan pelkkä "Mats". Eli lasta ei kastettu Matti Heikinpojaksi, vaan se oli tavallaan automaattinen lisänimi esim. henkikirjoissa
vaan se tulee automaattisesti. Uutta on, että sellainen nykyisin voidaan antaa "etunimeksi".
En nyt muista käytetäänkö luterilaisessa kasteessa sukunimeä kuten vainajaa siunattaessa. Jos käytetään, niin kai tuo patronyymikin sitten mainitaan. Jos taas mainitaan vain ristimänimet, ei patronyymiä pitäisi tietenkään mainita. Patronyymihän ei oikeastaan ole etunimi, vaan eräänlainen lisäsukunimi.
Meillä ortodoksisessa kirkossa kasteessa mainitaan vain etunimet, mutta nimi annetaan erillisessä nimenantotoimituksessa jo ennen kastetta. Nimenantotoimitus tulisi toimittaa lapselle kahdeksan päivän ikäisenä, mutta käytännön syistä (pitkät matkat) se meillä Suomessa usein toimitetaan välittömästi ennen kastetta.
Vastustan patronyymin tai matronyymin antamista etunimeksi. Minusta sellainen on vähän mautonta. Jos patronyymejä meillä yleisesti käytettäisiin, niin silloin pitäisi tietysti kaikilla olla sellainen.
"Itä-Suomessa taas ihmisillä oli isältä peritty sukunimi. Itäsuomalaisista nen -päätteisistä sukunimistä tunnettiin ennen tar-päätteinen naista tarkoittava sukunimi. Niinpä Kokkosen tytär oli Kokotar koko ikänsä naimisiin mentyäänkin, Kekkosen tytär taas Kekotar, Kinnusen tytär Kinnutar ja Korhosen tytär Korhotar."
Tämä tar-pääte on tyttären osalta oikein, mutta tietääkseni kun Kokkotar meni naimisiin Kekkosen kanssa häntä alettitin kutsua Kekkoskaksi (Kekkosen vaimo = Kekkoska, Kokkosen vaimo= Kokkoska jne.) Voinpa olla väärässäkin, en kinaa =)
Jos toisena tai kolmantena nimenä on esim. Pirjontytär, se kuulostaa isättömältä lapselta, joita ennen vanhaan kutsuttiin äpäriksi tai hienommin lehtolapsiksi. Ennen annettiin "Pirjontytär/Pirjonpoika" lapselle, jolla ei ollut isää. Isälliselle lapselle kuuluu antaa nimeksi esim. "Pekantytär tai Pekanpoika".
ei nimi enää suomalaislapsella voi kuulostaa.