Täällä on ihmetelty, etten kerro kaikkia mahdollisia yksityiskohtaisia vikoja traktoreista ja niihin sopivista korjauksista tai “vianohituskikoista”.
-Mutta se johtunee siitä, että täälläkin on asiallisten palstanseuraajien ja kommentoijien lisäksi kaikenlaisia “pellepelottomia ja propellihattuja”, jotka halveksivat asiallista huolto- ja korjaustoimintaa tyyliin “rautanaula tilalle, tai rautalangalla ja eristynauhalla tuli kuntoon, eikä maksanut mitään”.-Tai “keksittyjä juttuja” kaikki tyynni!
-Ja vielä väittävät, että minä olen jokin mopopoika.!!!!
- No ovatpa ainakin siinä oikeassa!!!
- Olenhan minäkin “mopopoika”, koska minulla oli aikoinaan ennen ensimmäistä punaista “Z”:taani Simson merkkinen siniharmaa suuripyöräinen, nokkasatulainen itäsaksalainen mopo, jonka kaasutin vuosi aina ja tunnen vieläkin nenämuistissani tuon kitkerän 2-tahtibensiinin ja pakokaasun hajun. Tulipa tuota mopoa paljon “viriteltyäkin”, että kulkisi kovempaa.
-Ja niin isoa kovaa sillä mentiin maalaismaiseman sorateillä että kerran tuli kaaduttuakin oikein kunnolla kurvissa niin, että solisluu ja ranne murtuivat tienvierustan puuta päin, muista pienemmistä vahingoista puhumattakaan.
- Kypäröitä ei mopoilijoilla silloin ollut (eihän niitä ollut silloin vielä edes keksittykään (kirj.huom)). -Moottoripyöräjannuilla saattoi olla korkea musta “potta” päässä nahkaisine poskisuojuksineen ja leuanalushihnoineen, mutta se johtui ehkä vain siitä, että potan otsaan ja taakse saatiin maalattua pääkallo- ja ristiluut-kuvio, joka oli tosi kova juttu siihen aikaan. -Ja tehosi varmasti kylän tyttöihin maitolavojen riiauspaikoilla.
-Tuon kummallisen DDR- liikennevälineen jatkuvista omatoimisista korjauksista ja virittelyistä alkoi konemiesurani ja kiinnostukseni tekniikkaan ja sittemmin myös traktoreihin.
-En halua aloittaa kinaa näiden tämän palstan “Kaikentietävien” kanssa teknisistä yksityiskohdista, vaan olen kertonut lähinnä traktoreihin ja maatilaympäristöön menneinä aikoina liittyneistä hauskoista tai traagista tapahtumista noilta lukuisilta huolto- ja korjauskäynneiltäni.
Toivotan hyvää kesää kaikille lukijoilleni! (Viljelijöiden peltoja näännyttävästä kuivuudesta huolimatta).
Tässä se “inhottu ja kirottu entinen rasvakoura” taas muisteli ja lausahteli!
-Mutta se johtunee siitä, että täälläkin on asiallisten palstanseuraajien ja kommentoijien lisäksi kaikenlaisia “pellepelottomia ja propellihattuja”, jotka halveksivat asiallista huolto- ja korjaustoimintaa tyyliin “rautanaula tilalle, tai rautalangalla ja eristynauhalla tuli kuntoon, eikä maksanut mitään”.-Tai “keksittyjä juttuja” kaikki tyynni!
-Ja vielä väittävät, että minä olen jokin mopopoika.!!!!
- No ovatpa ainakin siinä oikeassa!!!
- Olenhan minäkin “mopopoika”, koska minulla oli aikoinaan ennen ensimmäistä punaista “Z”:taani Simson merkkinen siniharmaa suuripyöräinen, nokkasatulainen itäsaksalainen mopo, jonka kaasutin vuosi aina ja tunnen vieläkin nenämuistissani tuon kitkerän 2-tahtibensiinin ja pakokaasun hajun. Tulipa tuota mopoa paljon “viriteltyäkin”, että kulkisi kovempaa.
-Ja niin isoa kovaa sillä mentiin maalaismaiseman sorateillä että kerran tuli kaaduttuakin oikein kunnolla kurvissa niin, että solisluu ja ranne murtuivat tienvierustan puuta päin, muista pienemmistä vahingoista puhumattakaan.
- Kypäröitä ei mopoilijoilla silloin ollut (eihän niitä ollut silloin vielä edes keksittykään (kirj.huom)). -Moottoripyöräjannuilla saattoi olla korkea musta “potta” päässä nahkaisine poskisuojuksineen ja leuanalushihnoineen, mutta se johtui ehkä vain siitä, että potan otsaan ja taakse saatiin maalattua pääkallo- ja ristiluut-kuvio, joka oli tosi kova juttu siihen aikaan. -Ja tehosi varmasti kylän tyttöihin maitolavojen riiauspaikoilla.
-Tuon kummallisen DDR- liikennevälineen jatkuvista omatoimisista korjauksista ja virittelyistä alkoi konemiesurani ja kiinnostukseni tekniikkaan ja sittemmin myös traktoreihin.
-En halua aloittaa kinaa näiden tämän palstan “Kaikentietävien” kanssa teknisistä yksityiskohdista, vaan olen kertonut lähinnä traktoreihin ja maatilaympäristöön menneinä aikoina liittyneistä hauskoista tai traagista tapahtumista noilta lukuisilta huolto- ja korjauskäynneiltäni.
Toivotan hyvää kesää kaikille lukijoilleni! (Viljelijöiden peltoja näännyttävästä kuivuudesta huolimatta).
Tässä se “inhottu ja kirottu entinen rasvakoura” taas muisteli ja lausahteli!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muistan ajat ja "potan" väritykset itsellä vihreät raita. Mopo minulla Solifer sitten Jawa 250. Vaimo löytyi mopon aikana on vieläkin. Vielä pyörästä Jawa vaihteet vaihdettiin jalalla näkyvästi jalkaa ulos heittäaen. Samaan aikaan tuli muotiin v.1960 pitää tytön huivia kaulalla oli "sööttiä". Kaulaan ilmetyneet jäljet kertoivat tytön löytymisestä ja todella suhteesta.
...lisää niistä hienoista sattumuksista emäntien , isäntien, aikamiespoikien kanssa, tai vaikkapa romanssistasi Hereford-sonnin kanssa.
Mutta aika tyhjääpä se juttu vielä toistaiseksi on ollut, mitä koneisiin tulee.
Eli paras Suomi24:n kirjoituspaikka on tuommoiselle yleiselämänkerralle seuraava:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000017&conference=4500000000000208&subcat=22
Eipä ollu hiävi linkki näky olevan enemmänki semmosten juttuja joille leipä tullu vähän helepommin.
Pelkät traktoreiden korjausjutut on kyllä sen verran raskasta kamaa, että niiden taustalle tarvitaan jokin juoni taikka tarina.
Toiseksi, tarinat elämisestä ennen ja varsinkin maaseudulla on aina kiinnostavia.
muisteloita, niitä on aina mukava lueskella. Kuten Simpauttajassa sanottiin: Nykypolvi on kissankasvattajia ja henki haisee vasikalle. Nuo telttahousujen kommentit voi jättää sinne lääkekaapin hyllylle, missä on häiriköiden unohtuneet lääkkeet.